2010,

maistuis varmaan sullekin?

Tammikuussa paleltiin pakkasessa ja
yritettiin herkutella uutuus-Kismetillä.

Helmikuussa pääsin ihan oikean salaseuran jäseneksi ja järjestin Hyacinth Bucket -aamiaisen residenssissämme.

Maaliskuussa matkasin Japaniin ja söin pussillisen
Hello Kittyjä & Daemoneja.

Huhtikuussa rakastuin Rykieliin ja söin hullua torttua.

Toukokuussa oli monta hyvää päivää.

Kesäkuussa muutimme Helsinkiin ja edessä oli ihan uuden kaupungin valloitus.

Heinäkuussa oli hamekeli ja Baban (& siskon) seura oli parhautta. Matkustin yksin Tukholmaan ja löysin uuden lempikahvilan.

Elokuussa ystävän häitä juhlittiin peltojen keskellä, talsimme Tallinnaa ristiin rastiin hääpäivämme kunniaksi
ja ihanaiset Annu & Ioanna avasivat Turkuun Bossaliinan.

Syyskuussa olin mahdollisimman tyttömäinen firman kuvauksissa. Mies teki japanilaista ruokaa ja pyysi ensimmäistä kertaa vaimoaan kuvaamaan aikaansaannoksensa.

Lokakuussa valloitimme Suomenlinnan, hankin hölmöt hipsteri-rillit ja aamiaissalaseura vietti viikonlopun Helsingissä.

Marraskuussa leikin viiksillä ja valaistuin.

Joulukuussa jäi monta juttua julkaisematta,
kun kiskoin kaksin käsin Julmustia!

Kyllä, 2010 oli maukas vuosi – melkein kuin vuosi 2009, muttei kuitenkaan. Mukaan mahtui paljon muutosta, mekkoja ja muuta mukavaa, eikä kyyneliltäkään vältytty. Tapasin myös kolme kaunista bloggaajaa (juu, meillä Turussa puhutaan bloggaamisesta kahdella g:llä!), harmistuin välillä itseaiheuttamistani blogitauoista ja elin elämää päivä kerrallaan.

Vuosi 2011 on alkanut jo mukavasti. Taskuni ovat taas täynnä suunnitelmia, joista yksi (yhä) koskee tätä blogia.   

Kiitos tästä vuodesta 

kauniit & ihanaa 

kulttuuripääkaupunkivuotta 2011!

You Gotta Give to Get

Olen ollut tyytymätön jo pitkään. Nähnyt paranneltavaa siellä ja täällä – eniten kuitenkin täällä blogissa. Mieli on täynnä ajatuksia ja ideoita, mutta koskaan ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa tai uskallusta niiden toteuttamiselle.

Tunnen kasvaneeni tämän blogin ulkoasusta ulos. Aihepiirin (listablogi) ulkopuolelle hyppäsin jo alkuunsa. Tallennustilaa on kuitenkin edelleen jäljellä, enkä siksi oikein osaa laittaa pistettä pöllöbannerin alle kertyville teksteille. 

Olen itsekin hämmästynyt kirjoituksieni päiväkirjamaisuutta. Rakastan ja vihaan, innostun ja lannistun – hengähdän hetken omassa pienessä valtakunnassani. Annan ja saan, vaikka olenkin erityisen harvoin muiden tonteilla kommentoimassa. 

Tämä valtakunta on kohdellut minua silkkihansikkain. Olen yhä ihmeissäni kommenttien kiltteydestä sekä käyntien määrästä. En ole jättämässä blogia, mutta muutokseen tartun hiljalleen. Tänään vaihtui fontti, ehkä jo viikon päästä bannerikin. Ehkä ensi vuoden puolella bloggaan vihdoin uuden osoitteen alla. Sellaisella blogipohjalla, joka tuntuu omalta.

***

In English:

For a while I've felt that the layout

of the blog isn't my cup of tea at all.

Something that was supposed to be a blog

full of lists turned out as a little diary.

So I'm chainging it all a bit by bit. 

Today the font. Maybe in a week I'll

have a new banner. Maybe next year

it'll be a brand new blog 

in another address.

***

Paikoillaan olemisen
sietämätön vaikeus, osa XIV

Viime perjantai oli ahdistuskiva työpäivä. Meistä nimittäin otettiin kuvat tulevaa firman esitettä varten. Ajatukseni valokuvaamisesta heilui suunnilleen akselilla JEE-OMG-IIK-JEE-EIKUKAMALAA-OK-JEE!

Luulin, että kameran edessä seisominen olisi minulle suhteellisen helppoa. Todellisuudessa se oli kamalaa. Olin niin itsetietoinen huonosta ryhdistä, jalkojen kamalasta asennosta, liian isosta hymystä jne, ettei mikään kuvista meinannut mielestäni olla onnistunut.

Mukaan mahtui niin klassikkobloggariasentoa (ilman jalkaterien kääntämistä sisäänpäin) kuin viiksihassuttelua. Näin viikon päästä kuvat näyttävät jo aika kivalta – eikä näitä ole edes käsitelty sen kummemmin! On se vaan ihan eri juttu, kun asialla on ammattilainen. Siitä kiitos Iloisen liftarin Jennille!

Minä ylipukeuduin tapani mukaan. Mukaan kuvaan pääsivät itsenipalkitsemisparikat (eli maailman viimeiset, mutta silti minulle juuri oikean kokoiset Starletit) ja australialainen ponimekko. Näytänkö sitten asialliselta ja ammatillisesti pätevältä? Varmasti en. Väliäkös sillä.

Kaikki kuvat © Jenni Virta / Iloinen Liftari

***

In English:
Last Friday we had a photoshoot at my work.
Everybody was photographed for our upcoming
brochure. When I heard about the photoshoot
I was sooooo excited. Then I got horrified: how on
earth could I stay still and look smart at the same time?
You can't have both, eh? Oh well, I guess I'm not a
multitasker when it comes to standing infront of
the camera, but after all, I do like these photos.

***

Kuinkas sitten kävikään?

Se ei ollut mikään hetken mielijohde. Se oli vaatimus.
Tahtotila, joka koputteli pääkopan sisällä niin lujaa,
että lopulta oli etsittävä rikoskumppani. Maksettava
sille vielä, ettei pupu tulisi pöksyyn viimeisillä senteillä.

Hui kauhistus! Kuinkas sitten kävikään, kun kampaaja
leikkeli puolet pituudesta pois? Ruskea mytty katseli
takaisin lattialta, eikä sitä käynyt yhtään edes sääliksi.

Olo on lumihiutaleen kevyt ja pää aivan uusi.
Pitihän sitä juhlistaa helmisulalla!

Ehkä huomenna, kun joudun aivan itse föönaamaan
tämän paikalleen, kadun päätöstäni mutristamalla
tämän iloisen virneen naamaltani pois.

Ehkä peittelen jäljet lopputalven verran paljettibaskerilla ja
kuvittelen, ettei minua nimetä lähikaupassa joulupallopääksi.


Ehkä onnistun mahdottomassa tehtävässäni,
voitan lotossa lottoamatta, aiheutan maailmanrauhan,
laihdun laihduttamatta, muutun kärsivälliseksi
ja pääsen talvihorrokseen.

***

In English:
I just cut my hair and am soooooo
in love with it. It's the second time
ever I've cut it this short and
I have no regrets. Yet.
Don't know what will happen
when I have to blowdry it the
very first time...

***

Harmajaa

Joskus ylä-asteella elin pakollista runotyttökautta,
jolloin peruslukemistoon kuului Saima Harmaja.
Paksu, kulunut ja harmaa opus, joka kantoi nimeä
Kootut runot, oli erään talven verran paras ystäväni.

Tänään oli samanlainen ilma kuin sinä päivänä, jona
kannoin sen kirjaston tylsimmän näköisen kirjan kotiin
ja olin pakahtua siitä myötäelämisen surusta, jota
nuori, kuolemansairas ja niin kovin rakastunut runoilijatar
kaatoi päiväkirjamerkintöihinsä sekä raastaviin runoihin.

Tänään olisi ollut hyvä hetki tutustua Saimaan uudestaan.
Makoilla sängyssä koko päivä, koska se on kerrankin
mahdollista. Siemailla surua ja kietoutua harmauteen.

Harmajoiduin alitajuisesti, heittäen värilliset vaatteet
ja ehkä noin kymmenen muuta asuvaihtoehtoa myttyyn
vaatekaapin viereen. Mikään ennen tätä asua ei tuntunut
tältä päivältä. No, eipä Saiman kynäilykään lopulta
sopinut tähän päivään, mutta tuossa tuokiokuvassa
on ihana elää. Edes hetken verran.

"Rannalla

Ihanat valkeat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt -- "

Saima Harmaja

***

Päivän harmajassa asussa...

...neule/cardigan - H&M
...paita/shirt - H&M
...leggarit/leggins - H&M
...vyö/belt - Friis & co
...saappaat/boots - Hanna Saren by Seppälä
...laukku/bag - Gina Tricot

***

In English:
Grey day, what can I say?
Time for some sad poetry
and staying in bed the whole day?
Nope, I just dressed up in a grey
cardigan and forgot the poetry.
Maybe next time then...

***