Uudenvuodenlupauksia

Tänä armon vuonna, jos vaatejumalten suurin mahti suo, yritän erottautua ikihyviksi seuraavista huijarivaatekappaleista. Oikeasti uudenvuodenlupauksia on vain yksi: osta harkiten vain sellaista, mitä uskot laittavasi päälle vielä 5 vuoden päästä. Mutta ne huijarivaatteet. Uskokaa varoittavia esimerkkejäni. Niistä tulee vain paha mieli ja mokaostosmorkkis.

***

1. Mukaprässihousut

Jos pöksyistä karkaavat prässit heti ensimmäisessä pesussa, tekee mieli repiä mokomat. Mukaprässihousuilla on tapana olla helposti rypistyvää kangasta, johon jostain kumman syystä ryppyjä syntyy kuin mummon poskeen, mutta uudet prässit ei kaikesta maailman höyrytyksestä ja poppakonstivipellyksestä huolimatta ota enää kiinni.

***

2. Kaupanpäällerievut

Ahneus on rumaa. Kun tilaat mahtavasta postimyyntikatalogistamme miljardilla eurolla, lähetämme sinulle kaupan päälle mitä mainioimman one-size-fits-all-paitulin. Katsokaas, meillä jäi tälläinen erä näitä, kun eivät menneet edes kaupaksi. Ota sinä nyt se nurkkiisi kierimään, kunnes teet kuten kaikki muutkin: kiikutat sen kaupanpäällerievun kirpparille ja ihmettelet, miksei kukaan halua ostaa käyttämätöntä paitulia, vaikka niitä on tälläkin kirpparilla tarjolla ainakin 20 kappaletta.

***

3. One-size-fits-all

Tämä ei ole salaisuus. Yksi ja sama koko ei mahdu kaikille. One-size-fits-maybe-the-avarage on todennäköisempää. Isoille se ei mahdu ja pienille se on liian iso. Simppeliä. Siksi nykyään onkin lanseerattu One-size-fits-most-tuotteet. Paljon realistisempaa. Silti ihan pöljää. Usko pois, se ei vain mahdu.

***

4. One-size-fits-most

Huijausta. Ks. edellinen

***

5. Taikurivaatteet

Kerran kauan sitten siskoni osti maailman hienoimmat beiget housut Ranskasta. Niitä käytettiin ja kadehdittiin, kunnes tuli pesun aika. Pesulappu ei edes kieltänyt vesipesua, mutta neuvokkaana tyttönä sisko päätti silti pestä rakkaat byysansa paljussa. Eipä hän tiennyt olevansa ihan oikeiden taikurihousujen omistaja. Sellainen suhina ja poksunta paljusta kuului. Lopputuloksena oli kuin taikuudesta pienentyneet pöksyt – vain pituussuunnassa tietenkin. Taikurivaatteita ovat myös jännittävästi pesussa lyhenevät perustopit ja ne kummalliset paidat, jotka vuosien käyttämättömyyden jälkeen näyttävät jotenkin kummasti liian pieniltä, vaikket ole lihonnut grammaakaan.

***

6. Tää-on-niin-halpa-lumput (syystäkin)

Alennuspimahduksissa tulee aina välillä tehtyä aivan hirvittäviä virheostoksia. Pahimmat niistä käyvät vain kerran päällä, jonka jälkeen vaivun mokaostosmorkkikseen. Kai siihen sitten on syy, että kokonainen rekillinen akryylisiä oransseja kokoneulepukuja huutelee keltaisin alekyltein. 1 € on toimiva hinta vain kirpparilla. Vaatekaupassa siihen on koiperhonen haudattuna.

***

7. Ihan melkein oikean kokoiset vaatteet

Se on pikkuisen liian pieni, mut mähän tietenkin laihdun juuri tämän verran. Juu. En. No mut tää seuraava koko on pikkuriikkisen liian iso, mut se ihan varmasti kyllä on salainen taikurivaate. Juu. Ei ole. Liian pienet vaatteet eivät suurene koskaan ja liian isot varmasti vielä venyvät pikkuisen lisää käytössä. Julmaa, mutta totta.

***

8. Nyppylän kuningattaret

Siis ne (trikoo)vaatteet, jotka näyttävät yhden käyttökerran jälkeen selänkuorintakintaalta kaikkine nyppyineen. Ne, joiden kohdalla nukkaleikkurit tekevät itsemurhan ja joita kunnollinen nyppyyntymätön kangaspakka ei tunnusta edes etäisiksi sukulaisikseen. Erityiskiitosta saa kaikki rintojen tai takapuolen kohdalta nyppyyntyvä, sillä sellainen vaate päällä näyttää siltä, että on joko epäillyttävästi hieronut rintojaan tai takapuoltaan ihan pikkuisen liikaa.

***

9. Hikihautomot

Sen lanka tuntuu pikkuisen narskuvalta sormia vasten ja vähän kuivemmat käden jäävät siihen kiinni, mutta silti (hei kato ny kuin kiva väri ja malli) raahaat sen kassalle. Myöhemmin ihmettelet, miksi kummassa kainaloissasi on kamalat hikiläikät ja olosi on niljakas. Vastaus löytyy pesulapusta: akryyliä!

***

10. Niljakkaat jääkaapit

Se tuntuu pikkuisen muoviselta sormia vasten, eikä se edes hyväile ihoa, mutta jostain kumman syystä pidät sen plastisuudesta ja kiiltävästä pinnasta. Se nostaa sellaisen kylmän niljakkaan hien pintaan, joka on sallittua vain jääkiekkoilijoiden munasuojissa. Usein siihen liitetään sanat wet look, vaikka oikeasti sitä tulisi kutsua sweat lookiksi.

***

Mainiota, julmurivaatteetonta
uutta vuotta & säihkyvää iltaa!

***

Älkää kokeilko tätä kotona!

Minulta ei kysytty, kun oli syntymäpäiväni aika. Tulin tähän maailmaan vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, mistä ei ole minkäänlaista hyötyä yhdellekään pikkutytölle. Ensin on joulu, sitten synttärit ja lopuksi uusi vuosi. Aikuisten kannattaakin mennä sieltä, mistä aita on matalin. Parhaat pointsit saa, jos onnistuu yhdistämään kerralla kaikki kolme juhlaa. Tässäpä teille vanhenemiseni kunniaksi pikku-Hanstun pikkuiset synttäritraumat.

1. Saat joululahjasi ja synttärilahjasi samassa

Hei ihan oikeesti! Sano nyt noin 7-vuotiaalle muksulle. Miksi kaikki muut saavat joululahjat ja synttärilahjat erikseen? Laatu ei korvaa määrää. Seuraavaksi vuodeksi tilaisin synttärini syyskuulle. Kiitos.

2. Isi ostaa sulle synttärilahjaksi raketteja

Viuuuuuu! Puf! Sinne isi ampuu ne myös. Et saa edes itse sytyttää vaarallisia sytytyslankoja. Voi riemua, kuinka kivaa on saada raketteja. Ehkä siksi keräilin lapsena rakettikeppejä. Koetin haalia edes osaa lahjastani säilytettäväksi.

3. Kaikki kaverit ovat lomalla, ei kannata järjestää kekkereitä

Juu. Kerran kutsuni järkättiin tammikuun puolella. Kerran.

4. Lahjasi paketoidaan joulupaperiin

Oikeasti lahjasi on ehkä saattanut pudota pukin pulkasta.
Väliäkö sillä. You'll never find out.

5. Järjestetään sulle uudenvuodensynttärit

Sinne kutsutaan tietenkin se tuttavaperhe, jonka lasten kanssa et tykkää leikkiä, koska ne rikkoo aina hienoimmat Barbien vaatteet. Mut hei. Ne on sun vieraita, mee nyt jo viihdyttämään niitä. Ja muista olla iloinen siitä joulupukkikynttilästä, jonka ne toi sulle. Etkä yritä polttaa sitä kynttilää omassa huoneessasi. Tulella ei saa leikkiä ja isi tarvii vielä niitä tikkuja sun synttärirakettien ampumiseen. Äläkä möksötä niistä "oikeista" kavereistasi. Näet ne taas koulussa.

6. Ilmapalloja joulukuussa? Oletko hullu?

En. Olen tyttö, joka haluaa prinsessasynttärit.

***

No, ainakin meitsin synttäreillä oli tarjoilut aina kunnossa. Sukumme perinne kun on ollut kautta aikojen rakastaa ruualla. Tänään käytän ylityövapaani rusettisynttäreiden järjestämiseen ja viettoon. Ostin jopa kynttilät kakkuun, vaikka se tarkoittikin KOLMEN kynttiläpakkauksen hankkimista kerralla. Vastoin talven tahtoa puen vielä ruusumekonkin päälle.

***

In English:
When I was a kid I thought I had the lousiest
day as my birthday: the 30th of December.
Nicely between Christmas and New Year which
both kinda stole always my thunder.
Not anymore. I'm having a great celebration
today with my nearest and dearest.

***

Silloin, kun minä olin nuori...

...ei hiihdetty kouluun.
Silloin oli lama ja...

...toppatakkien kuosit näyttivät tältä


...kaulassa taikka avaimissa roikkui kultainen nalle
(tai vaihtoehtoisesti tutti!)

...harmaameleeratut collegepaidat olivat
kuuminta hottia (kirjaimellisesti)


...tummansininen oli uusi ja jännittävä kynsilakkaväri,
jota Posh Spicekin käytti


...onnekkaat löyisvät parhaat ruutupaidat
(flanellia, tietty!) isiensä kaapeista


...joku neropatti keksi pikkuruiset
hainhampaat, joita saattoi piilottaa permanentattuun
pehkoonsa ainakin kolme paketillista

...siskolla oli tällaiset neonkeltaiset arskat
(Omani olivat liilakukalliset)

...käytin tällaista shortsihaalaria
muutaman kesän verran!

***

Ongelmani on, että nämä kuvat keikkuvat parhaillaan H&M:n nettisivuilla. Ärsyynnyin aina muksuna siitä, kun aikuiset selittivät, kuinka he ovat pukeutuneet aivan samanlaisiin rytkyihin nuoruudessaan. Tässä sitä nyt ollaan. Olenko aikuinen, kun nuoruuteni vaatteet kummittelevat jo kauppojen rekeillä? Muistaakseni 1990-luku oli niin kamala, ettei ketään saisi pakottaa elämään niitä vuosia uudestaan. Vielä puuttuvat jättimäiset auringonkukkapinnit, ribbikankaiset napapaidat sekä kokopitkät kukkamekot... Juu ja ne kukkakalsarit! Niitäkin Henkkis kauppasi vielä eilen sivuillaan. En vain saanut kukkakammotuksista enää tänään kuvaa, koska ne olivat suuren kysynnän vuoksi päässeet loppumaan varastosta.

***

In English:
Back in the 90's you could
find all these ugly clothes from
my closet and man I did wear them
a lot. But what the heck just happened?
I found these pictures today from H&M. They're
so this season, you know. I'm getting old.

***

Kuvat/pictures

***

Tossutellen vanhuuteen

Tänään se taas tapahtui. Kaksi kertaa oikein. Vaihdoin mielipidettäni tuosta noin vain. Jos joku olisi kertonut minulle vielä muutama vuosi sitten, että juoksen kaupoille koko muun joulun aikana kassakoneen piipityksestä vieroitusoireita saaneen massan lailla, olisin hieronut silmiäni ja vedonnut migreeniin. Kun viettää tarpeeksi monta vuotta kassan takana, ei voi ymmärtää, miten ihmisille tulee niin mahdoton vaatteidenhamstraamishalu, jos vaatekauppa on ollut kiinni muutaman päivän verran. Ruuan kohdalta ymmärrän hamstraamisen täydellisesti. Hankkisin ihan mielelläni sellaisen ruokavaraston, jolla pärjäisin vaikka ydinkatastrofin yli.

Olenkin uskonut vaatealeissa tuuriin. Siihen, että riepu on minun, jos se oikean kokoisena ja hintaisena alennusmyyntien aikana eteeni sattuu. En laadi mutkikkaita toimintasuunnitelmia ja myllerrä laareja kunnon alehamsterin lailla. Tätä mielipidettä en hevillä vaihda, sillä homma on toiminut mahtavasti, vaikken olekaan kiikkunut kauppojen ovilla heti niiden avaamisen aikaan. Olen löytänyt jämäaleista ja surkurekeistä uskollisia lempivaatteita.


Vaan silti suuntasin kaupoille heti alennusmyyntien alkuun, sillä joulun aikana pääsi tapahtumaan kaamea katastrofi: jo muutaman vuoden jäisiä varpaitani lämmittäneet röhkivät possutossut sanoivat sopimuksensa eräänä aamuna irti. Röhkinää toki kuului, mutta pohjaton tossu ei oikein lämmitä talvipakkasilla. Ja onnihan kun alkaa lämpimistä jaloista.

Siispä pitkän kiertelyn ja kaartelun jälkeen päätin muuttaa mielipidettäni toiseen kertaan ja hankkia ne hemmetin suloiset vaaleanpunaiset Reinot. Vanhenemispäivänikin on ihan kulman takana, joten voin sitten tossutella näissä vanhuuteen. Taitavat kumminkin kestää pikkuisen pidemäpään kuin edesmenneiden possutossujen hölmöt sukulaiset.

***

In English:
I chainged my mind twice today
and I'm starting to consider doing
it again. Usually I'm not the first
one rushing to the sales but
cause my favourite slippers just
broke i had to go there...
And then, after seeing all the
slippers in town I ended up buying
these Finnish grandma-slippers,
called Reino, that I've always hated.
Now my feet are happyhappyhappy
and warm!

***

Untuvainen unimaa

Pidän hautausmaiden tunnelmasta. Siitä, miten ihmiset kulkevat rauhallisesti, eivätkä korota ääntään. Pidän vanhoista rautaisista risteistä ja muistokirjoituksista, joista ei melkein saa selvää. Massiivisista monumenteista ja ihan pienimmistä punaisista hautakivistä, joiden edusta on miehitetty muistolyhdyin.

Näen kiveen kirjoitetun tarinan: maatilallinen, merimies, pankinjohtaja, rovasti, taiteilija... Syntymä ja kuolema, lyhyt laskutoimitus ja ajatus siitä, kuinka tuokin kulki täällä kerran. Oli rakastettu ja täynnä elämää.

Surkuttelen haudoilla, joilla kukaan en ole selvästikään käynyt aikoihin. Niillä, jotka ovat rivin syrjässä aivan ilman kynttilöitä. Eikö kukaan muista heitä enää?

Katselen, kuinka läheisimmät ovat tilanneet haudoille mitä hienoimpia taideteoksia, vaikkei niillä oikeastaan ole kuolleille enää minkäänlaista merkitystä.

Parhautta hautausmaakävelyissä on kuitenkin nimien bongaaminen...


...eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä! Kyllä vain, jonkun
etunimi on ollut Blondina! Tämän tulemme muistamaan,
kuten aiemmin bongaamamme Karl Kakkaraisenkin :)

Kauneutta löytyy aidan pienistä yksityiskohdista...

...suurista patsaista suurten sukujen haudoilta

...lumeen peittyneen mietteliään tädin pohdinnoista

...ja jykeväleukaisesta puolisosta, jonka kasvot katselevat
vavahtamatta vuosienkin jälkeen armaintaan kohti.

Onneksi pienen palelun jälkeen pääsee taas oman kuusen äärelle lämmittelemään ja kalorien pahaenteistä kulumista estelemään, ottamalla käteensä vielä yhden suklaakonvehdin, jonka uskottelee itselleen olevan ihan varmasti joulun viimeinen. Tai ainakin tämän päivän. Tai tunnin. Tai vartin. Tai minuutin.

***

In English:
I like cemeteries. They are
full of peace and interesting stories.
It was nice, cold and calming
to walk there with my love today &
read the names from the gravestones.
It was even nicer to get back to our
very own Christmas tree and keep
on enjoying another day with
no hurries or worries.
That's what I call X-mas.

***

Hanstun joulukalenteri,
luukku 24

Hanstun joulukalenterissa ryvettiin haavemaailmassa katsellen melkein joka päivä sellaisia ihanuuksia, joita ei Turusta taikka koko Suomesta löydy.

Kyseessä oli pikkuisen vinksahtanut ja jälkeenjäänyt joulukalenteri, sillä luukut aukenivat vähän silloin kuin tahtoivat, eikä jokaiselle päivälle edes välttämättä löytynyt avattavaa. Kai kyseessä sitten oli sellainen mukamas kiireitten ja tärkeiden aikuisien juttu.

Kalenteri oli Hanstun kirje joulupukille, sillä olin antanut periksi jo maailmanrauhan, kruununjalokivien, kilttien naapurien, koiranpennun, kartanon, ikioman Tim Gunnin, oikeamielisyyden, täydellisen tasa-arvon, lentokyvyn, teleporttien ja täydellisen vaatekaapin toivomisen kanssa. Niinpä elin unelmissa ja toivon vähän sitä ja tuota aina Starbucksista lempparivaatteisiini.

Kun jouluaatto saapui, en saanut mitään toivomaani ja olin silti enemmän kuin tyytyväinen. Sain viettää aikaa rakkaani kanssa ensimmäistä kertaa aivan kahdestaan. Aloittaa uusia traditioita ja nauttia lempparijutuista ihan rauhassa. Ilman kiireitä ja hässäkkää-pässäkkää.

Kun laatikot on syöty, joulurauha on käyty kuuntelemassa, rosollia on tehty kerralla suurperheen tarpeiden verran, joululahjat avattu, glögiä juotu, hautausmaalla haahuttu keskellä yötä ja suklaata syöty laittoman paljon, on aika aika kurkata vielä se viimeinen luukku, joka piti varmaankin avata jo eilen.

24.12.

Napapiiri Jeans on kotimainen perheyritys, joka tekee Napapiirin tuolla puolen upeita ekoluksusvaatteita. Inspiraatio löytyy tietenkin Suomen neljästä vuodenajasta - mistäs muustakaan.

Tarjolla on hyvää laatua, pieniä tuotantoeriä ja mahdollisimman paljon käsintehtyä, joten tuotteiden hinta nousee helposti paukkupakkasen puolelle.

Suurin osa tuotteista valmistetaan suurimmaksi osaksi kierrätysateriaalista, joten Hanstu nostaa karvahattua ja tumpputaputtaa joulun kunniaksi Napapiiri Jeanssille oikein innokkaasti!

Näiden lumikuvien myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni lumisen ihanaista joulua! Nauttikaa, iloitkaa, viettäkää aikaa rakkaimpienne kanssa! Olette kyllä aika kivaa porukkaa, kun jaksatte käydä lueskelemassa laaduttaman huonohuumorisia vuodatuksiani, ettekä ole edes jaksaneet reklamoida kakkoslaatuisesta nillitysjoulukalenteristani!

Suloista joulua ihanat!
Merry Christmas to you all!

Kuvat/pictures

Hanstun joulukalenteri,
luukku 23

Hanstun joulukalenterissa ryvetään haavemaailmassa katsellen melkein joka päivä sellaisia ihanuuksia, joita ei Turusta taikka koko Suomesta löydy.

Tämä kalenteri on Hanstun kirje joulupukille, sillä olen antanut periksi jo maailmanrauhan, kruununjalokivien, kilttien naapureiden, koiranpennun, kartanon, ikioman Tim Gunnin, oikeamielisyyden, täydellisen tasa-arvon, lentokyvyn ja teleporttien toivomisen kanssa. Eletään sitten unelmissa ja toivotaan tällä kertaa kaverin lempparivaatteiden rantautumista Turkuun.

Joulukalenterini kun lienee pikkuisen vinksahtanut ja kakkoslaatuinen. Monen päivän toiveputken päässä on aina loppu. Mitä enemmän toivoin, sitä vähemmän osasin enää nimetä juuri sellaisia ihanuuksia, joita aivan välttämättömästi tarvitsisin. Ja lopulta, olen oikeastaan aika tyytyväinen tähän vähäänkin tarjontaan.

23.12.

Eräs nimeltämainitsematon viisimetrinen työtoverini asui muutama vuosi sitten Ameriikan ihmeellisessä maassa. Mielikuvia, muistoja ja ajatuksia ulkosuomalaisajalta on mielenkiintoista vaihtaa - siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi), että visiittiemme välissä oli useampi vuosi.

Ihmettelin aina, kuinka kaveri jaksoi kertoa siitä J.Crewsta uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ihasteli ja hehkutti. Muisteli lämmöllä. Ymmärsin, että tässä oli pakko olla kysymys jostakin hienosta, vaan enpä vaivautunut käymään edes firman kotisivuilla.


Oi voi voi! Oikeastaan se on ollut onneni, sillä nyt, kun tiedän näin armaan paikan, josta voi käydä hakemassa inspiraatiota, saatan käyttää aivan liikaa hiljaisia hetkiä näitä ihastellen...

Tämäkin yhdistelmä on aivan mahtava.
Resuiset shortsit ja chick jakku. Me likes. A lot.


Eikä tässä supersimppelissä yhdistelmässä
ole mitään pahaa...


...vaan aina löytyy poikkeus! En ihan vielä ole valmis
käyttämään vihreää pupunhäntää vyötärölläni
vihreiden nilkkasukkien kera. Not.

***

In English:
Dear Santa,
I never really understood why
my friend, who recently lived in the US,
was all about J.Crew. Until I went to their
website and started browsing the inspiration.
Mmmmm... Me likes!
So this wish is not for myself but for my friend:
could you bring a J.Crew store to my city
pleace? She has been a very very
good girl!

***

Kuvat/pictures

***

Hanstun joulukalenteri,

luukku 22

Hanstun joulukalenterissa ryvetään haavemaailmassa katsellen melkein joka päivä sellaisia ihanuuksia, joita ei Turusta taikka koko Suomesta löydy.

Tämä kalenteri on Hanstun kirje joulupukille, sillä olen antanut periksi jo maailmanrauhan, kruununjalokivien, kilttien naapurien, koiranpennun, kartanon, ikioman Timm Gunnin, oikeamielisyyden, täydellisen tasa-arvon ja lentokyvin toivomisen kanssa. Eletään sitten unelmissa ja toivotaan tällä kertaa graafisempia vaatteita maailmaan. Tai siis Turkuun.

22.12.

Kyllä taikuri itsekin hämmästyi avatessaan tämän luukun, sillä eipä COS-vaatteiden ilosanoma ei ollut kantautunut aikaisemmin korviini saakka. Satuin vain puhumaan sen viisimetrisen työkaverin kanssa (jolla on se Acnen kokonaisen pikkulapsen nielevä jättilaukku) hauskoista leikkauksista, Ruotsin ihanista shoppailumahdollisuuksista ja ostospidättyväisyydestä ennen matkustelua muihin maihin.

Pian COS:n sivustolle siirryttyäni sukelsin pukeutumiseni ristiriitaisuuteen: niin paljon kuin rakastankin röyhelöitä, pitsiä ja ihania yksityiskohtia, en voi myöskään olla ihailematta yksinkertaisen graafista ja vähäeleistä tyyliä. Harvoin siihen pystyn, mutta voisihan sitä useamminkin yrittää.

COS on ruotsalaisen Hennes & Maurizin omistama vaateketju, jota ei kuitenkaan Ruotsista löydy. Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa, Espanjassa ja Englannissa näihin naisten ja miesten ihanuuksiin voikin törmätä.

On hassua, kuinka mallisto vaikuttaa niin yhtenäiseltä, vaikka sen takana on 60 eri toimittajaa. Ehkä kaiken johdossa on maailman yhtenäisin ja johdonmukaisin sisäänostaja.

Samalla on haaveilun lomassa kuitenkin ymmärrettävä, etten ole kuvien mallin kokoinen pitkä rimpula, joka voisi heittää päälleen mummon vanhat puhviverhot näyttäen kuitenkin yhä piiiiitkältä ja laihalta. Himoitsen silti kovasti noita puhvitaskuhousuja...

...ja erityisesti tätä nunna/koulupuvun lötköhihaista eleettömyyttä. Ehkä olenkin ollut pikkuisen väärässä: graafisissa linjoissa ja jännittävissä leikkauksissa niitä yksityiskohtia vasta onkin!

***

In English:
Dear Santa,
I hadn't heard of COS earlier,
but today when I went to their website
I think I lost a part of my soul there.
I know I've been all about lace and
girly things, but this all looks so fresh
that I might need their store
here in Turku.

***

Kuvat/pictures

***

Hanstun joulukalenteri,

luukku 21

Hanstun joulukalenterissa ryvetään haavemaailmassa katsellen melkein joka päivä sellaisia ihanuuksia, joita ei Turusta taikka koko Suomesta löydy.

Tämä kalenteri on Hanstun kirje joulupukille, sillä olen antanut periksi jo maailmanrauhan, kruununjalokivien, kilttien naapurien, koiranpennun, kartanon, ikioman Timm Gunnin, oikeamielisyyden ja täydellisen tasa-arvon toivomisen kanssa. Eletään sitten unelmissa ja toivotaan tällä kertaa edukkaampia perusfarkkuja maailmaan. Tai siis Turkuun.

21.12.
Weekday
&

Cheap Mondayn juuret ulottuvat vuoteen 2000, jolloin Weekend-niminen kauppa putkahti Tukholmaan. Se sijaitsi kaukana keskustasta eikä aukioloaikakaan ollut kovinkaan asiakasystävällinen – ovet olivat auki vain viikonloppuisin.

Mainio valikoima käytetyistä vaatteista luksusfarkkumerkkeihin teki kaupasta suositun ja muutaman vuoden päästä päätettiin vallata myös Tukholman keskusta. Kaupan nimeksi tuli Weekday ja ovet päätettiin pitää avoinna asiakkaiden iloksi päivittäin.

Omistaja-Örjanin mielestä kalliit farkut kaipasivat kavereikseen halvempia, mutta silti tyylikkäitä farmareita. Muut osakkaat nyökyttelivät päitään ja ensimmäiset "Tight"-farkut saapuivat myyntiin 800 kappaleen erän voimin – joka myytiin loppuun parissa viikossa. Kaverit taiteilivat farkuille pääkallo-logon ja vuonna 2005 syntyi Cheap Monday -brändi.

Nykyään mallistoon kuuluu farkkujen lisäksi vaatteita puolihameista paitoihin ja liikkeet ovat levittäytyneet ympäri maailman. Saatat siis törmätä ruotsalaiseen nerokkuuteen vaikkapa Australiassa, Japanissa, Kanadassa taikka Lähi-Idässä. Miksei siis myös Turussa?

Ihan vaikka siksi, että mieleni tekee kuvan
tädin housuja niin kovin, kovin paljon...

...eikä tämä mekkokaan ole ollenkaan
paha. Ollenkaan.

...ja saavathan ne maanantait olla edes
joskus kivoja ja halpoja, ei vain maanantaita.

***

In English:
Dear Santa,
It's Monday. And as you do
know, Mondays suck. Big time.
So I'm wishing Cheap
Monday to open a store in
my city. It's such a cool
and cheap brand
that I believe it could save
at least some of the nasty
Mondays of my life.

***

Kuvat/pictures

***