Port Arthur, my love!
Kakolan, sataman, junaradan ja Mikaelinkirkon väliin muotoutuu Turun tunnelmallisin puutaloalue – Port Arthur, tuttavallisemmin Portsa. Sokkeloisten pihojen ja puuhellojen paratiisissa oli joskus myös Hanstun koti. Naurettavan pieni hellahuone, jossa oli maailman kaunein ikkuna ja alkuperäiset sahanpurueristeet seinien välissä.
Palelin ja olin boheemisti onnellinen. Toinen seinänaapuri oli remontoiva merimies ja toisella puolella asusti taas suloinen lapsiperhe. Vastakkaisessa asunnossa asui valokuvaaja, jonka vaimolla oli pitkä ja paksu musta tukka.
Palelin ja olin boheemisti onnellinen. Toinen seinänaapuri oli remontoiva merimies ja toisella puolella asusti taas suloinen lapsiperhe. Vastakkaisessa asunnossa asui valokuvaaja, jonka vaimolla oli pitkä ja paksu musta tukka.
Vesiboilerista ei riittänyt lämmintä vettä kuin pikapikasuihkuun, eikä hellahuoneessani ollut edes sitä kuuluisaa kakluunia. Sen sijaan minulla oli maailman pienin kaksilevyinen hella, pyykin jälkeen huuruiset ikkunat ja rakentamaton vintti, jonka lautojen välistä näki merimiehen remontin keskelle. Sillä oli hyvä maku ja noin 5 kertaa suurempi, kaksikerroksinen asunto.
Pihallani oli pikkuinen patio ja naapurin puutarhakalusteet, joilla ihan luvan kanssa aamukahvittelin kuumina kesäaamuina. Kerran järjestin patiolla lettukestit ja mukaan tuli myös tuhiseva vieras – ihan aito portsalainen siili. Kiitos tapauksen, tiedän nykyään, että siilit röhkivät.
Pihallani oli pikkuinen patio ja naapurin puutarhakalusteet, joilla ihan luvan kanssa aamukahvittelin kuumina kesäaamuina. Kerran järjestin patiolla lettukestit ja mukaan tuli myös tuhiseva vieras – ihan aito portsalainen siili. Kiitos tapauksen, tiedän nykyään, että siilit röhkivät.
Vaikka vanhempieni mielestä lapsi oli tehnyt huonon vuokrasopimuksen, oli paikka tyttärelle ihan oikea koti. Ei minulla ollut kiirettä muuttaa pois, vaikkei varusteluun kuulunutkaan pakastinta, kokkauskelpoista uunia ja kodin lämpöä. Ei kukaan tarvitse kotiinsa litratolkulla jäätelöä, keittolevyillä pärjää pitkään ja villasukat lämmittävät myös kesäisinä sadepäivinä.
Pihan takana oli jonkinmoinen vanha tallirakennus, jossa postilaatikot sijaitsivat suloisena rivistönä. Usein joku haki postinsa samaan aikaan. Aina moikattiin, kun tavattiin, vaikkei tiedetty ihan mistä asunnosta kukakin oli.
Postilaatikoita vastapäätä oli rykelmä pyöriä. Oviaukko oli niin kapea, että pyörä piti taluttaa tarkasti ovesta ulos. Muistan vielä oven kolahduksen ja pyörän rapinan pihan soraa vasten.
Lähikaupassa oli töissä nuori pariskunta. Poika kuunteli liian innoissaan asiakkaiden juttuja. Se oli sellainen tyyppi, joka ei varmaan ikinä möksötä. Liian iloinen ja liian hyvin asiakaspalveluun sopiva tapaus. Lähellä oli vielä leipomokin, josta sai tuoretta leipää, jos älysi mennä sinne kukonlaulun aikaan.
Muuttohan sieltä oli kuitenkin edessä, kun hellahuoneen omistaja päätti myydä asunnon. Uudessa kodissa alkuperäisasukkaat valittivat heti muuton aikaan siitä, kuinka hissiä käytetään näin paljon. Niin, muutin seitsemänteen kerrokseen. He kertoivat olleensa täällä aina. He kertovat sen edelleen yhteisillä hissimatkoilla. Matka ykkösestä seiskaan on pitkä. Yksi kertoi käyneensäkin asunnossamme. Kehui näkymiä.
Kotona ei ole enää kosteaa ja fleecehousujen alle ei tarvitse pukea sukkiksia. Vaan eivät ne näkymät yli kaupungin pärjää puutalokorttelien hurmaavalle rosoisuudelle. On masentavaa melkein nähdä sinne, minne jätti sydämensä.
Kun päivät muuttuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi, unohdan vähitellen kaipuuni Portsaan. Katselen aina välillä myynnissä olevia portsalaisia puutaloja, vaan onneksi pitkään aikaan eteen ei ole sattunut yhtään potentiaalista tapausta.
Tänään kuitenkin poikkesin reitiltäni ja ajoin Portsan läpi. Päästyäni satamaan tein U-käännöksen. Tahdoin samoilla Port Arthurin katuja. Sitä mukulakivistä myös. Kurkkia toisten ihmisten koteihin ja pihoille. Lämmittää vanhaa rakkautta.
Paljon oli muuttunut sitten viime kerran. Kotitalonikin oli pintaremontissa. Sain seistä keskellä katua ja ottaa kuvia, sillä liikennettä sivukujilla ei ollut laisinkaan. Ilmassa tuoksui savu, ja ikkunoita peittivät pitsiverhot. Jollain oli pihassa myös potkukelkka. Ihan keskellä kaupunkia.
Siellä voisin asustaa vaikka Rauhankadulla sijaitsevassa Osakeyhtiö Rauhalassa. Sunnuntaiaamuna kuulisin Mikaelinkirkon kellot, ja pihassa odottaisi punainen potkukelkka. Hankkisin vihdoin täytetyn helmipöllön ja laittaisin sen kakluunin reunalle istumaan.
Päivän asun voisin kuvata missä tahansa romanttisessa kulmassa ilman, että alkuperäisasukkaat kurkkisivat verhojensa takaa voivotellen krekkaloivaa nykynuorisoa. Katselisivat sinne kaupungin suuntaan ja ihailisivat sitä kehuttua maisemaa. Ai joo, mutta ne asuvat alemmissa kerroksissa, joissa alkuperäismännyt pilaavat näkymän.***
Päivän asussa...
...hame/skirt - H&M
...paita/shirt - H&M
...neule/cardigan - Lindex
...sukkahousut/stockings - Seppälä
...saappaat/boots - Aaltonen
...huivit/scarfs - Seppälä & Kapp Ahl
...sydän/heart - Portsassa / in Port Arthur
***
Päivän asussa...
...hame/skirt - H&M
...paita/shirt - H&M
...neule/cardigan - Lindex
...sukkahousut/stockings - Seppälä
...saappaat/boots - Aaltonen
...huivit/scarfs - Seppälä & Kapp Ahl
...sydän/heart - Portsassa / in Port Arthur
***
In English:
The prettiest area in Turku is Port Arthur,
a part of the city full of old wooden houses
and cute little yards. I lived there in a very
small apartment some years ago and fell
totally in love with the place. Unfortunately
the owner of my apartment sold my home and
I had to leave all the bohemian loveliness.
Today I walked the snowy streets of Port Arthur
and I remembered again why I love the
place so dearly.
***
