Luonnontieteellistä

Aamulla mies hellittelee sanomalla pieneksi apinaksi. Eilen televisiossa syötiin oksennusta pidätellen apinan aivoja. Maistuu kuulemma yhtä hyvälle mennessään alas kuin tullessaan ylöskin. En pidä assosiaatiosta, mutta hyväksyn hellittelynimen. Olen halipula-apina, joka hyppää aina rotvallille, kokeilee kaidetta ja haaveilee kiipeämisestä oikein korkealle vanhaan tammeen. 

Karvakerroksen puutteessa puen vaatteet kerroksittain, mietin materiaaleja ja toivon eristäväni kylmyyden neljällä ihoani ympäröivällä kerroksella. Puuvillaa, villaa, angoraa ja villaa. Kaulaani halaa perintöturkis ja varpaitani kiertää kaksien sukkien kerros. Hameista on turha haaveilla, ellei meinaa jäädä jääpatsaaksi Helsingin kaduille. 

Muutaman metropysäkin päästä olemme perillä ja kuoriutuminen alkaa taas. Kaksista hanskoista, takista ja kaulahuivista päästyäni olen taas toimintavalmiudessa. Jonkun lapsi huuta innostuksesta hirven kohdalla, minä rakastun portaisiin. Kerros toisensa jälkeen valoa, ruudullista lattiaa ja kiertyvää kaidetta. Yhä ylöspäin, kauas parvelle, jolta näkee dinosaurusten vankat luut ja terävän hammasrivistön. 

Vitriinissä pöllöt tuijottavat lasittunein katsein, minä tuijotan kameran linssin kautta takaisin. Hihkun kuin sen toisen lapsi, katselen jähmeisiin asentoihin jääneitä tassuja, kavioita, korvia, nenänpäitä ja viiksikarvoja. Kettu nauraa ivallisesti ketarat levällään ja kiireisin askelein ohitamme sen leikkisät pennut. Kahvilassa ruokahalua lisätään täytetyllä kaksipäisellä lehmällä. Pidän intendentin huumorintajusta, pidän Helsingin Luonnontieteellisestä museosta.

Isosisko on parhautta

Välillä on vaikeaa nähdä lähelle, vaikka läheinen asuisikin toisella puolella maailmaa. Isosisko on aina ollut elämässäni, hän on muuttumaton tekijä, joka muuttumattomuuteen kuuluu muuttaminen ympäri maailmaa. 

Olen aina arvostanut siskon seikkailijan mieltä. Välillä on opiskeltu Englannissa, sitten tehty töitä Norjassa ja vapaaehtoistyö on vienyt mokoman Islannista Bulgarian kautta Australiaan. Ei siinä, että olisin kateellisena seurannut sivusta – olen hyvästellyt siskon aina suurella ylpeydellä: tuo on MINUN sisareni (ja se tuo palatessaan maailman parhaat tuliaiset). 

Raskaimmat jäähyväiset koittivat muutama vuosi sitten, kun sisko muutti perheineen pysyvästi Australiaan. Vaikka olin aina tiennyt takaraivossani, että tuo päivä tulisi joskus vastaan, oli sen hyväksyminen uskomattoman vaikeaa. Olihan ilmainen Bed & Breakfast -palvelu toisella puolella maailmaa aika hyvä vastine menetykselle, mutta välimatka tarkoitti uudenlaista vaivannäköä. Halua kököttää koneella keskellä yötä ja sen ymmärtämistä, ettei toiselle voikaan soittaa enää kesken päivän kysyäkseen kaiken selvittävää vastausta Isoon Ongelmaan. Piti heittää hyvästit myös yhteisille juhlapyhille ja siskon joka jouluiselle taatelikakulle.

Välimatkasta huolimatta olemme onnistuneet näkemään vuosittain. Facebook, Skype ja sähköposti pitävät siskon perheen pikkuisen lähempänä. Kaikkeen tottuu, vaikka välillä harmistus on suuri, kun muistaa taas, kuinka tärkeä ihminen voi olla niin kamalan kaukana. Hienointa on, että siskon kanssa jatketaan aina siitä, mihin jäätiin – no, ehkä ensin hän saattaa hiukan oikaista pienempää siitä, ettei ole pitänyt tarpeeksi yhteyttä, mutta keskustelu kumpuilee aina luontevasti syviin aiheisiin ja taas takaisin pinnalle.

Vuosien saatossa meille on kehittynyt kummallinen telepatia vaatteiden suhteen: välimatkasta huolimatta olemme mm. onnistuneet ostamaan täysin identtiset puolihameet. Isosisko tietää, mistä pidän jo ennen kuin olen nähnyt edes koko vaatetta. Ainoastaa sisko voi olla niin kiltti, että hän koluaa maan toisella puolella alennusmyynnit eräiden Stella McCartney on Target -mekkojen varalta. Eikä hän kotiuta niitä sen upean suunnittelijan vuoksi, vaan ollakseen juuri minun siskoni – parhain maailmassa. Saattoihan sekin, että mekkojen hinta oli pudonnut –75 % vaikuttaa ostoskierrokseen. Sieltä ne sitten tulevat yhdessä siskon kanssa. Kiitos rakas systeri, olispas jo kesä!

Kuvat/ pictures – viininpunainen ihanuusmekko 1,
musta ihanuuspitsimekko 2

Aikamatkailua, balleriinoja, vieraita ikkunoita 

ja valkoisia sukkahousuja

Tänään harmistuin siitä kaikesta, minkä olen joskus tuntenut, mutten muista enää. Tunsin kappaleen olevan barokkia, mutten osannut kertoa siitä enempää. Tiesin sävelten kulun, harkitut tauot ja rivien väliin jäävän tarinan. Etsin toista kappaletta löytämättä sitä, kävin 1900-luvun alun Atgetin Pariisissa ja tuijotin naapuruston jugend-talojen ikkunoista häpeilemättä sisään. 

Klassisessa mielentilassani muistin valkoisista sukkahousuistani ne kerrat, kun hypin balleriinana omassa huoneessani. Viulistia minusta ei tullut, eikä balleriinaakaan, mutta balettiin lähden joulukuussa. 1900-luvun alun Pariisiin taidan palata heti, tuon kirjan kuvat vievät hetkessä mennessään. Klassista musiikkia herättelen vähitellen. Ehkä ensi viikolla muistan etsimäni kappaleen nimen.

***

Päivän asussa...

...paita/shirt - Seppälä

...hame/skirt - Sonia Rykiel Pour H&M

...sukkikset/stockings - Seppälä

...sukat/socks - H&M

...vyö/belt - Saba, Australia

...kengät/shoes - Bianco

***

Kuvat kirjasta / Pictures from a book:

Atget's Paris

***

Viittasankari

Minä en muuten viitoista välitä. Ponchotkin tuntuvat bonzolta. Onneksi uusin vaatehankintani onkin kauluri – tai jokapaikanhärpäke. Sellainen lämpöinen ja vähän hölmö kevyiden vaatteiden jatke. Se suo yllättävän tauon täysmustaksi synkentyneeseen vaatekauteeni, vaikka alle kyllä puin tietenkin kokomustaa. Sankari se ainakin on. Muttei viitta. Ok?

***

Eilisen asussa...

...housut/trousers - H&M

...paita/shirt - Comme des Garcons 4 H&M

...kengät/shoes - Emu, Australia

...laukku/bag - 2nd hand

...kauluri/cape - Zara

***

"One day we'll look back

on this and it will

all seem funny!"

Viikko sitten ostin itselleni imagon. Mies kutsuu sitä hipsteriksi ja huononäköinen ystäväni vertasi toimintaani siihen, jos hän hankkisi kipsin käteensä ihan huvin vuoksi. Itse käytän mieluummin sanaparia vappulasit – niin paljon olen onnistunut viihdyttänyt ihmisiä seitsemän päivän aikana. Kaikesta huolimatta olen koukuttunut kakkuloihini ehkä turhankin kiihkeästi.

Pienenä tyttönä pöllin siskoni silmälasit (sellaiset pyöreät harrypotterit) päiväksi, koska tahdoin, tahdoin, tahdoin niin kovasti käyttää laseja. Olen kuitenkin ollut aina se, joka näkee kaukaisimmatkin numerot hämärässä. Viimeksi hätkäytin näöntarkastuksen minulle tehnyttä silmälääkäriä nollanäölläni – kummassakaan silmässä ei ole plussaa tai miinusta. Möks. Nollatuomion jälkee annoinkin itselleni luvan sovitella imagolaseja ja tässä sitä nyt ollaan. Olen aika varma, että joudun vielä  joskus nolona selittelemään näitäkin kuvia lapsilleni. Siihen saakka yritän keksiä, miten kummassa pienellä tihkusateella ei kuljeta rillit huurussa.

 

Päivän asussa...

...rillit/glasses - Sokos

...mekko/dress - H&M, 2nd hand

...jakku/jacket - Forever 21, Japan

...koru/necklace - Diva, Australia

...leggarit/leggins - Seppälä

...kengät/shoes - Global/Stockmann

FCUK,

mikä alennusmekkotaivas!

Olen ollut aina mekkotyttö ilman luottomekkovalmistajaa. En ole kovinkaan merkkiuskollinen – ostan vaatteeni niiden istuvuuden, materiaalin ja mallin perusteella. Siihen typerään kysymykseen, mistä ostaisin vaatteeni koko loppuelämäni ajan, jos saisin käyttää vain yhtä liikettä, en osaa vastata. Harkintaan pääsisivät ainakin Tiger of Sweden (kauniiden leikkausten koti), Odd Molly (romanttisen hörhelötyylin mekka), Zara (monipuolisen naisellisuuden ilmentymä), Selected Femme (vaatteita, joissa on jujua) ja H&M (kukaan ei pysty samaan – ainakaan halvemmalla). Toisaalta parhaat löydöt tulevat kirppareilta (Tiger of Swedenin lempparimekko), eikä kaverien vaatekaappien aarteita, ulkomaanmatkojen löytöjä ja nettikauppojen alennuslaareja kannata unohtaa. 

Viimepäivien aikana mekkohaaveeni ovat suuntautuneet FCUK:n nettikaupan alelaarille. Miten kummassa tarjolla voi olla niin monta ihanaa mekkoa, etten osaa päättää, minkä niistä tilaisin. Tarvetta mekoille ei kaapistani tietenkään löydy. Halua hankinnalle on sitäkin enemmän.  Perustelujakin olen keksinyt jo: 

1. Graafisuutta ja paljetteja. Kiitos!

2. Harmaa lörppö on uusi musta. On, on.

3. Pyllyrusetti vie katseen... Pyllyn päälle?

4. Paljettipikseleitä. Voiko olla nörtimmin cool?

5. Linnunsilmäbrodeerauksia valkoisella. Ooooo!

6. Kato emmätajuu, miten toi on tehty. Tarvii nähdä se läheltä.

7. Valkeaa verkkoa ja pussitusta. Joo!

8. Punainen. Vetoketju. Kohtalokasta. Mulle!
FCUK, minkä teit. Onko tässä vihdoin luottomekkovalmistajani? Täytyy suunnata Stockmannille sovittelemaan. Sen jälkeen pikselimekko taitaa matkata luokseni. Onhan se niin ehdottoman kiiltävän käytännöllinen ja kaikkea :D

***

Kuvat/pictures:

FCUK

***

Skinny little skirt

Muutossa vaatekaappini sisältö koki kovia, kun vein kolmasosan vaatteistani kirpparille. Vaikka luulin kokevani kovia menetyksen tuskia ja kaipaavani vanhaa, huomaan viihtyväni suppeamman garderoobin kanssa entistä paremmin. Jäljellä on pelkkiä suosikkeja ja täydentäminen on muuttunut entistä maltillisemmaksi.

Lemppareiden seasta nousee vuodenaikasuosikkeja ja huomaan kuluneiden vuosien tehneen tepposensa. En olisi koskaan ennen pukenut näin lyhyttä hametta, sillä olen aina tuntenut itseni säärihirmuksi lyhyissä alaosissa. Kesti kauan oppia pitämään itsestään juuri tälläisenä. Nostamaan päänsä pystyyn kiittääkseen  kohteliaisuudesta. Pitkään piti olla jotain muuta: laihempi, ryhdikkäämpi, rintavampi ja finnittömämpi. Piti sopia paremmin yleiseen ja yhteiseen muottiin.

Ajan mittaan olen oppinut korostamaan hyvää ja olemaan välittämättä siitä, mille en voi mitään. Vaikka nautinkin vaateleikeistäni yhä viisivuotiaan prinsessatouhujen innolla, en tarvitse koreita vaatteita itsetuntoni perustaksi. Mietin usein, mikä teki minusta tämän naisen? Missä välissä opin pitämään itsestäni? Matkan varrella samanlaiset perfektionistit sairastuivat, laihtuivat niin, että luut nousivat pintaan. Kuka olisi kertonut meille, että olimme täydellisiä juuri sellaisina. Sanonut, että emme tule enää koskaan mahtumaan kokoon 34, muttei sillä tule olemaan minkäänlaista merkitystä. Se sama tyyppi olisi voinut kertoa, että tulee vielä päivä, jolloin naurettavan lyhyt neulehame voi mustuttaa siitä, kuinka 10 vuotta sitten ihminen on voinut olla niin väärässä. 

***

Päivän asussa...

...takki/coat - Pull & Bear, Tallinn

...paita/shirt - H&M

...hame/skirt - Sonia Rykiel pour H&M

...kengät/shoes - Bianco

...huivi/scarf - Zara

...laukku/bag - Golbal, Stockmann

***

Under my umbrella

Syksyä vastaan on taisteltava ilolla. Väreillä, ruseteilla ja kuvioilla. Niinpä minäkin seisoin jo Marimekon liikkeessä pinkki sateenvarjo kädessäni. Järjen äänen neuvosta mukaan lähti kuitenkin mustavalkoinen pallokas kaveri. Joku raja sillä iloisuudellakin on, mietti peruspessimisti katsellessaan mustia ja valkoisia riehakkaita palloja.

***

Sateenvarjo/umbrella - Marimekko

***

***

In English:
Bought a new unbrella from Marimekko.
It's a happy umbrella. All black and white, you know.
Sometimes you don't need happy colours.
Happy dots are just enough.

***

Paikoillaan olemisen
sietämätön vaikeus, osa XIV

Viime perjantai oli ahdistuskiva työpäivä. Meistä nimittäin otettiin kuvat tulevaa firman esitettä varten. Ajatukseni valokuvaamisesta heilui suunnilleen akselilla JEE-OMG-IIK-JEE-EIKUKAMALAA-OK-JEE!

Luulin, että kameran edessä seisominen olisi minulle suhteellisen helppoa. Todellisuudessa se oli kamalaa. Olin niin itsetietoinen huonosta ryhdistä, jalkojen kamalasta asennosta, liian isosta hymystä jne, ettei mikään kuvista meinannut mielestäni olla onnistunut.

Mukaan mahtui niin klassikkobloggariasentoa (ilman jalkaterien kääntämistä sisäänpäin) kuin viiksihassuttelua. Näin viikon päästä kuvat näyttävät jo aika kivalta – eikä näitä ole edes käsitelty sen kummemmin! On se vaan ihan eri juttu, kun asialla on ammattilainen. Siitä kiitos Iloisen liftarin Jennille!

Minä ylipukeuduin tapani mukaan. Mukaan kuvaan pääsivät itsenipalkitsemisparikat (eli maailman viimeiset, mutta silti minulle juuri oikean kokoiset Starletit) ja australialainen ponimekko. Näytänkö sitten asialliselta ja ammatillisesti pätevältä? Varmasti en. Väliäkös sillä.

Kaikki kuvat © Jenni Virta / Iloinen Liftari

***

In English:
Last Friday we had a photoshoot at my work.
Everybody was photographed for our upcoming
brochure. When I heard about the photoshoot
I was sooooo excited. Then I got horrified: how on
earth could I stay still and look smart at the same time?
You can't have both, eh? Oh well, I guess I'm not a
multitasker when it comes to standing infront of
the camera, but after all, I do like these photos.

***