Muutoksia, kiitos!

Helmikuussa päivät junnaavat paikoillaan. Valon määrä lisääntyy, mutta siinä samassa tuntuu lisääntyvän myös iso ketutus. Mikään ei ole ihanasti ja kaikki on ainakin vähän kallellaan, ellei ihan sortumisuhan alla. Jostain kumman syystä kaupat täyttyvät ihanan värisistä kevätvaatteista, joita ei voi kahdesta syystä pukea päälleen vielä pitkään aikaan, sillä 1) olen persikkaista paitaa kalpeampi 2) höttöminipersikkasöpöilyhamonen ei lämmitä pakaroita pakkasella. Kaiken kruunaa auringon tuhoama käsitys melkein siististä kodista. Kiitti vaan, kun osoittelet likaisia ikkunoita ja pölykoirakenneliäni.

Tänään kuitenkin ymmärsin,
ettei helmikuu ole ihan läpeensä paha, sillä...

...tapasin mukavan alkuperäisasukkaan, joka
tervehti, tuli samaan hissiin, eikä kettuillut ollenkaan!
Viimeisenä mummeli nauroi mahtaville jutuilleni
ja toivotti hyvää loppuiltaa :D


...raidoitin kaappiani tuhdilla kahden vaatekappaleen
päiväannoksella, eikä edes kaduta! Kyllä vain, olen
jokakeväisen no-shit-raidat-on-taas-muodissa-ilmiön
ylpeä uhri. Mukaan tarttui myös järjettömän
kasaripersikkainen huivi, jota aion käyttää hetiheti,
vaikka se saattaa pahentaa talvikalpeuttani väsymyksen
punertamista silmistä puhumattakaan.

...minut ylennettiin aamiaissalaseuran upseeriksi ja
sunnuntaina on vuorossa kaavailemani
Hyacinth Bucket -aamiainen!

...taidan edellisistä angsteistani huolimatta suunnata
vielä jonottamaan Sonia Rykiel pour H&M -mallistoa.
Damn. Olen helppo. Syytän pinkkiä neuleröyhelömekkoa.

***

P.S. Osallistukaa Listin' Lifen synttäriarvontaan!

***

Kuvat/pictures:
Ihanalta H&M:n kamppissivustolta!
From the lovely H&M campaign website!

***

In English:
February is dull, almost hateful.
It brings back the light we've been missing
here in Finland for months. But the light ain't coming
back all alone. Oh no. It brings a way too tiny
promise of summer by bringing the spring collections
to every store. It's ridicilous. When you go shopping
you'll find only clothes that are way too cold and
light to wear when it's -9 °C out there and your skin
is all pale. Fortunatelly some things chainge.
Like my nasty neigbours. One of them greeted
me today. Yay!

***

Ranskalainen mirri

Viime yönä istuin tietokoneella, kun sisko soitti Australian auringosta. Siellä oli aamu ja pikkuinen tyttö työnsi kokonaista nyrkkiä suuhun ja jokelsi. Täti lässytti suomea ja vahti pientä sen hetken, kun sisko laittoi itselleen aamupalaa. Pikkuisella oli vielä lämpimät yövaatteet päällä, joten samalla vaihdettiin neidille kukkamekko.


Sisko oli käynyt kaupoilla. Ostanut monta mekkoa sen kunniaksi, ettei maha ole enää iso. Tämä on heidän ensimmäinen kesänsä uudessa maassa. Muutossa laitettiin kaikki turha pois. Olisi varmaankin aika vaikeaa, mutta myös vapauttavaa, rankata vaatekaappiaan niin suurella kädellä.

Yksi mekoista oli merkiltään French Kitty – ranskalainen mirri. Se kuulosti etäisesti tutulta, sellaiselta, mitä olisin saattanut silitellä Myersin alerekeillä Australian-matkallani viime kesänä.

Katselin väsyneillä silmillä vielä hetken aamuaurinkoa vauvan varpailla, jonka jälkeen toppauduin taas villasukat jalassa nukkumaan.

Aamulla ystäväni Google johdatti minut mirrin kotisivuille ja muistin taas hetkellisesti, miltä kuiva hiekka kuulostaa kesäkenkien alla ja kuinka hyvältä paahtava aurinko tuntuukaan iholla.

Ilokseni huomasin, että French Kittyä myydään myös Japanissa! Kon-ee-chee-wa pikkuinen kisu, ehkä säästät juuri minua varten yhden sinisen kukkamekon (ja karusellin kans, punaisesta pitkästä tukasta puhumattakaan!).

***

Kuvat/pictures

***

In English: Spoke with my sister who lives in Australia and she showed me a very pretty dress by French Kitty that she had just bought. So I went to French Kittys website and started dreaming of these pretty little things and hot summer days. (Not to mention long red hair)

***

Yeah they were all yellow!

Turun Tildan haastaman väriviikon keskellä
huomaan pohtivani vaatekaapin kellertämistä...

Haaveeni lentelevät brodeeratuilla lentokoneilla...

...suoraan mainion nauhaneuleen lähteille!

Päästäisin pienet pilkut päälleni...

...kukittaisin kaulani tällä

...kaappaisin kevättä kainaloon

...ja pukisin keltahelmaisen mekon
raukean kesävalon kaveriksi.

Niin. Kesävalon. Keltainen tuo mieleen kevään ensimmäiset päivät, jolloin aurinko paistaa kirkkaasti korkealla taivaalla, vaikka kello on jopa huolestuttavasti päässyt lähemmäksi iltaa. Lunta löytyy enää ojien nurkilta ja kylmä viima nostattaa katupölyt silmiin ja hampaisiin. Omapahan on vikani, kun pyöräilen kellohelmaisessa mekossa suu leveässä hymyssä. Puen nilkkasukat balleriinoihin ja asettelen rusetin tukkaan. Oikeasti ilman tuulta olisi aivan mainio ja lämmin ilma. Seuraavana aamuna kurkku on käheä, mutten kadu krekkalointiani (sana, jota mummu käyttää liian vähissä vaatteissa hiippailusta). Minikokoisessa äidin vanhassa valkeassa kermakossa yöpöydällä hymyilee leskenlehti. Kevään ensimmäinen.

Saattaisiko kuitenkin olla niin, että päivän asuvalinta vaikutti kellertäviin päiväuniini? Asussa keltaista edusti vain kuvan Pilgrim-koru, joka tuo sen kevään mieleen, jolloin sain korun tuliaisiksi armaaltani. Kesäinen raukea valo väritti pitkiä aamiaisia ja meillä oli vain aikaa.

Vaikka asuni yhdisti lempparineuleen, lempparimekon, lempparileggarit, lempparinkorun ja lempparisaappaat, päivä ei tuntunut yhtään niiltä. Ehkä seuraavalla kerralla käyttäessäni tätä korua pyöräilen kellohameessa ja nilkkasukissa auringonpaisteesta nauttien. Ehkä silloin omistan myös tuon ensimmäisen kuvan upean Anthropologie-lentokonemekon ja yöpöydälläni komeilee kevään ensimmäinen leskenlehti. Raukeassa valossa. Tietenkin.

***

In English:
I just caught myself dreaming
of these pretty yellow things and some
soft summer light. Maybe I didn't feel like
wearing the combination I wore today
or maybe it was the necklace I had on
that reminded me of a perfect spring some
years ago. My darling brought me this
necklace as a gift from some trip
he made and the spring was just one
great breakfast in a soft light.
We had only each other
and so much time.

***

Kuvat 1-6 /pictures from 1 to 6

***

Matthew Williamson

for H&M vol.2

– osui ja upposi!

Ensimmäinen Matthew Williamsonin H&M mallisto

oli minulle jopa pienoinen pettymys (yhtä kirkkaankel-

taista silkkitoppia lukuunottamatta).

Eilen kuitenkin näin aivan liian monta kertaa

tulevan kakkosmalliston TV-spotin.

Eräs turkoosi mekko (se nainen, joka lilluu täysin märässä

mekossa siellä purossa/joessa/virrassa) kiinnitti huomioni

niin, että olihan sitä mentävä katselemaan kokoelmaa

pikkuisen tarkemmin henkkamaukan kotisivuille.

Oih. Huono idea. Tiedän, etten saa näitä kaikkia,

mutta saanhan haaveilla näistä, joohan?

Tässähän se mekko on. Se on täydellinen. Kunhan ensiksi

hankin ihanan ruskettuneen ja sileän ihon, kolme metriä

pitkät ja kapeat sääret, valkaistut hampaat, talon Nizzasta

ja pikkuruisen koiran. Ei näillä leveysasteilla, kalpeilla

kintuilla ja vähäisillä päiväkahvinäyttäytymishetkillä.

Katsokaa tuota selkää! Mitä pussituksen riemujuhlaa!

Haluaisin pukea tämän kultaisten gladiaattorisan-

daalieni kanssa. Haluaisin mennä neitipiknikille tämä

päällä ja siemailla kultareunaisesta kahviastiosta

jääteetä. Ja tietysti siihen piknikhetkeen mennessä

minulle kasvaa ihana pikkuisen kihartuva pitkä hippitukka

ja asetan otsalleni sellaisen coolin pannan, joka näyttää

oikeasti kivalta vain muotikuvissa ja suomenruotsalaisilla.

Seriously. Uimapuku. Mikä mua vaivaa? Olen vannonut

jo niin monta vuotta bikinien nimeen, että alan huolestua

tästä kokouimapukututkasta, joka minulle on kehittynyt. Nämä

kuuluvat siihen tälle-on-ihan-oikeasti-käyttöä-kategoriaan,

joista voisin ihan oikeasti kotiuttaa jotakin. Täytyyhän minun

olla hyvin valmistunut siihen hetkeen hamassa tulevaisuu-

dessani, kun pääsen uimaan delfiinien kanssa (ja näytän

samalla uikkarissani Jessica Albalta). I wish.

Tämä mekkonen kuuluu myös siihen tälle-on-oikeasti-

käyttöä-kategoriaan. Kukapa ei haluaisi vaaleaa puhvihiha-

ihanuutta pikkuiselle päiväretkelle vaikkapa Louhisaaren

linnaan, Farmors Cafeen tai jonnekkin muuten vain söpö-

läiseen vanhanajan paikkaan? Nimittäisin sen Puutarhame-

koksi ja ehdottomasti asuun kuuluisivat myös olkihattu

ja sopiva tyttökirja (mielellään Vihervaaran Anna).

Less is more, mutta kukaan ei kertonut sitä Matthew

Williamsonille ja hyvä niin! Ihanaa riemunkirjavuutta

valkoisessa mekkosessa. Tämä päällä kuuluu istua oman

armaan kanssa käsi kädessä aamuyöstä laiturin päässä

jalkoja vedessä lillutellen. (siis täysin hyttysvapaa,

lämpöinen, sinilevätön ja aurinkoinen aamuyö laiturilla)

mmmm... kesä.

Murr... miksei se voi olla edes pikkuisen vaaleampi

pinkki? Tiedän, että tämä väri sopisi minulle vasta ehkä

loppukesästä. Jos ostan sen nyt (malliston ilmestyessä) ja

jätän parvekkeelle virttymään? Right. Tyhmä idea.

Joskus on vain sopeuduttava siihen, että ajatus on pöhkö,

ihan samalla tavalla kuin toppiin sopivasta papukaijasta

ja merirosvopäälliköstä (Johnny Depp) haaveileminen.

Kuvat täältä

Lempivaate, oih!

Oi Nanso, Nanso miks ette...

...esittele koko mallistoanne kunnolla nettisivuillanne

...perusta konseptimyymälää Turkuun

...lähetä minulle suuuuuurta määrää ilmaisia Lempivaatteita

Varsin mukavaa on, että...

...laitatte sen pienen käsinkirjoitetun lapun vaatteeseen,

jossa lukee, kuka tuotteen tarkasti

...voin todistaa tuotteillanne, ettei rikoo ole aina riskillä ruma

...vaatteet ovat vissiin ihan oikeasti suomalaisia

...mitoituksenne on aikalailla mukava, näissä on hyvä olla ja yrittää

Ykkösminiänä on hyvä paistatella,

kun on ainut miniä

Kahden päivän asussa...

...mekko - Nanso Lempivaate, mallikappale

...leggarit - Ginasta

...aluspaita - H&M

...vyö - oma räpellys

...laukku - perintö

...ballerinat - Seppälä