"One day we'll look back

on this and it will

all seem funny!"

Viikko sitten ostin itselleni imagon. Mies kutsuu sitä hipsteriksi ja huononäköinen ystäväni vertasi toimintaani siihen, jos hän hankkisi kipsin käteensä ihan huvin vuoksi. Itse käytän mieluummin sanaparia vappulasit – niin paljon olen onnistunut viihdyttänyt ihmisiä seitsemän päivän aikana. Kaikesta huolimatta olen koukuttunut kakkuloihini ehkä turhankin kiihkeästi.

Pienenä tyttönä pöllin siskoni silmälasit (sellaiset pyöreät harrypotterit) päiväksi, koska tahdoin, tahdoin, tahdoin niin kovasti käyttää laseja. Olen kuitenkin ollut aina se, joka näkee kaukaisimmatkin numerot hämärässä. Viimeksi hätkäytin näöntarkastuksen minulle tehnyttä silmälääkäriä nollanäölläni – kummassakaan silmässä ei ole plussaa tai miinusta. Möks. Nollatuomion jälkee annoinkin itselleni luvan sovitella imagolaseja ja tässä sitä nyt ollaan. Olen aika varma, että joudun vielä  joskus nolona selittelemään näitäkin kuvia lapsilleni. Siihen saakka yritän keksiä, miten kummassa pienellä tihkusateella ei kuljeta rillit huurussa.

 

Päivän asussa...

...rillit/glasses - Sokos

...mekko/dress - H&M, 2nd hand

...jakku/jacket - Forever 21, Japan

...koru/necklace - Diva, Australia

...leggarit/leggins - Seppälä

...kengät/shoes - Global/Stockmann

FCUK,

mikä alennusmekkotaivas!

Olen ollut aina mekkotyttö ilman luottomekkovalmistajaa. En ole kovinkaan merkkiuskollinen – ostan vaatteeni niiden istuvuuden, materiaalin ja mallin perusteella. Siihen typerään kysymykseen, mistä ostaisin vaatteeni koko loppuelämäni ajan, jos saisin käyttää vain yhtä liikettä, en osaa vastata. Harkintaan pääsisivät ainakin Tiger of Sweden (kauniiden leikkausten koti), Odd Molly (romanttisen hörhelötyylin mekka), Zara (monipuolisen naisellisuuden ilmentymä), Selected Femme (vaatteita, joissa on jujua) ja H&M (kukaan ei pysty samaan – ainakaan halvemmalla). Toisaalta parhaat löydöt tulevat kirppareilta (Tiger of Swedenin lempparimekko), eikä kaverien vaatekaappien aarteita, ulkomaanmatkojen löytöjä ja nettikauppojen alennuslaareja kannata unohtaa. 

Viimepäivien aikana mekkohaaveeni ovat suuntautuneet FCUK:n nettikaupan alelaarille. Miten kummassa tarjolla voi olla niin monta ihanaa mekkoa, etten osaa päättää, minkä niistä tilaisin. Tarvetta mekoille ei kaapistani tietenkään löydy. Halua hankinnalle on sitäkin enemmän.  Perustelujakin olen keksinyt jo: 

1. Graafisuutta ja paljetteja. Kiitos!

2. Harmaa lörppö on uusi musta. On, on.

3. Pyllyrusetti vie katseen... Pyllyn päälle?

4. Paljettipikseleitä. Voiko olla nörtimmin cool?

5. Linnunsilmäbrodeerauksia valkoisella. Ooooo!

6. Kato emmätajuu, miten toi on tehty. Tarvii nähdä se läheltä.

7. Valkeaa verkkoa ja pussitusta. Joo!

8. Punainen. Vetoketju. Kohtalokasta. Mulle!
FCUK, minkä teit. Onko tässä vihdoin luottomekkovalmistajani? Täytyy suunnata Stockmannille sovittelemaan. Sen jälkeen pikselimekko taitaa matkata luokseni. Onhan se niin ehdottoman kiiltävän käytännöllinen ja kaikkea :D

***

Kuvat/pictures:

FCUK

***

Pimeetä touhua

On taas se aika vuodesta. Pimeä. Raaka. Julma. Ja minä pidän siitä! Ripustan jouluvaloja ja heijastimia, sytyttelen kynttilöitä ja odotan ensilunta. 

Olen aina pitänyt villapaidoista ja -huiveista. Isoista myssyistä ja mahdollisuudesta pukeutua villamytyksi. Sukkahousuista en luopuisi millään. 

Kaiuttimissa valittaa kamala määrä uusia ulisevia naisartisteja. Sellaisia, joilla ei mikään ole koskaan hyvin. Sellaisia, joiden ikkunoista sataa lumi sisälle ja joiden sydäntä ei lämmitä rakkaus. Niitä minä kuuntelen, kun odotan lunta. 

****

In English:

 The days are darker, colder and more

miserable and I'm loving it! This time

of the year is perfect for christmas lights,

candles and a cuppa hot tea. I've found a

new bunch of miserable indie artists.

All women. All sad. All perfect for 

the darkness.

***

Hungover Owls!

“I’m going to need a fistful of aspirin before you open your goddamn mouth again.”

"SHUT. THE. MUSIC. OFF."

***

Muahahahaha! Keskiviikon parhaat pöllönaurut tarjoaa Hungover Owls. Taidan edelleen haluta sen pienen täytetyn pöllön hyllynreunukselleni. Ainut vaatimukseni on, että pöllöllä on alemman kuvan ilme ja olemus. Ai ei onnistu vai? Höh. Täällä vaan vaaditaan vastinetta rahoille. Ai liikaa pyydetty vai? Ettei biologian tunneilla tarvita esimerkeiksi  päänsärkypöllöjä? Möö-möö.

***

Kuvat & kuvatekstit / pictures & text
– Hungover Owls

A few of 

my favourite

things

Juuri nyt pidän makuuhuoneemme seinän vallanneesta keskeneräisyydestä, oviaukon jouluvaloista hääpukuni kehyksinä ja ihan ensimmäisestä robotistani. Lisäksi tieto siitä, että kaikki on ihan hyvin lämmittää mieltä. Siitä tiedosta maksoin mieluusti lääkärille, sillä en osaa laskea mielenrauhalleni hintaa. Rakkautta sen sijaan myytiin tänään  alennuskupongilla hintaan 4,95 €. Hesburgerilla. Vai miksi muuksi sitä kutsutaan, kun mies nousee lämpimältä sohvalta, vaihtaa kotihousut farkkuihin ja hakee vaimolle Hesen kerrosaterian läpi jäätävän viiman ja tihkusateen? 

Kaikki hyvä

(paitsi suklaakakku)

loppuu aikanaan

Hiljaisuus laskeutui kotiin vasta. Istun liian siistin olohuoneen keskellä typerä virne naamallani – meillä oli niin kovin mukavaa, olihan aamiaissalaseuran aika. Viikonloppu täynnä turun murretta, blinejä, suklaakakkua, herkkuja ja aamiaistakin. Käteen jäi pala ehtymätöntä suklaakakkua ja kasa hyvää mieltä. Kiitos nam!

Montako avaimenperää

tarvitaan 
yhteen avainnippuun?

Hanstun virallisen avainnipun tutkistelun tuloksena luotettavaksi määräksi lasketaan keskimäärisesti kolme avaimenperää, jotka kaikki kaipaavat sitä edesmenneyttä neljättä tapausta.

Tutkimuksen mukaan neljäntoista avaimen nippuun tarvitaan lisävarusteiksi maatuska, kuninkaallinen hääjuhlakalu ja lähes tunnistamattomaksi kulunut bambi. Jos pyhää kolminaisuutta halutaan hetkauttaa hiukkasen, voidaan nippuun lisätä vielä yksi vartaloton geisha, kunhan sen yksinäinen pää saadaan liimattua takaisin avainrinkulaan. 

***

In English:

Yep, I'm 26-years-old and having

three silly keyrings attached to my keys.

And yes, even the bambi kinda doesn't look

like a bambi anymore, it's gonna stick

with my keys for a good while.

***

Sometimes I just

want to be held at night

Hatunnosto ammattikuntani edustajalle, joka on saanut kirjoittaa näin hienon spiikin:

It's hard. They always do that. As soon as they get what they want they dissapear. They take advantage of me time and time again. And I let them. Sometimes I feel so dirty. Used. What happened to romantic dinners, picknics at the beach, holding hands in the park, a cosy night with dvd's and popcorn? They don't see me as me. They see me as some sort of toy. Sometimes I just want to be held at night. All they think about is f******. F****** is nice but not 24/7. Women are pigs.

Mitäpä siihen lisäämään? Respect. 

***

Then fall apart
in parts

Matkalla kotiin huomaan auringon siirtyneen kaupungin toiselle puolelle. Se ei valaise enää puiston yksinäisiä vaahterapuita ja katulampuissa loistaa surullinen valo. Nainen noukkii punaisia lehtiä keltaisten joukosta – mitäköhän mahtaa niillä tehdä? 

Minä noukin kasan pikkuruisia mekkoja mukaani sovituskoppiin ja hylkään niistä jokaisen. Muistan kaapissa roikkuvan turkoosin mekon ja päätän kirkastaa lähestyvää pimeyttä jo huomenna. Vielä täänään piristyn tuhannennen kerran surullisesta konekappaleesta.  

Keittiössä soi

kanteleen kutsu

Sietämättömän sinisten kaapinovien keskellä lahjuspöllö valvoo ruoan laatustandardeja, vaa'assa painaa aina jokin ja pöytä notkuu useimmiten pelkkää vanhuuttaan. Korkea ikkuna on avain täydelliseen  molemminpuoliseen kerrostalokyttäykseen ja kynttilät valaisevat  edelleen kattolamputtoman lokakuun illan. 

Pappan vanhat tuolit sanovat mie ja sie uusissa kansallisromanttisissa vaatteissaan. Laulavat illalla kanteleen kutsua. Hiljainen basso täyttää huoneen myöhään jo tähtien tuikkiessa, juuri silloin, kun pattereista kuuluu huminaa, eikä kukaan enää kuuntele niiden huastelua.   

Oh, Stella!

Taitaa olla pienen anomuksen aika, sillä Australiassa asuva sisareni sattui jakamaan erityisen kutkuttavan linkin, jonka takana on suhteellisen suloisia Stella McCartneyn Australian Targetille suunnittelemia vaatteita. 

*** 

Anomus

to: Sisko siellä Australiassa

from: Hanstu täältä Suomesta

Rakas sisko Australiassa!

Olet aina pitänyt minusta niin hyvää huolta (kuten silloin, kun pelastit minut lautakasan alta tai kielsit kiipeämästä puun alinta oksaa korkeammalle), joten uskon sinun ymmärtävän asiani vakavan, jopa herkän luonteen. 

Lähettämäsi linkki on kummitellut alitajunnassani jo päivän verran tehden elämästäni tuskaista ja niin kovasti vaikeampaa (kuten silloin, kun pidin siitä yhdestä pojasta vuosien ajan ja jaksoit muistuttaa & kiusoitella minua siitä pojasta joka ikinen päivä). Vaatekaapissani näet majailee nykyään aiheuttamasi muutamien erityisen kauniisti leikattujen vaatteiden kokoinen ammottava aukko, joka kaipaa Stella McCartneyn Target-vaatteiden kokoista täydennystä. 

Kuten tiedät, olen aina ollut erityisen naurettavan huono säästämään rahaa (kuten silloin, kun ryöstin säästöpossuni aina torstai-iltaisin voidakseni ostaa irtokarkkeja R-kioskilta perjantain päätteeksi), joten samalla, kun haet muutaman vaatekappaleen siitä lähi-Targetista minulle, saat toimia virallisena sponsorinani.... 

T: Todellisuudentajun menettänyt, ahnas ja niin usein väärin kohtelemasi, mutta silti sinulle niin kovin rakas pikkusisko

*** 

Äsh... Jostain kumman syystä epäilen, että eräskin australialainen kotiäiti nauraa makeasti anomukselleni sovitellessaan Stellan ihanuuksia siinä lähi-Targetissa.

*** 

In English:

My sister, who lives in Australia,

shared a link that has been haunting

me. A link full of pretty,

well-tailored clothes designed

by Stella McCartney. For Target.

Lower prizes. Me. Going. Crazy.

Want. Them. Badly.

***

You Gotta Give to Get

Olen ollut tyytymätön jo pitkään. Nähnyt paranneltavaa siellä ja täällä – eniten kuitenkin täällä blogissa. Mieli on täynnä ajatuksia ja ideoita, mutta koskaan ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa tai uskallusta niiden toteuttamiselle.

Tunnen kasvaneeni tämän blogin ulkoasusta ulos. Aihepiirin (listablogi) ulkopuolelle hyppäsin jo alkuunsa. Tallennustilaa on kuitenkin edelleen jäljellä, enkä siksi oikein osaa laittaa pistettä pöllöbannerin alle kertyville teksteille. 

Olen itsekin hämmästynyt kirjoituksieni päiväkirjamaisuutta. Rakastan ja vihaan, innostun ja lannistun – hengähdän hetken omassa pienessä valtakunnassani. Annan ja saan, vaikka olenkin erityisen harvoin muiden tonteilla kommentoimassa. 

Tämä valtakunta on kohdellut minua silkkihansikkain. Olen yhä ihmeissäni kommenttien kiltteydestä sekä käyntien määrästä. En ole jättämässä blogia, mutta muutokseen tartun hiljalleen. Tänään vaihtui fontti, ehkä jo viikon päästä bannerikin. Ehkä ensi vuoden puolella bloggaan vihdoin uuden osoitteen alla. Sellaisella blogipohjalla, joka tuntuu omalta.

***

In English:

For a while I've felt that the layout

of the blog isn't my cup of tea at all.

Something that was supposed to be a blog

full of lists turned out as a little diary.

So I'm chainging it all a bit by bit. 

Today the font. Maybe in a week I'll

have a new banner. Maybe next year

it'll be a brand new blog 

in another address.

***

What Slim Fit Jeans?

All I can see is Orlando lookin' good...

 

IIIIIIK! Uniqlo on tehnyt aika kivan mallivalinnan, sillä Slim Fit Jeans -kampanjan keulakuvana keikistelee ehkä maailman ihanin Orlando Bloom.  Kotona teini-ihastukseni rimpulaan maailmanparantajanäyttelijään aiheuttaa pienehköä kettuilua. Mutku se on niin söpskä. Vuh-vuh. Tuollaiset koiranpentusilmät ja pikkusen plastiseksi photoshopattu  olemus. Kyllä siinä joka tyttö on sulaa vahaa – kuten Charlize Theron, joka keikistelee poikien mieliksi Uniqlon Leggins Pants -kampanjan keulilla yhtä nätiksi retusoituna.

***

In English:

Ok. So this should be kinda embarrasing, but I have

a huge crush on Orlando Bloom and I'm not ashamed of

it. I have a huge crush on the Japanese clothes store Uniqlo too

so it was nice to find out that they've used Orlando as their

campaign model. Cute. 

Like totally-plastically-way-too-much-photoshopped.

But hey. He's still Orlando Bloom.

***

Sveaborg

Aamusta kuittasin viikon univelkani, keskipäivän jälkeen laitoin päivän kahvilla käyntiin ja illalla seilasin sumun läpi syömään nepalilaiseen keittiöön. 

Välissä valloitin armaani kanssa Suomenlinnan, tapasin sukellusveneen kuivalla maalla ja palelin talvitakista  sekä villasukkakengistä huolimatta luitani myöten.

Päivän päätteeksi olen onnistunut kehittämään massiivisen Blogger-vihan. Ärripurri-mur-möö-möö. Vika ei ole minussa vaan tässä uudessa julkaisujärjestelmässä. Möksöti-möksöti. Puh.