Listin' life

Ruhtinaallista...

...olisi käpertyä lakanoiden lämpimään syleilyyn ja pysyä siellä tämän näköisenä siihen saakka, kunnes joulu olisi täällä jo. Joulukiire kun iskee aina yllättäen lamaannuttaen kaiken joulumielen ja halukkuuden tehdä joulusta yhtään jouluisempi. Se muistuttaa itsestään aina yhtä ärsyttävin remputuksin, joita joululauluiksi kutsutaan. Lapset laulavat kuorossa hypermarketin kaiuttimissa ja mieleni tekisi käydä poistamassa cd kaupan soittimesta, heittää se lattialle ja hyppiä tasajalkaa sen päällä piikkikengillä niin kauan, ettei levyn pinnasta heijastu muuta kuin pelkkää naarmua ja niiden mukaan vääntynyt "Muahahahahahah"-naurua hekottava naamani.

Tähän tunteeseen on hyvä havahtua. Miettiä, mistä kummasta ne vaatimukset tulevat. Miettiä, miksei joulu voi olla vain joulu. Jos vähemmällä suorittamisella saisikin enemmän? Onko aina pidettävä kamalaa kiirettä, voidakseen rauhoittua hetkeksi? Mikä on lopulta tärkeää ja onko sekään sitten niin tärkeää? Tänään tytöt tulivat glögikutsuille. Ihan pienellä varoitusajalla ja kiireisin valmisteluin. Silti meillä oli niin mukavaa, että olisin voinut jatkaa iltaa ikuisesti, eikä haitannut, vaikken ollutkaan pyyhkinyt pölyjä olohuoneesta.

Olen suorittaja. Sellainen, joka haluaa tehdä kaiken hyvin, ellei pikkuisen paremminkin. Olen myös ikuisesti joulun pauloissa - se vain on parasta aikaa vuodesta. Olen siis itse oman joulukiireeni ruhtinas, hyvin ilkeämielinen sellainen. Vallankaappaus suunnitelmissani mietin jo seuraavaa siirtoani. Ei, en mene kellariin etsimään niitä jouluvaloja, joita en ole vielä löytänyt, tunnelmoin mieluummin kynttilöiden kera. Ei, en edes aloita niiden tumppujen tekemistä, jotka kuvittelin ehtiväni neuloa vielä ennen joulua. Luon silmukat sitten myöhemmin, kunhan nautin ensin ihan oikeasta joulusta armaani kanssa. Vaikka pölypallojen keskellä.

***

In English:
I hate all the hurry before Christmas
and so I just realised that it's here again.
There are so many things that need to be
done and still, I don't even know if they're
really necessary. Gonna give myself a break.
Take my time and forget half of the things
that might need to be done. There's always
tomorrow. There's only this Christmas.
With my hubby. No matter if
I'll clean the apartment or not.
What is really important?
The media or the message?

***

P.S.
Hanstun joulukalenteri on ihan sukka.
Aika monta päivää, eikä yhtään luukkua.
Minne tästä kuuluu valittaa?

***