Minkä taakseen jättää,
sen edestään löytää!

Välillä käy aika hyvä mäihä. Tai siis ihan älyttömän hyvä mäihä. Kuten silloin, kun jättää kirpparilla suloisen mekon roikkumaan rekkiin, vaikka tykkää siitä kuin turkulainen sinapistaan. Siitä huolimatta, että käy paluumatkalla pitkän yksinpuhelun armaalleen siitä, miksi ehkä pikkuisen harmittaa, ettei edes sovittanut ihanuutta.

Kun sitten on jo unohtanut mekon olemassaolon, voi hieraista silmiään pariin kertaan töissä, kun löytää aika varmasti saman kappaleen sen ainakin viisimetrisen jugurttejani syövän työkaverin kaapin päältä vähän huolimattomassa rypyssä. Aluksi voi epäillä kaverin ostaneen tarkalleen saman mekon, mutta pienen puhelinpalaverin jälkeen saattaa olla iloisesti hämillään. Kirpparilla kun oli tullut ihasteltua ystävän mekkoa. Joskus pidättäytyminen kannattaa. Nyt Marlene Birgerin ihanuus vaihtaa kotia yhden uuniperunan voimin. Viisimetrinen tahtoo perunansa kahdella täytteellä. Lupasin kaupan päälle colankin ja taidan yllättää sen ihan omalla jugurtilla! Jei!

***

In English:
A while ago I went to a 2nd hand
shop and saw a pretty dress that I adored.
As I was trying to be sensible, I decided that
I didn't need yet another dress and so I didn't even
try it on. On our way back home I was trying to
convince myself that it was the right decision by telling
my darling all the reasons why I didn't really need the dress.
I bet he didn't hear any of my reasons... So yesterday
I was leaving from my work and I suddenly saw something
very familiar. I was certain that it was excactly the same
dress by Marlene Birger that I had seen on the
2nd hand shop. My dear friend, who's at least
5 m tall and very keen on eating up my yoghurt,
had been selling it in that very same shop but nobody
had bought it. How lucky am I to get it with
buying a lunch for her? Happy, happy, joy, joy!
I'll buy the girl a very own yoghurt too.

***

Haalee vaalee

Lisääntyvän valon mukana kevät tuo luokseni aina vanhan rakkauden: mitäänsanomattoman beigen värin haaleine variaatioineen. Se hiipii luokseni aina vähän salaa ja joka ikinen kerta löydän nuo vaaleudet talven jälkeen kaapista hieman hämmästyneenä.

Tänä talvena keväthaaleus otti minut valtaansa normaalia aikaisemmin. Aloitin ostamalla yhden järjettömän suuren beigen rusetin ja sen jälkeen paluuta tummuuteen ei ollut.

Rusetti muistuttaa minua kirjasta, jota äiti meille luki silloin kauan sitten. Se kertoi vähän fiinimmän karjalaisen perheen tyttöjen päivästä käpylehmineen ja hehkuviin hiiliin kerrottuine iltasatuineen.

Kirjan lopussa oli kuva tytöistä. Heillä kaikilla oli pitkä lettikihara tukka, jota koristi iso valkea rusetti. Kuva oli kauneinta, mitä tiesin. Kauneusihanteet ovat kummallisia kavereita.

Haaleus odotteli myös äidin kirpparikasassa vanhan laukun muodossa. Sitä aikani pyöriteltyäni päätin antaa vanhukselle mahdollisuuden – mahtuisihan mokomaan kokonainen elämä. Tänäänkin se söi sisuksiinsa jopa tyhjän hernekeittopurkin (hei, työpaikallani ei tunneta oikein sanaa kierrätys!).

Kun viitataan tyhmyyteen, sanotaan, että tyhjät pullot kolisevat. Vastustan. Hiljaisuus on suurempaa tyhmyyttä. Koliskoot sitten purkki laukussani.

***

Päivän haaleessa vaaleessa...

...neule/knit - Vila
...paita/shirt - H&M Organic Cotton
...leggarit/leggins - H&M
...sukat/socks - H&M
...kengät/shoes - Bianco
...rusetti/bow - Pieces/Vila
...laukku/bag - 2nd hand

***

In English:
It's funny how every time spring brings
light creamy colour, like the one I was wearing today,
back to my closet. It must be the sunshine. Or acctually,
I'm not so sure bout that, cause this winter this big
bow chainged it all. I bought it on the darkest snowiest
time and since that I've been looking for more lightness.
Like this bag I saved from my Mom. She was about
to put it to a flea market. Lucky me! The bag
is sooooooo big it even stored my used tin can
from a pea soup today. U know they don't really
recycle at my work. But my big bag and I
– oh, we do recycle!

***

Epäkunnossa

Tahdoin kirjoittaa. Sanoittaa kuvia. Vaan toisin kävi. Blogger kiukuttelee taas – oletettavasti maanantain kunniaksi. En saa ladattua kuvia laisinkaan. Kyllähän rakkine lataa, vaan latauksen jälkeen ruudulla odottaa tyhjyys. Puh. Mokoma. Voitti tämän erän.

***

In English:
Blogger refuses to upload my pictures.
Will try again tomorrow. Annoying.

***

Pieni pyyntö

Kun on viettänyt sellaisen päivän, jona askarrellaan, syödään roskaruokaa, maistellaan kakkua, leikitään 3D-Liisan kanssa ja katsellaan, mitä tulitikkuleikkien jälkeen tapahtuu, tuntuu huominen rangaistukselta. Maanantai. Miten masentava sana.

Siksi mielestäni on täysin suvaittavaa toivoa, että nämä kaverit muuttaisivat meille vielä joku päivä. En ole ahnas toivoessani niitä kaikkia, mutta kuinka kummassa Mad Men -leikkini onnistuisivat ilman Joania Hollowayta, Roger Sterlingiä ja ihastuttavia Drapereita? Maanantaitkin olisivat varmasti melkein kuin sunnuntaita. Varmasti.

***

In English:
After such a lovely Sunday filled
with candy, fast food, Alice in 3D,
crafts, cake and watching a storage
burn, Monday just feels like a punishment.
Blaah. That's why I believe that I need
these Mad Men Barbie dolls in my life.
At least I could have fun with them
during the week.

***

kuva/picture

***

Kone

• Malli: copywriter / QWERTY • Energialuokka: A–Ö
• Nopeusluokka: A–Ö • Täyttömäärä: Makeasti pohjaton

• Älykäs kahvinkeittojärjestelmä • Älytön ylivuotojärjestelmä
• Käyttöjärjestelmä: Antakaa mulle lakua ja suklaata 2.0

• Liitännät: iPhone, MacBook Pro, Lomo-Diana
• Virtalähde: aurinko (jumittuu pilvisellä tai pimeällä säällä)

• Verhoilu: Nanso • Vaihtoehtoverhoilu: röyhelöt ja puhvit
• Huumorivaihtoehdot: kuiva/härski • Väri: kalpea

***

Päivän asussa...

...tunika/tunic - Nanso: Kone
...paita/shirt - Seppälä
...leggarit/leggins - Ojay, Australia
...saappaat/boots - Seppälä by Hanna Saren
...laukku/bag - H&M
...sininen rannekoru / blue bracelet - Crete
...mustat rannekorut / black bracelets - H&M
...takki/trench coat - Comme des Garçons for H&M
...huivi/scarf - Lindex

***

In English:
It's finally mine, a tunic by a Finnish
brand called Nanso. And best of all
I got it for such a redicilous price!
It's called Kone, Machine and the
print shows how their factory looks like
in Nokia. Industrially fun indeed!

***

Oih, voih ja onnea!

Finlayson viettää tänä vuonna 190-vuotisjuhlavuottaan mitä suloisimmalla tavalla. Ovat nähneet markkinaraon, johon kannattaa tunkea muutama pakallinen kangasta. Siispä tänä vuonna Finlayson myy Klassikko-tuotteita, sellaisia ihanuuksia, joista muut tahtoisivat tehdä pöytäliinoja, verhoja ja lakanoita. Minä kaavailen niistä kellohameita, joiden helmoja heiluttelen hamaan syyskuuhun saakka läpi kirkkaiden kesäpäivien. Perjantain kunniaksi poimin pakkojen parhaat teidänkin ihailtaviksenne...

1. Optinen omena

Optinen omena syntyi Pirkko Hammarbergin kynästä vuonna 1973. Sanovat sen tuovan mieleen New Yorkin ison omenan, mutta minulle se tuo mieleen mökin pehmeät, vanhat lakanat. Sellaiset, joissa nukkuu varmasti paremmin, kunhan petaa ne mahdollisimman hellästi. Muuten kankaasta saattaa mennä sormi läpi.

***

2. Puutarha

Ehdoton suosikkini kankaista on Aini Vaarin vuonna 1960 suunnittelema Puutarha. Joku naistenlehti kirjoitti todella onnistuneen jutun Vaarista tässä keväällä. Minä hölmö hävitin sen. Olisin ikuisesti onnellinen, jos voisin vaihtaa Ainin kanssa osia edes päiväksi. Suuntaisin suoraan 1960-luvulle piirtämään näitä ihanuuksia. Tai tuhoamaan päivässä lahjakkaan naisen uran.

***

3. Taimi

Mustavalkoinen Taimi on syntynyt myös Aini Vaarin taitavista käsistä vuonna 1961. Oih ja voih. Näitä katsellessa on vain pakko ihmetellä sitä, kuinka ajankohtaisilta monta kymmentä vuotta vanhat kuosit näyttävät yhä tänään. Onnea Finlayson!

***

In English:
A Finnish textile design company
called Finlayson turns 190 this year.
They're bringing back some old
patterns to celebrate the occasion and
I'm in love. I don't want to have them
in my home as my curtains but
I'd be so happy to have a happy
skirt made of any of these beauties.
Congratulations Finlayson!
A fine campaign indeed!

***

Kuvat/pictures

***

Hosuli muutti meille!

Jostain kumman syystä muuttoilmoituksen täyttämiseen on mennyt aikaa jo kokonainen viikko. Ehkä se johtui siitä, että Hosuli oli ollut kaikkien käpelöitävänä erään kaupan hyllyllä. Oli puunattava ja laitettava esiintymiskuntoon. Poistettava ikävä viivakoodi persuksista.

Hosuli on Muumipapan kaveri, vaan silti hänet mainitaan vain yhdessä Muumikirjassa – Muumipapan urotöissä. On sillä vaimokin, Sosuli. Pariskunta on jäänyt pikkuisen jälkikasvunsa loistavuuden varjoon, sillä kaikki tuntevat heidän ahnaan lapsensa Nipsun.

Sadussa Hosuli asuu amerikkalaisessa kahvipurkissa. Paremman puutteessa tarjosin sen kodiksi vanhaa suomalaista Veekoo-kahvipurkkia, joka oli entisessä elämässään täynnä pölyisiä nauloja.

Pikkuinen kaveri kiersi peltipurkkia, kokeili tassulla sen
pintaa ja ihmetteli kattilapää kallellaan.

Hetken tutustumisen jälkeen se avasi purnukan kannen ja hyppäsi sinne kimaltava esine tassuissaan. Vanhassa talossaan sillä oli paljon enemmän aarteita ympärillään.

Lopuksi se toivotti pienellä äänellä makoisia unia ja veti laatikon kannen kiinni. Aika kiva otus. Täytyy antaa sille huomenna yksi nappi, jotta asettuu paremmin taloksi. Tervetuloa Hosuli!

***

In English:
Bought a new Moomin mug.
It's funny how always the new one seems
to be my favourite. Like this little fellow.
Welcome home! I bet we'll have a warm
and tasty relationship!

***

Tahdonvoimaa

Jos laittaa silmät kiinni ja hengittää aivan hiljaa, voi kuulla, kuinka päällekkäin vedetyt sukkahousut, välipaidat ja villasukat valittavat lähestyvää lämpöä. Tahtovat takaisin kaappiin. Siellä on kuulemma sopivan viileää.

Jos on armelias olo, voi antaa vaikeroiville ja aivan liikaa tänä talvena käytetyille saappaille vapaapäivän. Ottaa töihin mukaan sisäkengät, joissa sipsuttelu on kultaisen keveää. Sellaisena päivänä irtopitsikauluskin miellyttää, vaikka jonkun mielestä se saattaa muistuttaa Niskavuoren emännän puvustusta. Olenhan minäkin emäntä. Vuorille kiipeän päivittäin ja toisinaan jumitan niskani matkalla. Jännitän hartioitani, kun pohdin, kuinka selättäisin vaikean tehtävän.

Jos oikein pinnistää, voi kuulla, kuinka narsissit puskevat seinän ja lumikasan välistä aurinkoa kohti. Kasvavat kohti kaunista loppuaan. Niillä on asiaa kesämekoille, väreille ja vaaleammalle hiuskuontalolle piknikeistä puhumattakaan. On taas se aika vuodesta, jolloin tahdonvoimalla pärjää paremmin. Silloin mustavalkoista piristää vihreä laukku.

***

Päivän asussa...

...hame/skirt - Vila
...paita/shirt - H&M Organic Cotton
...sukkikset/stockings - H&M
...kengät/shoes - Din Sko
...neuletakki/cardigan - Zara
...laukku/bag - Hanna Saren by Seppälä
...irtokaulus/collar - NoaNoa

***

In English:
If you close your eyes and listen very carefully,
you may hear all the winter clothes telling
how it's just getting way too warm for them
to leave the closet. This is the time
for optimism that'll get you all the way
from here to warm summer days. The days
when you'll wear colours again. The days
when you'll have yet another picnic in the park.

***

P.S.
Bloggerin menkat jatkuvat.
Kenkkuilija ei julkaise kommenttejanne
käskyistäni huolimatta :(

***

Lomo Japan

Kun räntää sataa vaakatasossa, saa vielä kerran palata
luvan kanssa Japaniin...

Takaisin kirsikkapuiden ihmemaahan ja...

...loputtomaan kaupunkiin.

Katselemaan yksinäistä pilvenpiirtäjää...

...lentämään keisarin takapihan yli

...ja pysähtymään limuautomaatille janoa sammuttamaan.

Silloin saa siirtyä takaisin siihen lämpöiseen hetkeen, jona
oranssihameinen tyttö vietti ihan tavallista työpäivää temppelissä.

Eikä kummitustalomaisen museon pihalla käyskentelykään pelottanut.

Mielessäni palaan sen rohkean tytön luokse, joka pysähtyi
katsomaan takaisin, vaikka aurinko paistoi kirkkaasti silmiin.

Palelen illan tullen Roppongissa ja kuvaan Tokyo Towerin
tärisevin käsin. Hämärässä tuuli on raaka.

Otan miehestä Dressmann-kuvan ja nauran itsekseni.

Mies vangitsee mainospellejen kansainvälisen kohtaamisen.
Nauramme yhdessä.

Huutelen Pikachulle aidan takaa...

...ja kuiskaan jäähyväiseni lyhdyille.

Herätessäni taas uuteen valkoiseen aamuun,
nämäkin nuput makaavat kuihtuneina
puutarhan nurmella.
Uusi lumi on kevätmielisyyden surma.

***

In English:
When the weather outside is all about new snow
when it should be a lot like spring, it's a good time
to go back to Japan with these Lomo photos once again.

***

Piste.

Tänään laitoin pisteitä tapahtumapallojen ohjelmatietojen perään, sillä ne olivat ihan oikeita lauseita. Olisin halunnut laittaa pisteen niin monelle muullekin asialle, mutta ne eivät yltäneet lauseiden tasolle. Niistä puuttui ainakin tekeminen, verbi.

Keskellä kirkasta päivää pisteytin vessan peilistä heijastuvan juurikasvuni. Annoin sille kympin, sillä se sai ainakin vihdoin tekemistä aikaan. Varasin ajan kampaajalle.

Päivän päätteeksi siirryin pisteestä B suoraan C:hen, josta koukkasin vielä D:n kautta takaisin pisteeseen A. Siitä olisi saanut aikaiseksi hyvän matematiikan sanallisen tehtävän. Sääli vain, etten ole numeroiden ystävä.

***

Päivän asussa...

...mekko/dress - H&M
...sukkikset/stockings - Seppälä
...saappaat/boots - Hanna Saren by Seppälä
...laukku/bag - Ois
...paita/shirt - H&M Organic Cotton

***

In English:
This Monday I wore polka dots.
They're like little periods after sentences.
Round dots that end or separate words and
meanings from each other. There is no real sentence
without a verb, the action. I wish I could have finnished
more sentences, but there just wasn't enough
action today. Maybe tomorrow then.

***

Trip down the Memory Lane

Taannuin viikonlopuksi 1990-luvulle. Se oli puolittainen vahinko, sillä aluksi ohjelmaan piti kuulua enemmän Edward Cullenia kuin Jordan Catalanoa. Vähemmän valveutuneina vampyristeinä suuntasimme ystäväni kanssa vuokraamaan Twilight-saagan kahta ensimmäistä osaa jo perjantaina, kun kakkososan leffavuokraamoensi-ilta olikin vasta lauantaina. Fail. Pikaisella suunnitelman muutoksella ja erään dvd-boksin noudolla ystävän kotoa, ohjelmapaikan varastikin ihana Jordan Catalano, flanelli ja farkkupaidat. Tai siis My So-Called Life.

Ajoitus ei olisi voinut olla yhtään pahempi tai parempikaan. Lauantaina kun vuorossa oli yläasteen luokkakokous. Angela ja Jordan veivät minut yhtä iltaa liian aikaisin suoraan takaisin sinne, missä epävarmuus ja ailahtelevat tunteet kukoistivat. Muistin taas hetkellisesti, miltä tuntui vihata ja rakastaa elämää täysillä. Ahdisti. Olin unohtanut, kuinka osuva ajankuvaus tuo sarja onkaan. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että olin roolittanut hahmot aikoinaan myös omaan elämääni. Ne samat hahmot, jotka olin tapaamassa seuraavana iltana kymmenen vuoden jälkeen.

Niinpä puin Tiikerin päälleni, väänsin tukan nutturalle ja unohdin asukuvan ottamisen. Kuljin epävarmoin askelin istumaan suuren pöydän ääreeen niiden kanssa, jotka olivat joskus olleet lähimpiäni. Arkeani. Niiden, joiden ääntä en olisi enää tunnistaisi puhelimessa. Niiden, joiden tavat – niin ärsyttävät kuin ihastuttavatkin – olivat unohtuneet vuosien kuluessa. Kuuntelin elämäntarinoita ja kerroin omani. Tutustuin uudelleen. Elvytin muistikuviani. Halasin tosissani. Olin meistä niin tavattoman ylpeä. Yksi syö työnsä ohessa litratolkulla jäätelöä, toinen testaa leikkikenttiä ja kolmas ohjaa lyhytelokuvia. Minä kirjoitan mainoksia. Yksikään meistä ei haaveillut tällaisesta elämästä vuosina 1997–99, mutta nyt on hyvä huokaista helpotuksesta. Me muutimme maailmaa. Löysimme paikkamme sieltä.

***

In English:
This weekend I took a heavy trip down the
Memory Lane. It wasn't supposed to be this
heavy. It was supposed to be a bit bloody
with Edward Cullen and the first two parts of
the Twilight-saga. Sadly we were trying to rent
them both one night too early. So we decided
to go back to the 1990's with Jordan Catalano. Or,
I mean My So-Called Life. The next night we had our
high school reunion. I met again all the people who
had been my closest for 3 years 10 years ago. All
these people whose voices I had totally forgotten.
I listened to their stories and told mine. In the end
I was just so proud of us. We have found our places
in this world. That was certainly worth
warm laughs and hugs.


***

1. kuva / 1. picture

2. kuva / 2. picture

Käännytetty

Vielä viime viikkoon saakka kuuluin niihin ihmisiin, jotka kulkivat eräiden kumitossujen ohi ilman minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Olin Converse-neitsyt. Ihan tyytyväinen sellainen, sillä parhautta minulle ovat ballerinat – kaikissa sateenkaaren väreissä. Niiden kanssa on tullut vehdattua jo vuosien ajan.

Osittain väliinpitämättömyyteni Converseja kohtaan johtui ylä-asteen pikkuisista traumoista. Tuolloin ymmärsin, että koon 39 jalka on iso verrattuna suloiseen 37 tassuun. Jalkojeni kasvu oli pituuskasvua edellä, ja pian opin valitsemaan kenkämallin sen mukaan, miten saisin taiottua typerät jalkani näyttämään edes pikkuisen pienemmiltä. Olin aika varma, että pitkät ja kapoiset Converset saisivat aikaan sen saman kamalan tunteen, kuin eräät talvikenkäni vuonna 1997. Silloin minua vanhempi tyttö kommentoi räpylöitäni mieltä ylentävällä lauseella: "Siis kuinka isot jalat sulla oikeen on?".

Toisinaan sitä kaipaa vaihtelua. Toisinaan sitä myös ymmärtää, että matkassa kuuluisi olla mukana myös hyvät kävelykengät. Varsinkin siinä vaiheessa, kun tajuaa suhteen ballerinojen kanssa muuttuneen aikamoiseksi hankaukseksi. Olenhan ollut ennenkin väärässä. Kuten silloin, kun välttelin mustaa väriä.

Silloin kokomustat Converset näyttävät hurjilta rakastajilta. Juuri sellaisilta, joiden kanssa voisi jaksaa vähän pidempään – ainakin parin korttelin verran, ellei jopa kolmenkin. Silloin vuonna 1997 loukatut jalkanikin saavat mielettömän mielihyväryöpyn, kun jalka sujahtaa sujuvasti kokoon 38,5! Koolla on väliä. Se voi yhdessä mustan värin kanssa aiheuttaa lähes täydellisen kääntymyksen.

***

In English:
For years I believed that Converse shoes
just aren't my cup of tea. And yet again
I had it all wrong. They're nice.
They're all black. And man, they were
so much cheaper in Japan!

***

Pöllähdyksiä

Matkalaukkua pakatessani Hanstupöllö pöllähti viereeni huhuilemaan. Tahtoi matkaan mukaan sillä perusteella, että Aasiassa pöllö on vähän tärrrrrrrrkeämpi eläin, sellainen kuin morottava Maneki neko -kissakin. Niinpä salakuljetin munahaukan arkkivihollisen kanssani Japaniin.

Ja meidän siellä ollessaamme tuli taas kerran Hanstupöllön adoptiohuuman aika. Mukaan lähtivät eräätkin kolmoset, joista kuvaan pääsi tänään vain sormus, sillä sen sisaruskorvakoruilla oli aikaerosta johtuva unipäivä korulippaassa.

Vaan ei sormuksella ollut ollenkaan yksinäistä, kun sen kaverina oli eräskin riipus. Selkeästi pikkuneidin pullea ja isomahainen setä. Vaikka sukulainen onkin hieman myrtsi ja vähäsanainen, ovat kolmoset olleet aika iloisia sen seurasta. Hanstupöllö väittää sedän olevan sellainen kuuluisa tuontisulhanen. Tiedä häntä. Aika onnellisesti ne kyllä lirkuttelivat tänäänkin pöllähtelevästä lumisateesta huolimatta.

***

Sormus & riipus / ring & necklace - Forever21, Japan

***

In English:
Owls are my favourite birds so I couldn't
really leave these cuties behind. Took them
home all the way from Japan.

***

Jäässä

Jostain kumman syystä aivoni ovat olleet poissa päältä parin viimeisen päivän ajan. Ajatukseni kulkevat varjoni kanssa metrin päässä perässäni. Hinaavat hitaasti kiinni kantapäissäni, mutteivät suostu leikkimään kanssani. Jos yritän ottaa ne kiinni, löydän itseni hapuilemasta tyhjää tuloksetta.

Hallittu kaaos on muuttanut loman aikana vaatekaappiini. On paljon helpompaa valita matkalaukusta sohvalle nostetusta kasasta päivän vaatteet. Unohdan, että ulkona on jäistä ja laitan kaapissa kuukauden verran odotelleet uudet kengät kärsimättömyyttäni jalkaani. Päädyn sipsuttamaan japanilaisittain. Miestä naurattaa. Yleensä harpon eteenpäin korot kopisten.

Iltapäivällä sakea lumipyry häivyttää maiseman. Peittä alleen jään ja perässä hiihtävät ajatukseni. Vaikka tiedän, missä sanat luuraavat näppäimistölläni, en saa juuri oikeasta alkukirjaimesta kiinni. Kirjoitan otsikon kuudesti uudelleen. Kierrän ympyrää ja löydän ratkaisun ingressistä.

Vaikka odotankin jään ja lumen sulamista – niin ulkoa kuin pienestä päästänikin – on tämä hetki minulle mieluinen. Arki on päässyt raiteilleen. Tässä junassa meitä on kolme: minä, armaani ja puolikalju kissa. Eikä kolmiyhteinen organisaatiomme ole mikään VR.

***

Päivän asussa...

...mekko/dress - Muji, Japan
...jakku/jacket - Forever21, Japan
...kello/clock - Japan
...kengät/shoes - Global/Stockman
...sukkikset/stockings - Seppälä
...laukku/bag - Mexx
...huivi/scarf - H&M

***

In English:
My mind has frozen thanks to jetlag. Can't
catch my wandering thoughts, they're just way too
far behind me. I even forgot today that there is still
winter out there. Put on new shoes that have been
waiting in my closet for a month now. They're not
really winter shoes so I had to take little steps today.
My love had fun watching me walk like a japanese
girl. Normally my steps are big and steady.
Can't wait for the spring and easier walking
in these heels but still I'm quite happy right
now. Life is steady when we all three are back
together: my man, I and our lovely cat.

***

Joy, fun & seasons in the sun

Vieraalla maalla tulee otettua paljon kuvia. Niin paljon, että mukaan mahtuu muutama hassukin tapaus. Kotiutumisesta huolimatta en siis siirry vielä kirjoittamaan arjesta, vaan viivyttelen vielä hetken lomatunnelmissa. Naura ja maanantai nauraa kanssasi, vai miten se meni?

Ehkä söpö. No onhan se. Huomaa myös seipään niellyt kokki.

Eläköön heijastavat pinnat ja naamanvääntely!

Normiruuhkailta. Kädet kattoon jne.

Shop till you drop. Jep. Nukkua voi vaikka
tavaratalon 9. kerroksessa.

***

In English:
I'm back at home, but no, I won't get
back on posting about ordinnarry life yet.
I'll prefer lingering in the sweet holiday feeling
for a little while. Laugh and Monday will
laugh with you, right? Well, we did take
some funny photos in Japan...

***