Then fall apart
in parts
in parts
Matkalla kotiin huomaan auringon siirtyneen kaupungin toiselle puolelle. Se ei valaise enää puiston yksinäisiä vaahterapuita ja katulampuissa loistaa surullinen valo. Nainen noukkii punaisia lehtiä keltaisten joukosta – mitäköhän mahtaa niillä tehdä?
Minä noukin kasan pikkuruisia mekkoja mukaani sovituskoppiin ja hylkään niistä jokaisen. Muistan kaapissa roikkuvan turkoosin mekon ja päätän kirkastaa lähestyvää pimeyttä jo huomenna. Vielä täänään piristyn tuhannennen kerran surullisesta konekappaleesta.
Minä noukin kasan pikkuruisia mekkoja mukaani sovituskoppiin ja hylkään niistä jokaisen. Muistan kaapissa roikkuvan turkoosin mekon ja päätän kirkastaa lähestyvää pimeyttä jo huomenna. Vielä täänään piristyn tuhannennen kerran surullisesta konekappaleesta.
0 kommenttia:
Post a Comment