Painavampaa sisältöä

Laukkuuni oli hiipinyt vähän tärkeämpää sisältöä.

Tarkalleen sanottuna noin viiden kilon verran karvaa
ja kaksikymmentä pientä kynttä.

Suuret korvat, joilla kuunnellaan lähtölaskentaa.

Maailman säälittävimmät viiksikarvat ja viaton katse.

Sievistelevä suppusuu ja pikkuinen nenä.

Mitä kummaa mahtoi miettiä vai miettikö ollenkaan?

Tyytyväinen se oli oloonsa, vaikka tassujen
alla painoivat tavarat. Katsoi muualle, kun
yritin nauruni seasta nuhdella.
Taitaa olla kevään painavin asuste.

***

In English:
Found my kitty from my bag.
What on earth was she thinking?
Or was she thinking at all?

***

Ruhtinaallista...

...olisi käpertyä lakanoiden lämpimään syleilyyn ja pysyä siellä tämän näköisenä siihen saakka, kunnes joulu olisi täällä jo. Joulukiire kun iskee aina yllättäen lamaannuttaen kaiken joulumielen ja halukkuuden tehdä joulusta yhtään jouluisempi. Se muistuttaa itsestään aina yhtä ärsyttävin remputuksin, joita joululauluiksi kutsutaan. Lapset laulavat kuorossa hypermarketin kaiuttimissa ja mieleni tekisi käydä poistamassa cd kaupan soittimesta, heittää se lattialle ja hyppiä tasajalkaa sen päällä piikkikengillä niin kauan, ettei levyn pinnasta heijastu muuta kuin pelkkää naarmua ja niiden mukaan vääntynyt "Muahahahahahah"-naurua hekottava naamani.

Tähän tunteeseen on hyvä havahtua. Miettiä, mistä kummasta ne vaatimukset tulevat. Miettiä, miksei joulu voi olla vain joulu. Jos vähemmällä suorittamisella saisikin enemmän? Onko aina pidettävä kamalaa kiirettä, voidakseen rauhoittua hetkeksi? Mikä on lopulta tärkeää ja onko sekään sitten niin tärkeää? Tänään tytöt tulivat glögikutsuille. Ihan pienellä varoitusajalla ja kiireisin valmisteluin. Silti meillä oli niin mukavaa, että olisin voinut jatkaa iltaa ikuisesti, eikä haitannut, vaikken ollutkaan pyyhkinyt pölyjä olohuoneesta.

Olen suorittaja. Sellainen, joka haluaa tehdä kaiken hyvin, ellei pikkuisen paremminkin. Olen myös ikuisesti joulun pauloissa - se vain on parasta aikaa vuodesta. Olen siis itse oman joulukiireeni ruhtinas, hyvin ilkeämielinen sellainen. Vallankaappaus suunnitelmissani mietin jo seuraavaa siirtoani. Ei, en mene kellariin etsimään niitä jouluvaloja, joita en ole vielä löytänyt, tunnelmoin mieluummin kynttilöiden kera. Ei, en edes aloita niiden tumppujen tekemistä, jotka kuvittelin ehtiväni neuloa vielä ennen joulua. Luon silmukat sitten myöhemmin, kunhan nautin ensin ihan oikeasta joulusta armaani kanssa. Vaikka pölypallojen keskellä.

***

In English:
I hate all the hurry before Christmas
and so I just realised that it's here again.
There are so many things that need to be
done and still, I don't even know if they're
really necessary. Gonna give myself a break.
Take my time and forget half of the things
that might need to be done. There's always
tomorrow. There's only this Christmas.
With my hubby. No matter if
I'll clean the apartment or not.
What is really important?
The media or the message?

***

P.S.
Hanstun joulukalenteri on ihan sukka.
Aika monta päivää, eikä yhtään luukkua.
Minne tästä kuuluu valittaa?

***

Tässä makaan, enkä muuta voi...


...Facebookissa tietenkin! Mene siitä muualle bloggaamaan!

***

In English:
Our cat has found a new favourite place
and she's sneaking there every time
I leave the room. Must save the laptop
from some 6 kg of fur and purrrrr...!

***

Kaamea kakku

Sieltä se tuli, Kotilieden reseptiä pikkuisen mukaillen...

...eräskin kissa suunnitteli pienessä päässään kavalaa
kermavaahdon kaappausta tai ainakin reunojen nuolemista

...vaan nämäkin savulieskat päätyivät parempiin suihin!

***

Pyhäinpäivä - mikä ihana syy lähteä hautausmaakävelylle.

Halloween - mikä ihana syy tehdä salmiakkikakku.

***

In English:
I made this horrifying cake yesterday.
Yummy!

***

Say 'Hello' to my fellow!

Kotiini muutti karvainen kaveri heinäkuussa 2005.
Se ei ollut kovinkaan suunniteltua. Istuin serkkuni
hautajaisissa kuumana kesäpäivänä, meikit vinksin
vonksin itkusta ja naurusta. Olin päästänyt suustani
lauseen, jonka merkityksen tajusin vasta kuultuani
oman ääneni ja sen aiheuttaman miettimishiljaisuuden
seurakuntatalon kahvipöydässä. "Jos te vaan annatte
sen mulle, niin mä otan sen ihan varmasti!".

Serkkuni asui viimeiset vuotensa Australiassa
kahden kissansa kanssa. Toinen niistä oli liiankin vilkas
ja toinen vähän liian hyvätapainen ja ujo. Se vilkas piti
ujoa hyvässä kurissa. Söi ruuat ja piti huolen,
ettei toinen pääse lähellekään emäntää. Niinpä ujo
otti vieraista ilon irti, tuli syliin istumaan ja nukkui pään
vieressä. Kehräsi kuin viimeistä päivää, kun joku vain
piti hyvänä. Niiden ei ollut hyvä olla yhdessä ja
onnettoman emännän syövän takia ne olivat orpoja.
Ne olivat kuitenkin hienoja kissoja. Ei niitä voinut
lopettaa. Ne tarvitsivat uudet kodit. Vilkas
oli jo sellaisen saanut, vaikkei kone Australiasta
ollut edes lähtenyt: serkun äidillä oli samanlaisia
kaksi, se kuului niiden perheeseen.

Vajaan viikon kuluttua hautajaisista meillä oli kissa.
Eikä se ole ihan mikä tahansa kissa
(vaikka kaikkihan sanovat niin omasta mussukastaan).
Se on puolikalju, isokorvainen ja punainen.
Turkki on silkinpehmeä ja lyhyt, pikkuisen kihara.
Jotkut sanovat sen näyttävän E.T:ltä, toiset
sanovat sen muistuttavan Yodaa.
Niin juu, ja sen rähmä on ruskeaa. Maukua
se osaa ainakin tuhannella tavalla. Ja ihan oikeasti
se ottaa aurinkoa kesällä. Minun orpo kissani
osaa lentää. Lentokoneella. Australiasta Suomeen.

Siinä se ujo sitten istui, keskellä lattiaa ja näytti siltä,
että hotkitut ruuat ovat tulossa matolle ihan justiinsa.
Yksi pikkuinen Devon Rex -kissa oksensi ensimmäisenä
iltanaan Suomessa, kyyhötti sängyn alla ja oli ihmeissään.
Mutta seuraavana aamuna se tuli jo aamiaisella syliin,
eikä käytöstavoista ole tarvinnut keskustella kertaakaan.
Se on koira kissan ruumiissa: aina vastassa ovella, aina
valmiina seuraaman mitä tapahtuu, aina vaatimassa
seuraa tai silittävää syliä.

En tiedä, ikävöikö se koskaan Australiaa. Se tuntuu
olevan onnellinen meidän kanssamme: palvelu pelaa
mahtavasti, sillä naukumalla saa ruokaa ja hellittelyä.
Taitaa se silti lähettää terveisiä Australialaiselle ruoholle.
Kun sisäkissat pääsivät takaovesta karkaamaan pihalle,
oli vilkas jo lintujen kimpussa, kun ujo ihmetteli
sitä, miltä sora tuntuu tassuissa ja hiipi pian
nurmikolle ahmimaan ruohoa.

Onhan sillä nimikin: Anoushka. Jep, ei annettua
nimeä vaihdeta enää kuusivuotiailta kissoilta.

***

In English:
When my cousin from Australia died in cancer
four years ago she left behind two beautiful cats
that didn't get along at all. Her mom decided
she'd keep the other and that she'd find
a good home for the other one.
So I was in the funeral and said it out loud:
"If you just let me have the other one, I'd be
so happy". And that's how I got the best
Devon Rex in the whole wide world!

***

Merihaaveita

Osoitus äidin huonosta huumorintajusta lienee kesälomakuva
minusta ja siskostani laivastohenkissä asuissa Silja Linen
hytissä joskus kultaisella 90-luvulla. Siskolla on äidin tekemä,
pyjamaa muistuttava raidallinen housupuku irtokauluksineen
ja itse olen sonnustautunut leveääkin leveämpään, täysin
säkkimäiseen mekkoon, jonka pudotetun vyötärön kruunaa
laivastonsininen frillahelma. Mekossani on uskomaton
määrä kultaisia nappeja ja sen leveys saa rimppakinttuni
näyttämään tikuilta.

Emme valinnet asujamme itse, vaan äiti taidolla ja tunteella
valitsi ne puolestamme. Muistan edelleen elävästi,
kuinka risteilyemäntää nauratti, kun saavuimme laivaan.
Pidin tuosta mekosta, vaan en ole sen jälkeen omistanut
yhtäkään laivastohenkistä vaatetta.

Viime viikolla näin rimppakinttuisen teinin punaisine
baskereineen päivän asuni kaltaisissa vetimissä ja ihastuin
ikihyviksi. Tämä päällä ei kannata mennä Tall Ship's Races
-kilvan aikaan Aurajoen rantaan, tai saattaa käydä kuten
työkaverille Ranskassa. Mies osti raidallisen paidan, baskerin
ja patongin, jonka jälkeen joku tuli kysymään, puhuisiko tämä
englantia. Niinhän siinä kävi, että turisti raahasi toisen
yhtä kielitaidottoman turistin ranskan tulkikseen.

Aamulla mieleni teki heittää ylioppilaslakki päähän ja
punainen valkopilkullinen huivi kaulaan. Liika on liikaa.
Minulle riittää merestä ja omasta merirosvolaivasta
(tai hylystä!) haaveilu! Eikä se erehtymismahdollisuus edes
ole niin mahdottoman suuri: viimeksi ainakaan laivaston
univormuun ei kuulunut punaiset sukkahousut ja huulipuna!

Yllätetty: yksi Hanstu poseeraamassa taas kerran
sillä samalla parvekkeella. Eikö se voisi jo
virittää sitä kameraansa jonkun muun pöydän päälle?

Yllätetty: yksi misu tunkemassa tassujaan toisten
ihaniin korkkareihin! Eikö se voi jo ymmärtää,
ettei kaikki tässä suhteessa ole yhteistä?

***

Päivän merihenkisessä asussa...

...paita/shirt - H&M
...shortsit/shorts - H&M
...sukkahousut/stockings - Norlyn
...vyö/belt - Pieces
...kengät/shoes - Seppälä

***

In English:
I had a navy outfit back in the
golden 90's. Have not had anything
similiar for a long time, except now...
Got inspired by a skinny teenager
last week. Not all teens are evil :D

***

Ruskeat asusteet

Kuka ei kuulu joukkoon?

Ai mää vai?!

Päivän ruskeasti asustetussa asussa...

...huivi - H&M
...pilkkupaita - KappAhl
...farkut - Mango
...laukku - kirppislöytö
...kengät - kirppislöytö
...päivä - ruskea, ei musta eikä keltainen

Miten niin mun niskat on muka jumissa?

***

In English:
My cat just loves the attention...
Wore today: a lovely big dotty shirt from
KappAhl, jeans from Mango, second hand shoes,
second hand purse and a scarf from H&M.

***

Caring Hands
- hyviä koruja

Eiliset koruni eivät olleet aivan mitä tahansa koruja. Ne olivat kulkeneet hieman pidemmän matkan tänne Ugandasta saakka. Viime perjantaina työkaverini kaveri valtasi ruokatuntimme koruin ja kassein. Ja me turhamaiset naisethan sovittelimme eri yhdistelmiä - korujen sävykirjo oli valtava laidasta laitaan! Itse ostin kolme korua: punaisen, turkoosin ja hieman vaaleamman turkoosin. Hintaa näille tuli enemmän kuin henkkamaukan halpiksille, mutta
en osaa edes olla tuhlaamisestani pahoillani, sillä...

...koruja tekee Ugandassa noin 40 köyhää naista


...korujen helmet valmistetaan paperisuikaleista!
Osassa helmistä on luettavissa vielä kirjaimia :)


...korujen tuotolla tuetaan koko Caring Hands -projektia,
joka mm. antaa terveys- ja hygienianeuvontaa,
jakaa ruoka-avustuksia ja käytettyjä vaatteita niitä tarvitseville,
avustaa sairastapauksissa lääkärimaksuissa,
auttaa koulutarvikkeiden hankinnassa,
antaa korottomia lainoja
ja auttaa talojen rakentamisessa

...ja nämä korut ovat 100% varmuudella täysin uniikkeja

Punainen koru: 20 e
Turkoosi koru: 20 e
Vaaleanturkoosi koru: 16 e
Kissan mallipalkkiot: rapsutusta ja silittelyä

Söpöilyvyö by Hanstu

En oikein tiedä olenko oikea kässäihminen. Olen sellainen tuunailija, fiilistelijä ja väsäilijä, jonka ystäväpiiriin kuuluu ehkä liian monta todellista designeriä, että omat väsäykset näyttävät lähinnä päiväkerhon askartelulta-paskartelulta. Projekteilleni olennaisinta on yhtäkkinen innostus ja piiiiiiitkä toteutusaika. On niin paljon muutakin tekemistä :)

1. Söpöilyvyön aineet, pitkä pätkä pitsiä ja silkkinauhaa, kustansivat about 5 euroa nauhakaupassa. Kaupantäti ei päässyt missään vaiheessa kunnolla kärryille kanssani siitä, mitä oikein aioin väsätä, joten ihmetys oli suuri, kun halusin mitata kylkiluidenmpärykseni (jep, oikeat designer-ystävät nauravat designermustissaan tuon kylkiluutermin valintaa :D)

2. Kotona sitten täydellä summanmutikalla lyhensin vielä pitsinauhaa pikkuisen ja kiinnitin sen molemmista päistä nuppineulalla kiinni satiininauhaan niin, että molempiin päihin jäi saman verran yksinäistä satiininauhaa. Seuraavassa vuorossa olikin ompelu...

3. ...jota eräs työnjohtajamisu seurasi varsin tarkkaavaisesti. Ompelin pitsin satiininauhaan kiinni käsin, vaikka olisihan se varmaan onnistunut ompelukoneellakin. Pyrin itsetehdynnäköiseen lopputulokseen, joten kärsin sitten solmuuntuvasta langasta ja langanvaihdoista uudelleen, uudelleen ja uudelleen... Viimeisenä leikkasin nauhan päät viistoon ja poltin ne kynttilän liekissä, jotteivat purkautuisi heti käytössä.

4. Lopputulosta voi käyttää vaikka näin....

5. ...tai näin! Saatan näyttää vöineni vauvalta kastemekossa. Ei voi mitn. Onhan "vyö" niin hellanlettanen, vaikka itse sanonkin :)