Tasan vuosi sitten oli onnellinen päivä: menin naimisiin
paremman puoliskoni kanssa. Se, että tapasimme
armaani kanssa on monien asioiden sattuma.
Pääsin opiskelemaan ensimmäiseltä varasijalta sellaiseen
opiskeluohjelmaan, jossa kukaan ei koskaan ennen ollut
jättänyt vastaanottamatta opiskelupaikkaansa. Olin onnekas,
se ensimmäinen varasijalta opiskelemaan päässyt tyyppi,
joka tunsi muutaman ensimmäisen viikon ajan olevansa
muita vähemmän oikeutettu opiskelupaikkaansa.
Jo pääsykokeissa olin tutustunut tamperelaiseen tyttöön,
joka oli pitänyt välivuoden englantilaisessa hotellissa
työskennellen. Tuolla tuo tyttö oli ystävystynyt turkulaisen
pojan kanssa. He olivat hyviä ystäviä, kuin sisko ja sen veli.
Sama poika saapui typerä ruotsalainen hirvivaroitus-
t-paita päällään opiskelukaverini tupareihin.
Ajattelin pojan olevan joku tamperelainen, joka on
käynyt ensimmäistä kertaa elämässään laivalla.
Oikeasti pojan äiti asui Ruotsissa, jossa poikakin oli syntynyt.
Poika oli kylmä, hymyili kyllä, muttei osoittanut mitään
sen kummempaa kiinnostusta. Näimme muutaman
kerran, kunnes päädyimme kävelemään yhdessä
kotiin, armaani kun sattui asumaan toisella puolella
jokea kuin minä. Pidin pojasta. Paljon.
Lainasin pyörääni ja tein tyttökaverille oharit.
Poika toi pyörän takaisin päällään maailman rumin
mokkanahkatakki. Se ei haitannut. Eikä myöskään se
XL-kokoinen liimamainospaita, jossa oli kuva kultakala-
maljasta. Poika oli tunkenut paidan housuihin ja sen
hihat ulottuivat melkein vyötärölle saakka. Poika
oli jotain aivan muuta. Puhuttavaa riitti, sanottavaa
oli niin paljon.
Toiseksi tärkeimmät sanat sanottiin
25.3.2006 Budapestissä. Poika polvistui. Oli kysynyt
äidiltä lupaa aikaisemmin. Jossain kaukana katusoittaja
soitti "O Sole Mio". Sormuksen poika oli ostanut
salaa, Suomessa siihen kaiverrettiin päivämäärä
ja paikka. Sääli, että olemme kaiverruksen mukaan
kihlautuneet paikassa, jota kartoilta ei löydy
- sormuksessa lukee Buda
best.
Tärkeimmät sanat sanottiin 23.8.2008. Toivon, että
meillä on vielä vuosienkin jälkeen yhtä paljon puhuttavaa,
kuin sinä kesänä, kun tapasimme. Tämän miehen kanssa
haluan vanheta. Katsoa muutosta molempien kasvoilla,
elämää, ajan kulkua. Tahtoa, vielä ryppyisenä mummona.
Hyvää hääpäivää armaimpani!(kuva: Studio Auran Kuva)
***
In English:Today is our 1st anniversary!***