Montako avaimenperää

tarvitaan 
yhteen avainnippuun?

Hanstun virallisen avainnipun tutkistelun tuloksena luotettavaksi määräksi lasketaan keskimäärisesti kolme avaimenperää, jotka kaikki kaipaavat sitä edesmenneyttä neljättä tapausta.

Tutkimuksen mukaan neljäntoista avaimen nippuun tarvitaan lisävarusteiksi maatuska, kuninkaallinen hääjuhlakalu ja lähes tunnistamattomaksi kulunut bambi. Jos pyhää kolminaisuutta halutaan hetkauttaa hiukkasen, voidaan nippuun lisätä vielä yksi vartaloton geisha, kunhan sen yksinäinen pää saadaan liimattua takaisin avainrinkulaan. 

***

In English:

Yep, I'm 26-years-old and having

three silly keyrings attached to my keys.

And yes, even the bambi kinda doesn't look

like a bambi anymore, it's gonna stick

with my keys for a good while.

***

VAPPUMEKKO!

Toisinaan sitä saa lahjaksi niin hienoja aarteita, ettei edes aarteen antaja ymmärrä, kuinka arvostettu uusi ihanuusmekko on. Kuten tämä roskiskohtalolta pelastettu 1960-luvulta peräisin oleva sateenkaarimekko. Joku on tehnyt sen aivan itse.

Tahdon pukea mekon vappuna isojen helmikorvisten ja vaaleanpunaisen huulipunan kaveriksi. Sillä tavalla elegantisti, kuin Mad Menissä konsanaan. Vaaleanpunaiset taikka keltaiset korkokengätkin kelpaavat, isosta kasasta ilmapalloja puhumattakaan.

Kuljen armaani kanssa käsikkäin (kullallanihan on tietenkin vaalea pellavapuku ja havanna-hattu) jokirannassa ja ostan oikein ison suklaapehmiksen. Nautin auringosta ja huomaan taas kerran sutanneeni mekkoni kesän ensimmäisellä jäätelöllä.

Sitä ennen on kuitenkin vietävä mekko pienennettäväksi – tai vaihtoehtoisesti lihottava muutaman koon verran. Itse en uskalla saksia tätä ihanuutta.

***

In English:
I just got the prettiest dress ever.
It's something I surely wanna wear
on the 1st of May, which is a big
national holiday (the labour day) here
in Finland. Just need to get this
retro dress a couple of sizes smaller,
buy a new pink lipstick and
a pair of yellow or pink high heels.

***

Räntää, Kalevalaa ja
suomalaista kulttuuria

Avattuani silmäni tänä aamuna ja nähtyäni vellovan räntäsateen makuuhuoneen ikkunasta, harkitsin vakavasti kerralla koko typerän sunnuntain perumista liian vähän kiinnostuksen vuoksi. Sääli vain, etteivät pienet (ja vähän isommatkaan) nälkäiset kissat ymmärrä omistajiensa räntäistä maailmantuskaa.

Keittiön ikkunasta näkyi surullinen sateen pieksemä lippu. Liruna pitkin tankoa valuva kangas tahtoi muistuttaa Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivästä. Aivan samaisena päivänä 265 vuotta sitten Elias Lönnrot allekirjoitti vanhan Kalevalan esipuheen.

Pitihän päivää juhlistaa kaivamalla korukätköistä pari Kalevala korua. Ne tuovat kovasti muistoja mieleen. Kuten sen, kuinka kinuimme siskoni kanssa tätä ristiä isältämme joskus silloin, kun Kalevala korut, isot flanellipaidat ja maiharit olivat muotia.

Emme kuitenkaan ikinä saaneet ristiä. Sen sijaan sain syntymäpäivälahjaksi Hattulan linnun. Sen hassun riipuksen, jolla on hölmöt irtoräpylät. Luulisin siskoni nyysineen ristikorun isän kaapista salaa. Kun isä oli nuori, hän sai korun tyttöystävältään. Kun sisko sitten lähti muualle opiskelemaan, taisin nyysiä ristiriipuksen hänen korurasiastaan salaa.

On hassua, miten jotkut asiat ovat toisina aikoina todella muodikkaita. Kalevala korun valtakausi kesti koko ylä-aste ja lukioaikani ajan. Oli aivan normaalia, että nuoret tyttöset toivoivat rautarouville sopivia hintavia käätyjä syntymäpäivä-, rippi- ja joululahjoiksi. Minäkin sain erään Kalevala korun käädyn pakollisen oppivelvollisuuden suorittamisen kunniaksi.

Kaikista toiveistani huolimatta en kuitenkaan saanut Sydänsormusta lahjaksi, vaan ostin sen itselleni ylioppilaslahjarahoilla. Onnesta soikeana käytin sitä niin kauan, että sormeen ilmestyi vihertävä läikkä. Sormus oli minulle muistutus kotimaasta, kun vietin välivuotta Tukholmassa. Suomessa kaikille tuttu muinaissormus oli vieraalla maalla jotakin uutta ja jännittävää.

Mitä päivän kulttuuriteemaan tulee, siihen sopikin kirpparilta tehty kulttuurihistoriallinen löytö: 5 Suomen Kuvalehteä 60 snt/kpl! Vielä vuonna 1957 oli ihan ok tytötellä kansikuvaan päätynyttä Sirkka-toittajaa otsikolla: "Sirkka Lassila, toimittaja ja talomme muita tyttöjä ss. 16–17". Aika on hassu kaveri. Kunhan se saa muhia jonkun kanssa tarpeeksi pitkään, muuttuu muhinointikumppani useimmiten aarteeksi. Kuten Kalevala koruni tänään. Taidankin ulkoiluttaa niitä tästä lähtien useammin.

***

Päivän asussa...

...paita/shirt - Vero Moda
...neuletakki/cardigan - BikBok
...leggarit/leggins - Australia
...villasukat/socks - H&M
...korut/necklace & ring - Kalevala koru
...kengät/shoes - 2nd hand
...laukku/bag - Pull & Bear, Greece

***

In English:
Today was the day of the Finnish national epic, Kalevala.
In celebration I wore a necklace and a ring by Kalevala koru
– a Finnish jewelry brand which started it's business
in 1935 when the national epic was celebrating it's 100th
birthday. Their collection includes both traditional designs
and modern jewelry – and, man, they were in fashion back in
the 1990's. Time is a funny thing. When enought of it
passes by, old things become treasures. Like these old
magazines from the 1950's I bought today, or my
necklace and ring, which started to look
cool again after all these years.

***

Something beautiful

Joskus sitä tietää tavanneensa täydellisen tuttavuuden jo ennen ihan ensimmäistä tapaamista. Kuten silloin, kun huomaa tuijottavansa lumoutuneena banneria. Juu, mainosbanneria. Sellaista, joka yleensä vain välkkyy ja ärsyttää.

Seuraavaksi huomaa klikkaavansa banneria. Huokaisevansa syvään ja hartaasti, todetakseen mukin olevan aivan liian ihana ollakseen totta. Varsinkin, jos on Muumimukikeräilijä. Sellainen ihailen-tove-janssonin-nerokkuutta-keräilijä, joka ihmettelee, jos joku ei tiedä, keitä Mymmeli ja Hosuli ovat.


Asiaan kuuluu mukin nimen – Iltapurjehdus – maistelu kuvan pienimpiä piirteitä innokkaasti tutkiskellen. Seuraavaksi tuohdutaan pikkuisen juhlavuoden mukin hinnasta (29,90!) ja todetaan, että kokoelma ei ole täydellinen ilman yhtä vaaleanpunertavaa purjehduskupposta. Suljetaan netti ja suunnataan uusiin tuuliin.

***

Joskus sitä vain tietää tavanneensa jonkun oikein mukavan jo ennen ihan oikeaa kortteliravintolatapaamista, jolla parannetaan maailmaa muutaman tunnin verran. Silloin mussutetaan iso pala vuohenjuustoa ja puhutaan, kuin oltaisiin puhuttu ennenkin. Lopuksi erotaan ystävinä ja todetaan, ettei toinen bloggari ole stalkkeri. Huokaistaan helpotuksesta, kun huomataan kaikkien sisäelintenkin olevan vielä tallella.

***

Kuva/picture

***

In English:
Sometimes you just know that something
beautiful is around the corner even when
you've never really seen it. Like when you
see some pictures of a perfectly beautiful
Moomin-mug! But something beautiful
might come outta blogging too, you know.
Like a person you feel like you've known
forever even when you've really never met.
I met such a beautiful soul today.
Another blogger who's not a stalker. Yay!

***

Kyllä mahtuu!

Viikko sitten polkaisin käyntiin Listin' Lifen ihan ensimmäisen arvonnan. Vastauksia viikossa kertyi 12 kappaletta ja tänään on palkitsemisen paikka. Lupasinhan laittaa maailmalle kolme askartelemaani rintakorua. Yksi koruista lähteekin sille, joka onnistui arvaamaan eniten oikeita housujen kätkemiä tavaroita. Loput kaksi korua arvoin kaikkien vastanneiden kesken. Mutta kurkataan ensin sinne pöksyihin.

Isopersepöksyihin mahtuu vaikkapa...

1. Isäpuolen karvalakki 1970-luvulta
2. Ensimmäinen viuluni
3. Rautainen Turku-vaakuna

4. Oy Puhelinteollisuus Helsinki -lankapuhelin
5. Äidin vanha Fazer-marmeladirasia
6. Paljettibaskeri

7. Vaaleanpunainen samettirusettipinni
8. Ylpeys ja ennakkoluulo -dvd
9. Pikkuinen metallirasia, jonka äiti toi minulle
Tukholmasta vuonna 1992

10. Teneriffa-lompakko 1980-luvulta
11. Kreikkalaista purkkaa
12. Egyptiläistä kahvia
13. Pariisilainen mustekynä 1960-luvulta

14. Vladimir Putin -maatuska Riikasta
15. Harajuku Lovers Lil Angel -hajuvesi Australiasta
16. Armaani (lelu)auto

17. Pilgrimin pöllökoru
18. Mamman vanha laukku, jonka hän sai
viimeiseksi syntymäpäivälahjakseen
19. Pehmokoira nimeltä Valerie

20. Jaqueline Kennedy -kirja vuodelta 1964
21. Kimmidoll-osoitelappu matkalaukkuun

22. Vuonna 1999 luokkaretkeltä ostettu Eiffel-torni
23. Boys are stupid throw rocks at them -rintamerkki
24. Pepe-laku, om nom nom
25. Maatuska-koru Riikasta

***

Juu. Kyllä sinne aikalailla tavaraa mahtuu.

Eniten oikeita arvauksia (Kirjoja, laukku, koruja, dvd,
kukkaro, nalle/pehmolelu = 6 kpl) listasi
nimimerkki Tintui
(ONNEA! Kohtalokas Elsa muuttaa teille!)

Arvonnassa onnekkaita olivat:

-se _vähän_ lyhyempi tapaus-
(ONNEA! Teistä tuli juuri unelmaminiä, kiitos Kyllikin!)

Merja
(ONNEA! Olette Lotan uusi ystävä!)

***

Tintuin ja vähän lyhyemmän tapauksen s-postit
minulla jo onkin, Merja, laitatko viestiä osoitteeseen
hanstunblogi(a)gmail.com!

***

Kiitos vielä kaikille osallistuneille! Vastauksianne
oli mukavaa lukea ja arvontalaulun hyräily, pienten
lappujen askartelu ja viralliset arpajaiset piristivät
kovasti tylsää maanantaitani!
Eteenpäin, sano mummo lumihangessa.

***

Teddyn kanssa kävelyllä

Eilen kotiutin kirpparilta ihanan, karvaisen, salskean ja tummaraamisen Teddyn. Tai oikeastaan, olen aika varma, että Teddyn ihan oikea nimi on Theodore. Hänen esikuvansa on ehdottomasti Pikku Naisien Theodore "Laurie" Laurence. Siitä olen aivan varma.

Teddy vei minut tänään kävelylle suljetun kahvilan kulmille.

Aurinko oli laskemaisillaan ja sormenpäät jäätyivät hetkessä.

Ruissalo nukkui talviuntaan, mutta minua ei haitannut.

Teddyn seura lämmitti, vaikka lukot olivatkin jäässä.

Heilutin kädessäni iloisesti tamperelaista Natevan laukkua...

...katselin ikkunoita ja haaveilin valkeasta talosta

...ja Teddy vain lämmitti.

Ohitimme hiljenneet portaat...

...jäätyneet paatokset

...kuljimme läpi polveen saakka ulottuvien lumikinosten

...haaveilimme kuumasta kahvista

...sekä ratsastamisesta kohti auringonlaskua!

Yksinäiset askeleeni paljastavat totuuden...

...Teddy on vain turkulaisen Tuvan tuotos, jonka päälle
kissa päätti juuri asettua. Pahus. Joudun näköjään
taistelemaan Teddyn seurasta.

***

In English:
I found a perfect companion yesterday.
He's just a little bit used but a very handsome
and warm fellow. He's called Teddy. Or acctually,
I'm quite sure he's called Theodore just like
Theodore "Laurie" Laurence in Little Women.
We went for a little romantic walk today and
man he kept me warm. He's a coat.
A 2nd hand coat.

***

P.S. Vielä on aikaa osallistua synttäriarvontaan!

***

Hunter-gatherer

Mieheni kutsuu minua metsästäjä-keräilijäksi. Säästän mitä hullumpia juttuja aina ulkomaanmatkan bussilipuista ja kauniista kivistä vanhoihin esineisiin ja vaatteisiin. Jos tavaraan liittyy lämmin tunne, se on säilöttävä muistuttamaan ihanista ajoista.

Mitä sitten metsästämiseen tulee, siinä lajissa olen aika taitava. Eikä nyt puhuta viattomien luontokappaleiden vaanimisesta isossa äijälaumassa tappomielessä koirien kera, vaan tässä metsästyksessä kartutetaan keräelmää.

Metsästysretkeni saattavat viedä minut mitä kummallisimpiin paikkoihin, vaan ei sentään klo 6 paraiselaiselle parkkipaikalle täytettyä eläintä ostamaan, kuten erälle ystävälle kävi. Siitä saa kyllä erityismetsästäjäpisteitä. Paras löytöni lienee ladosta pölyn alta bongaamani Jopo, joka odottaa pientä rengasremonttia. Olo oli kuin Indiana Jonesilla.

Joskus metsästäjä-keräilijänkin muisti pettää. Kuten silloin, kun haaveilee ruskeasta villakangastakista tajuamatta jo hillonneensa yhden äidin vanhan takin mahdottoman vaivanloisen tuuletus-pelastusoperaation kautta kaappiin odottamaan hihojen pidennystä.

Siinä vaiheessa ei kannata kieriskellä epäonnistumisen tunteessa, vaan heittää nuttu heti niskaan! Hups hei, eikä edes pitkävartisten hanskojen kanssa lyhyet hihat haittaa menoa. Tällä takilla on selvästi hyvää metsästäjän karmaa, sillä löysin tänään aivan täydelliset farkut kirpparilta.

Metsästäjä-keräilijän asussa...

...takki/coat - äidin vanha / something old from my mum
...huivi/scarf - 2nd hand
...kengät/shoes - Billabong, Australia
...laukku/bag - Kate Hill, Australia
...hanskat/gloves - Seppälä

***

In English:
My husband calls me hunter-gatherer, cause
I do save the silliest thigs like little rocks
from our trips around the globe.
I just need to save things that I have
a good feeling about, like this coat that used
to be my mothers when she was about
my age, even younger. I had totally forgotten
the coat, cause my intention was to make
the sleeves a bit longer, but luckily long gloves
solved out that silly problem!

***