Strålande jul

Tämä vuosi on ollut muutoksia pullollaan. Joskus mietin, olenko oman elämäni muutosvoima, vai myllertävätkö päivät toistensa jälkeen ihan
itsekseen kaiken päälaelleen? Miksen tyydy tasaisuuteen, miksi tahdon aina hiukan enemmän? 

Jos joskus kävisikin niin, että muutoksettomuus 
olisi oletusarvo? Että tieto huomisesta olisi aina pitävää, uutiset eivät olisi uutisia, eikä hyvästejä jätettäisi koskaan? Elettäisiin välitilassa aina. Siinä jouluaaton ja tapaninpäivän keskivaiheilla, sopivasti uinuvan lumen ja takkatulen lämmön läheisyydessä. Kyllä rauhaton siihenkin kyllästyisi, mutta ymmärtäisi edes hetken sitä henkäystä, jota elämäksi kutsutaan. Ehtisi ainakin hetken miettiä, lukea, nukkua, syödä, parantaa maailmaa ja juoda pannukahvia. Kansankodissa kaikki on paremmin. 

Kuinka joulusta erotaan?

1. Aloitetaan pukemalla liian kesäinen keijuhihatunika ja
hypitään se päällä pakkasessa joulu-meni-jo-voitontanssi.

2. Viedään se viimeinenkin jonkun tontun meille jättämä
lahja oikeaan osoitteeseen.

3. Riisutaan kuusi ja sanotaan hyvästit taas vuodeksi
niille ihanimmille joulukoristeille.

4. Otetaan taas virallisesti se joulukuusen titteli käyttöön,
kun se aito tapaus lähtee varisemaan pihalle.

Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa Nuutinpäivään, jolloin joulurauhakin loppuu. Silloin voidaan taas jatkaa huonoa käytöstä, syljeskelyä ja tuhmurimaista toimintaa seuraavaan armorikkaaseen syntymäjuhlaan saakka. Kiitos joulu, olit taas niin kovin mukava. Ehkä jo vuoden päästä pystyn taas syömään piparitaikinaa, juomaan glögiä ja ahmimaan suklaakonvehteja. Ehkä.

***

In English:
Bye bye X-mas, it was fun having
you around, but at the moment I believe
that I couldn't eat another piece of
gingerbread cookie dough. Not.
Maybe again next X-mas. Maybe.

***

Untuvainen unimaa

Pidän hautausmaiden tunnelmasta. Siitä, miten ihmiset kulkevat rauhallisesti, eivätkä korota ääntään. Pidän vanhoista rautaisista risteistä ja muistokirjoituksista, joista ei melkein saa selvää. Massiivisista monumenteista ja ihan pienimmistä punaisista hautakivistä, joiden edusta on miehitetty muistolyhdyin.

Näen kiveen kirjoitetun tarinan: maatilallinen, merimies, pankinjohtaja, rovasti, taiteilija... Syntymä ja kuolema, lyhyt laskutoimitus ja ajatus siitä, kuinka tuokin kulki täällä kerran. Oli rakastettu ja täynnä elämää.

Surkuttelen haudoilla, joilla kukaan en ole selvästikään käynyt aikoihin. Niillä, jotka ovat rivin syrjässä aivan ilman kynttilöitä. Eikö kukaan muista heitä enää?

Katselen, kuinka läheisimmät ovat tilanneet haudoille mitä hienoimpia taideteoksia, vaikkei niillä oikeastaan ole kuolleille enää minkäänlaista merkitystä.

Parhautta hautausmaakävelyissä on kuitenkin nimien bongaaminen...


...eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä! Kyllä vain, jonkun
etunimi on ollut Blondina! Tämän tulemme muistamaan,
kuten aiemmin bongaamamme Karl Kakkaraisenkin :)

Kauneutta löytyy aidan pienistä yksityiskohdista...

...suurista patsaista suurten sukujen haudoilta

...lumeen peittyneen mietteliään tädin pohdinnoista

...ja jykeväleukaisesta puolisosta, jonka kasvot katselevat
vavahtamatta vuosienkin jälkeen armaintaan kohti.

Onneksi pienen palelun jälkeen pääsee taas oman kuusen äärelle lämmittelemään ja kalorien pahaenteistä kulumista estelemään, ottamalla käteensä vielä yhden suklaakonvehdin, jonka uskottelee itselleen olevan ihan varmasti joulun viimeinen. Tai ainakin tämän päivän. Tai tunnin. Tai vartin. Tai minuutin.

***

In English:
I like cemeteries. They are
full of peace and interesting stories.
It was nice, cold and calming
to walk there with my love today &
read the names from the gravestones.
It was even nicer to get back to our
very own Christmas tree and keep
on enjoying another day with
no hurries or worries.
That's what I call X-mas.

***

Kun maas on hanki ja ojat jäässä...

...ja kuura vallannut asunnon

...kun lintu pitkän on matkan päässä

...ja hauva valmiina reissuun on

...käy Hanstu matkahan talvisäässä

...kun joulu on, kun joulu on!

***

Tänään oli kuusenhakureissun aika. Reissun, josta on tullut isän ja tyttären perinne viimeisten vuosien aikana. Suuntaamme isän kotitilan metsiin ja etsimme täydellisen yksilön läpi tuulen ja tuiskun. Se ei saa olla liian pieni, suuri, leveä, kapea, tai harva. Sen täytyy olla täydellinen.

Koira innostuu reissun aikana suunnattomasti jäljistä ja hajuista, joita metsä ja pellot ovat pullollaan. Tälläkin kertaa se veti eräänkin kuusenetsijän katselemaan peuran pipanoita. Etevä tapaus.

Onnistuneeseen kaatoon tyytyväisinä suuntaamme aina samaan kahvilaan syömään aina sen saman piispanmunkin, jonka pikku-Hanstu aina halusi. Isä kysyy moneen kertaan, onko kuusi nyt varmasti hyvä ja tytär vakuuttelee. Onhan se, kun ihan itse valitsin. Vähän kuin olisi karkkikaupassa ollut. Pappa betalar.

***

In English:
Today we went to get the Christmas tree from our
own forrest with my father and his dog. It's a new
tradition for me and my dad. We look for the most
perfect tree, then chop it down and finally go for
a coffee afterwards. This year we found the best tree
ever. Of course it isn't any of the ones pictured here.
Those two were just too small and big!
Mine is perfect.

***

Lucia, se vaikeasti syttyvä tapaus

Kynttiläpäisen marttyyrineidon paikasta on kisattu jo Ruotsissa 1700-luvulla. Sieltä perinne rantautui Suomeen ja yleistyi suomenruotsalaisten keskuudessa 1930-luvulla. Turussa kruunattiin tänä vuonna yllätyksekseni vasta 31. Lucia joten suuntasin hyvässä seurassa sunnuntain ratoksi katselemaan, kuinka vaalean tytön kutreille valuu steariinia, lapset itkevät, nuokkuvat lattialla ja kyselevät "Joko se palaa?".

Pyhä Lucia oli sisilialainen marttyyri, joka surmattiin vuonna 304. Tyttö oli rikkaan perheen kristitty kaunokainen, joka kieltäytyi kaikista avioliittotarjouksista omistaakseen koko elämänsä köyhien auttamiselle. Eräskin toisen rikkan perheen katala kosija ei kyennyt sulattamaan saamiaan rukkasia, joten hän julmasti ilmiantoi Lucian keisarin joukoille (kristityt olivat tuolloin pahiksia).

Sotilaat vangitsivat neidon ja päättivät häväistä tätä pahimmalla mahdollisella tavalla: avioliitosta kieltäytyneelle pihtarille määrättiin pakkotyöpesti ilotalossa. Suunnitelma meni mönkään, kun neito jähmettyi niin, ettei häntä pystytty viedä mihinkään. Katkerat sotilaat päättivät tuikata tytön tuleen, vaan eipä lähtenyt neito roihuamaan. Lopulta Lucia mestattiin miekalla.

Lucia kuvataan usein ihmisen silmää lautasella tarjoilevana neitona, sillä legendan mukaan ennen mestausta roomalaiset kaivoivat Lucian silmät lusikalla päästä, mutta nepäs kasvoivat tuosta noin takaisin. Siksi *yllätys, yllätys* Luciaa pidetään sokeiden suojeluspyhimyksenä.

Tänään Lucialla ei ollut mukanaan tarjotinta saatika yksiäkään ylimääräisiä ihmissilmiä. Hyvin se kuitenkin veti. Niin hyvin, että eräskin bloggari kavereineen jäädytti itsensä siinä kirkon ulkopuolella saadakseen nähdä, kuinka koko valkopukuinen kööri vetää kuninkaallisvilkutukset ja siirtyy sen jälkeen heppakyytiin, joka näyttää vähän siltä, että prinsessa-Barbiella on ikävä sen glitterikärryjä.

***

Tarinan veijarimaiset faktat Jaakko Heinimäen
takuuhauskasta pyhimyskirjasta
"PYHÄT Pieni mies jalustalla ja pyhiä naisia"
(Seven, 2000)

***

Joutomaalle siitä!

Reetta Isotupa-Siltasen upeat Joutomaa-kortit ovat parhautta. Jokainen kuva kertoo tarinaa, joka aukeaa, kunhan kääntää kortin ja lukee sen mainion nimen. Siksi tarkoituksenani on ollut jo kauan suunnata Joutomaa-kauppaan, joka avattiin Kellonsoittajankadulle Turkuun vasta muutama kuukausi sitten.

Kaupassa myydään useiden pienten merkkien kortteja, printtejä, paperinukkeja, pussukoita, kukkaroita, laukkuja, korvakoruja, rintaneuloja, kaulakoruja, magneetteja ja heijastimia. Niinpä pienessä joulukorttipaniikissa (ääääää-en-ehdi-ikinä-askarrella-niitä-itse!) päätin luottaa valmiiseen tavaraan ja käydä vihdoinkin Joutomaalla.

Kauppa sijaitsee ihanine kaari-ikkunoineen
Kellonsoittajankatu 8:ssa vanhan Jugendtalon kivijalassa.

Tarjolla on vaikka mitä ihanuuksia, joilla voi koristella
joko rintamuksensa...

...taikka kaulansa!

Tämäkin rintakoru huuteli minulle kovasti ja
pieni jääkarhu vilkutti vinhasti suuntaani...

...kuten myös nämä upeat Tilly Bloom -rintakorut!

Olisin voinut myös kotiuttaa maailman hassuimpia paperi-
nukkeja, joista Punahilkka susineen tykästytti kovasti.

Lopulta mukaan tarttui joulukorttien lisäksi vielä
yksi Tilly Bloom -koru, jonka esittelen myöhemmin.

Ja ne kortit sitten? Täydellisiä!

Joulumusiikin ja glögin kera ne täyttyivät tuosta vain!

***

P.S. Käykää kurkkaamassa myös Joutomaa-blogi!

***

In English:
This cute little shop opened
in Turku just a little while ago
but I haven't had the time to
visit the place before.
Luckily, this little shop
kinda saved my Christmas
cause I bought the cutest
X-mas greeting cards
from their collection today!

***

Kuinka joulukaupunki valloitetaan?

1. Pukemalla vaatteet päälle. Alastivalloitus kun
saattaisi loppua lyhyeen reissuun poliisiasemalle.
Mukavuus on valloitusretkellä valttia, eikä pelkoa
aiheuttavat killerikorotkaan ole pahasta.

2. Valloitusvarusteita täydennetään lämpökerroksella,
jonka karvakaulusta voi silitellä, jos sattuu vaikka eksymään
tai epäonnistumaan tehtävässään. Omahyväinen myhäily
auttaa oikean mielentilan saavuttamista.

3. Etsitään kohde ja pidetään katse siinä tiukasti.

3. Siirrytään kohteen viereen ja aiheutetaan hämmennystä
jättämällä näkymätön koiramainen merkki valloitettuun
kohteeseen. (Ei, en pissinyt valtakunnan pääkuusen juureen!)

4. Siirrytään turuille ja toreille juhlistamaan vallankaappausta...

...ja ihmetellään, kun ketään Vanhan Suurtorin
joulumarkkinoilla ei kiinnosta mahtava sanomani!

5. Siirrytään saapastelemaan jokirantaan valloittajan
elkein: suurin ja harppovin askelein. Samalla ihmetellään,
missä kummassa ne joulukaupungin valloittajan
kruunu ja valtikka viipyvät.

6. Todetaan valloituksen epäonnistuneen ja siirrytään
sillalle itkemään katkeria kyyneleitä Aurajoen virtaan.
Lopuksi silitellään sitä karvakaulusta ja tahdotaan
ostaa edes yksi kiva lahja itselle.

***

Päivän asussa...

...tunika/tunic - Crete
...neule/cardigan - Seppälä
...paita/shirt - Globe Hope
...leggarit/leggins - Gina Tricot
...saappaat/boots - Hanna Saren by Seppälä
...laukku/bag - Vintage
...takki/coat - äidin vanha/mum's old

***

In English:
I tried to conquer the Christmas city
today, but failed greatly. Just saw
the Christmas tree and the Old Market
but there are still so many places to go...

***

Hanstun joulukaupunki top 10

Turku on Suomen joulukaupunki. Juup. Ei, meillä ei
ole Joulupukkia, Korvatunturia ja harvemmin meillä
on edes lunta, mutta Turun linnan Tonttu-ukko,
Lucia, Tuomiokirkon joulukuusi, joulukonsertit ja
ihanat joulumarkkinat sulostuttavat vesisateista joulu-
kuutamme. Pikkuisissa täpinöissä (kohta, kohta,
kohta on vuoden paras kuukausi!) jaankin teille
Hanstun joulukaupungin parhaat tärpit.

***

1. Joulurauhan julistus 24.12. klo 12

Turku on julistanut joulurauhaa lähes katkeamattomasti
keskiajalta lähtien. Alkuperäinen rauhankäärö tuhoutui
Turun roihutessa taas kerran vuonna 1827, vaan uusi käärö
kirjoitettiin tuosta vain ulkomuistista. Tapahtuma, jossa
kankea virkamies julistaa armorikasta syntymäjuhlaa
myös toisella kotimaisella (nåderika födelsefest)
ei voi olla paha. Pidän myös suunnattomasti yleisön
tumpputaputusten äänestä.

***

2. Lucian päivä 13.12

Todellakin haluan nähdä, kuinka paljon sen viehkeän
neidon kutreille valuu steariinia ja kuinka se siinä
jännittää ja hikoilee yksinlauluosuuttaan. Niin, ja liikuttua
joka kerta siitä kulkueesta ja valosta pimeyden keskellä.
Pidän myös kovasti pyhimystarinasta perinteen takana,
josta ei puutu kääntymystä, kostoa, silmien repimistä,
rovioyrityksiä, neitseellisyyttä ja katkeraa rakkautta.

***

3. Ensilumikävely Aurajokirannassa

Mielellään pehmeät töppöset jalassa, joiden
askeleesta kuuluu ihana narskunta.
Nenänpää jäätyy ja kaikkialla on ihan hiljaista.
Lumi jää tumppuihin kiinni, kun yritän tehdä
lumipalloa ja lopulta suuntaamme siihen samaan
paikkaan ensilumipusuille, jossa jaoimme
ensisuudelmamme.

***

4. Vanhan Suurtorin joulumarkkinat

la–su 28.11.–20.12.

Kauppojen glitterijoulusta on hyvä siirtyä toppatakkiseen
joukkoon, joka änkeää pitkin Vanhaa Suurtoria niin piukasti
pakkautuneena, ettei kojuihin edes meinaa nähdä. Siinä
on sitä yhteisöllisyyttä ja tunnelmaa – jonka voi välttää
menemällä suurtorille pikkuisen aikaisemmin ja
vaikkapa räntäsadepäivänä. Markkinoilta saa saaristolaisleipää
ja pikkuisen erilaisia joululahjoja. Olen myös erityisviehtynyt
olkipukkeihin, joita aina katselen, mutten koskaan osta.

***

5. Tuomiokirkon joulukuusi

Tahtoisin, oi, tahtoisin niin kovasti tehdä pienen

majan sen oksien alle ja katsella sieltä juuresta ylös
valomereen ja kuvitella, että on ihan ok ihan aina syödä
pelkästään Tannisen joulupipareita glögin kanssa. Ikuisesti.
Ja Fazerin joulusuklaata kans. Ainakin siihen saakka, kunnes
ei enää mahdu sinne kuusen alle tai viimeistään siihen
hetkeen, kun nosturi nappaa havupuun kuormurin lavalle.

***

6. Tannisen piparit


Kerran, kun niiden makuun pääsee, mikään muu pipari
ei kelpaa. Kaiken lisäksi niitä leivotaan
Joulupukin virallisella piparipajalla ja ne osaavat
levitoida. Katsokaa nyt!

***

7. Turku Design Now! -joulumyyjäiset 11.–13.12.
(pe–la klo 10–18, su klo 11–18)


Tonfisk, Kotona Design, Punainen Norsu, Klo Design,
Woodoo Design, Kui? Design, Miia Liesegang, Kipikude,
Woodloop, Olga "Muodin huipulle" Sjöroos, Terraviiva,
Art Cafe ja Kiertokulku. Kaikki samassa paikassa.
Ennen joulua. Jei! Joululahjoja! Minulle.

***

8. Kauneimmat joululaulut Mikaelinkirkossa

Kauneimmat joululaulut kuuluvat jouluun ja missä
muualla niiden parissa tulisikaan tunnelmoida kuin
omassa vihkikirkossa oman miehen kanssa, joka
ei kaikesta huolimatta suostu laulamaan?

***

9. Luistelukauden avajaiset tyttöjen kanssa


Tällä kertaa toiveissa olisi maksimoida talven
luistelut yhdestä kerrasta kahteen, joten kannatta
varmaankin aloittaa ajoissa jo joulukuussa.
Kunhan luistinradat ovat taas jäässä pääsen vihdoinkin
esittelemään mahtavat paljettileggarini luistimilleni.
Vain tytöt voivat ymmärtää moista ylipukeutumista,
jonka jälkeen mennään pöyhimään tyllejä kaakaolle
(kun ollaan jo ihan kyllästytty glögin lipittämiseen).

***

10. ASM Nykyaikaiset joulumarkkinat
28.–29.11. klo 11–17 Vimmassa

Näillä markkinoilla on myynnissä myös
Nauravaa Lammasta, Nuttu-Liinaa, Hankalaa,
Mielikuvituskirahvia, Piikkisikaa ja Hopeasiipeä.
Hei luovat! Keksikää jo parempia nimiä firmoillenne!

Täällä on tarjolla mm. Globe Hopea, jonka
valikoima on Turussa naurettavan marginaalinen.
Marginaalilahjoja marginaalisen mahtaville tyypeille!

***

Nähdään joulukaupungissa!

***

Kuvat/pictures:

Joulurauhan julistus, Lucia, Suurtorin joulumarkkinat,
Joulukuusi, Tannisen piparit, Turku design now!,
ASM, Mikaelinkirkko

***

In English:
Turku is the official Christmast city
of Finland even thought the Santa
ain't living here but up in Lapland.

My ten favourite things in the Christmas city are:

1. The Christmast Peace Declaration

2. St Lucia -day the 13th of December

3. Walking by the riverside after the first snow

4. The Old Christmas Market

5. The Christmas tree of Turku Cathedral

6. Gingerbread cookies by Tanninen-bakery

7. Turku Design Now! -Christmas Market

8. Singing Christmas carols in the church
where we got married

9. Ice-skating the very first time this winter

10. Aura Street Market -Design Market

***