Skinny little skirt

Muutossa vaatekaappini sisältö koki kovia, kun vein kolmasosan vaatteistani kirpparille. Vaikka luulin kokevani kovia menetyksen tuskia ja kaipaavani vanhaa, huomaan viihtyväni suppeamman garderoobin kanssa entistä paremmin. Jäljellä on pelkkiä suosikkeja ja täydentäminen on muuttunut entistä maltillisemmaksi.

Lemppareiden seasta nousee vuodenaikasuosikkeja ja huomaan kuluneiden vuosien tehneen tepposensa. En olisi koskaan ennen pukenut näin lyhyttä hametta, sillä olen aina tuntenut itseni säärihirmuksi lyhyissä alaosissa. Kesti kauan oppia pitämään itsestään juuri tälläisenä. Nostamaan päänsä pystyyn kiittääkseen  kohteliaisuudesta. Pitkään piti olla jotain muuta: laihempi, ryhdikkäämpi, rintavampi ja finnittömämpi. Piti sopia paremmin yleiseen ja yhteiseen muottiin.

Ajan mittaan olen oppinut korostamaan hyvää ja olemaan välittämättä siitä, mille en voi mitään. Vaikka nautinkin vaateleikeistäni yhä viisivuotiaan prinsessatouhujen innolla, en tarvitse koreita vaatteita itsetuntoni perustaksi. Mietin usein, mikä teki minusta tämän naisen? Missä välissä opin pitämään itsestäni? Matkan varrella samanlaiset perfektionistit sairastuivat, laihtuivat niin, että luut nousivat pintaan. Kuka olisi kertonut meille, että olimme täydellisiä juuri sellaisina. Sanonut, että emme tule enää koskaan mahtumaan kokoon 34, muttei sillä tule olemaan minkäänlaista merkitystä. Se sama tyyppi olisi voinut kertoa, että tulee vielä päivä, jolloin naurettavan lyhyt neulehame voi mustuttaa siitä, kuinka 10 vuotta sitten ihminen on voinut olla niin väärässä. 

***
Päivän asussa...

...takki/coat - Pull & Bear, Tallinn
...paita/shirt - H&M
...hame/skirt - Sonia Rykiel pour H&M
...kengät/shoes - Bianco
...huivi/scarf - Zara
...laukku/bag - Golbal, Stockmann

***
Rauhaisaa huomenta!

Eilen ystävä lähetti minulle linkin ja pysähdyin 12 minuutin ajaksi. Täydellisesti. Pidätin hengitystä ja sain kylmiä väreitä, vaikkei videossa ole edes Judea tai Russelia. Pelkkää arkkitehtuuria ja klassista musiikkia. Rauhallista liikettä hiljaisissa huoneissa. Olen aika varma, että tämä video on parhautta tai muussa tapauksessa päässäni on pikkuisen vikaa. Molempi parempi.


***

In English:
A friend sent me a link to this video and
man, I got so impressed. It is so peaceful and
pretty. It must be perfection.

***
Heja Norge!

Åttå-drinkeron mainoksissa keikkuu Kjartan. Hassu-Kjartan. Homo-Kjartan. Napapaita-Kjartan. Hahmon takana on erityisen lahjakas norjalainen koomikko, Kristian Valen, jonka repertuaari on paljon yhtä seksuaalista vähemmistöä parodioivaa säätoimittajaa laajempi. Harvoin sitä nauraa vedet silmissä norjalaista komiikkaa. Vielä harvemmin sitä tuijottaa yhdeksän minuutin verran Youtube-videota. Kristian Valenin laulu vahvistaa säännön.

When life gives you lemons, 
make lemon yoghurt!

Jostain kumman syystä moni herkku muuttuu entistä herkummaksi, kun mukaan lorauttaa vähän  sitruunaa: suklaa, tee, marenki, omenahillo, Coca Cola... ja mitä näitä muita nyt oli? Eilen lista piteni yhdellä ihanuudella, kun löysin kaupasta ihan uuden sitruunaisen Bulgarian jogurtin!

Jos nyt unohdetaan kokonaan kamala jogurttinaisen uudistus (miksi se on ihan laiha, vähän japanilainen ja täysin ilmeetön?) ja keskitytään olennaiseen, eli jogurttiin. Toimihan tuo keltainen purnukka minulle kuin mato hauelle. Luovin läpi tungoksen, jätin armaani ihmettelemään, minne vaimo oikein katosi ja kaappasin purkin käteeni. Taisin vahingossa puhua vieraalle tädille: "It's my precious, it came to me...", tai siis oikeasti sanat taisivat mennä näin: "Siinä on sitruunaa!".

Tuplaherkuksi jogurtti muuttui, kun siihen lisäsi aivan itse keittelemäänsä omenahilloa! Kökkärejogurttivihaaja kiittää & kumartaa. Tulevaisuudessa taidankin keksiä uusia tuplaherkkuja: Coca Colaa & omenahilloa, sitruunateetä lorauksella sitruunajogurttia... tai sitten en!

*** 

In English:
Found a new yummy lemon yoghurt
and with some of my very good
apple jam it came double yummy!

***

Ihmemaassa

Tämä video on mainos. Ihmeellisen ihana sellainen. Tunnen itseni helpoksi tapaukseksi, sillä pätkän nähtyäni olin aika vakuuttunut tuon Nokian toimivuudesta.

Mainonnan suunnittelijana minun tulisi tietää, että reklaamien tarkoituksena on lisätä myyntiä. Yksi myynnin lisäämisen keino on kehittää ostotarve. Jos oikein onnistutaan, samassa voidaan rakennetaa brändiä, mielikuvaa ja tunnettuutta.
Paljon tärkeileviä sanoja. Yök.

Ensisilmäykseltä video on kaikkea muuta kuin laskelmallisen tärkeilevä. Se on tarina pienestä ihmemaasta, jossa on alku, käännekohta ja loppu. Pätkästä ei puutu huumoria ja oivalluksia – onpa mukana jännitettäkin. Toisella silmäyksellä ja pienellä kriittisyydellä ihmemaan syöverissä on tarkkaan harkittu strategia. Minä heitän isot sanat romukoppaan ja nautin ihanuudesta ihan ilman uutta puhelinta. Inspiroidun ja mietin, koska kummassa minulla olisi edes aikaa leikkiä nuppineuloilla, pikkuruisilla nukeilla, kuolleilla mehiläisillä ja kasalla purkautuvaa villakangasta.



***
Hilloa, hilloa!

Muutaman tunnin kuorimisen ja keittelyn jälkeen jääkaappiimme muutti seuraavanlainen purkkikasa. Luulisi moisesta vaivasta saavansa palkkioksi muutaman purkin verran enemmän herkkua, mutta tulokseen on tyydyttävä.

Hillosokeripussin vinkistä laitoin omenoiden sekaan myös lorauksen sitruunaa. Omasta mieltymyksestäni tuunasin soseen kanelilla ja näin vaatimattomasti voin väittää luoneeni maailman parhaan hillon reseptin. Oma hillo, paras hillo – vai miten se nyt meni?


***

In English:
I made some apple jam yesterday and
my humble opinion is that this stuff happens
to be the best jam ever.
Apples, lemon & cinnamon... yummy!

***
Viimeinen lusikka

Puutarhassa vihreiden nurmien keskellä hernekasvien penkki on tyhjä. Sen musta multa pistää häiritsevästi silmiini. Niin häiritsevästi, että muistan laukkuni pohjalla odottavan viimeisen Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-kampanjan lusikan.

Kroonisesta nälästä kärsii tänä päivänä 925 miljoonaa ihmistä. Ongelma vaivaa edelleen erityisesti kehitysmaita, joiden asukkaista jopa 16 % ei saa tarpeeksi ruokaa. Joka kuudes sekunti lapsi kuolee aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin. Möyhitty maa muistuttaa Lusikkaliikkeen ytimestä: ruokaturvan kehittämisestä. Lusikka kädessä ymmärrän, ettei kyse ole nälänhädän laastaroimisesta vaan sen syiden lievittämisestä. On korjattava ongelman ydin.

Tänään ihailin kotimaisia mansikoita kaupassa. Me nautimme lämpimämmästä syksystä ja unohdamme, kuinka ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät matalammilla leveysasteilla. Lisääntyvät kuivuuskaudet, tulvat, rankkasateet ja myrskyt ravistelevat köyhimpiä kovimmalla kädellä. Heikoimmilla on huonoin sopeutumiskyky.

Ihminen tuntee itsensä pieneksi isojen asioiden äärellä. Kun olin pieni, noin 6-vuotias, äidiltäni kysyttiin: "Kuinka tuo lapsi näyttää siltä kuin se kantaisi koko maailman murheita harteillaan?". En edes tiennyt tuolloin, kuinka epäreilu maailma on. Vaikka pystynkin toisaalla vaikuttamaan omilla valinnoillani ilmastonmuutoksen hidastamiseen, teen toisaalla tekopyhästi asioita, jotka lisäävät kasvihuonekaasuja. Kierrätän intohimoisesti ja autoilen. Suosin julkisia kulkuneuvoja ja lennän lomalle. Myyn vanhat vaatteet kirpparilla ja ostan massaketjuilta uudet tilalle. Syyttävä sormi osoittaa myös minua kohti.

Lusikka mullassa haluaa muistuttaa siitä, että meillä on yhdessä mahdollisuus tehdä edes jotain. Saaduilla lahjoituksilla Kirkon Ulkomaanapu tukee kehitysmaiden maaseudun kehittämistä, pienviljelijöiden asemaa, tuottavuuden parantamista ja paikallisten markkinoiden toimivuutta. Järjestön erityinen tavoite on naisten mahdollisuuksien parantaminen tuottajina ja myyjinä. Ei tämä maailma valmis ole. Kannan yhä naiivisti sen murheita harteillani, mutta voin omalta osaltani tukea tärkeää työtä. Ei sillä puhdasta omaatuntoa osteta, mutta rakennetaan edes vähän toivoa.

Jos löysit lusikkani, toimi siinä olevien ohjeiden mukaisesti!

***
Under my umbrella

Syksyä vastaan on taisteltava ilolla. Väreillä, ruseteilla ja kuvioilla. Niinpä minäkin seisoin jo Marimekon liikkeessä pinkki sateenvarjo kädessäni. Järjen äänen neuvosta mukaan lähti kuitenkin mustavalkoinen pallokas kaveri. Joku raja sillä iloisuudellakin on, mietti peruspessimisti katsellessaan mustia ja valkoisia riehakkaita palloja.


***

Sateenvarjo/umbrella - Marimekko

***


***

In English:
Bought a new unbrella from Marimekko.
It's a happy umbrella. All black and white, you know.
Sometimes you don't need happy colours.
Happy dots are just enough.

***
Gyoza & ramen

Eilen mies teki ruuan. Hääräsi keittiössä ja kolisteli kattiloita. Tahtoi japanilaista ja sitä myös sai, sillä uudessa kotikaupungissamme Tokyokan lieventää ihan mukavasti miehen japani-ikävää.

Normaalisti olen keittiön kuningatar ja ihan ylpeä siitä. Nyt kuitenkin pysyin kiltisti keittiön ulkopuolella, sillä en olisi osannut tehdä ruoka-aineille yhtään mitään.

Minut kutsuttiin valmiiseen pöytään yhdellä ehdolla: otat sitten kuvat aikaansaannoksista. On tainnut bloggarin mieskin ymmärtää kaiken kuvaamisen ihanuuden. Vai olikohan mies kokkailuistaan ihan oikeasti vain pikkuisen ylpeä?



***

In English:
My hubby made some japanese food for
us yesterday and it was soooooo yummy!
I guess he was quite proud of himself
cause I was especially asked to take some
photos of the food. Or maybe I've been
blogging and taking photos of everything
for too long! Oh the infulences of blogging.

***
Let my shoes lead me forward

Mies ei pidä falsettilaulannasta. Sanoo artistien kimittävän. Rasittavinta on kuulemma, kun miesartisti laulaa falsetissa. Mikaa ei armaimpani kuuntelisi lainkaan. Jennyn falsetti on lähes huomaamaton, sellainen, joka ei aiheuta perheriitaa.

Tepastelen saappaissani sateen toivossa ja haaveilen päivästä, jolloin osaan tehdä saappaistani yhtä hienon videon kuin Jenny kengistään. Seison lätäköissä kuin lapsi ja läpsyttelen. Mitä iloa on syksystä, jos saappaat eivät uppoa melkein vartta myöten lätäkköön? Hörppääkö vai eikö hörppää, kas siinäpä kysymys?



Päivän asussa...
...paita/shirt - Sonia Rykiel pour H&M
...hame/skirt - Sonia Rykiel pour H&M
...laukku/bag - vintage
...saappaat/boots - Vivienne Westwood Anglomania for Melissa

***

In English:
I'm like a child waiting for the rain in my new boots.
Only wish I could make such a cool video of
my boots as Jenny Wilson's music video is.
I'll just keep on singing in the rain...

***

Tunteita & tuoksuja

Tänään varpaani ovat tuoksuneet lapsuudelle. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mummun kutomien villasukkien pehmeä vivahde, eikä siinä ollut hajuakaan paljain varpain pompituista kesäpäivistä. Päivän tuoksu oli vuosia sitten tuttu jostain aivan muualta, nimittäin Tiimarista.

Lapsuudessani pienet, värikkäät pyyhekumit tuoksuivat tältä. Makealta, muttei liian makealta. Pehmeä puuteriselta, sillä tavalla sopivasti tyttömäiseltä. Ihan samalla tavalla kuin uudet rusetein koristellut kumisaappaani. Hypin katuja kuin Gene Kelly konsanaan, ihan ilman sadettakin.

Joku päivä vielä syksyn aikana, kun taivaalta tulee jäätävää tihkua, saatan polkea jalkaani maahan kuin Pikku Myy konsanaan. Siihen saakka jatkan iloluontoista steppailua tuoksukengissäni.

***

Kengät/shoes - Vivienne Westwood Anglomania for Melissa

***

Mato nukkuu

Kun taivaalta sataa tiskirättejä ja edessä on pelkkää harmautta, voi aina nauraa noin tuhannetta kertaa Ketosen ja Myllyrinteen videolle. Niin. Halusin joskus opettajaksi. Onneksi en päätynyt valistamaan kansakunnan toivoja. Tällä huumorintajulla niistä tulisi sarjamurhaajia – tai mainosmiehiä ainakin.

Voimattomuutta



Olen huono asioissa, joihin en voi vaikuttaa. Olen huono ottamaan vastaan elämän varjoja. Haluan nähdä kaikessa pilkahduksen hyvää, mutta välillä vastaan tulee asioita, jotka ovat läpeensä surullisia. Asioita, joihin en vain pysty vaikuttamaan. Silloin olen voimaton.

Erityisen huono olen katsomaan vierestä, kun ystävä menettää jotakin korvaamattoman rakasta ja tärkeää. Olen täynnä latteuksia, sanoja, joita kuuluu sanoa. Surunvalitteluni. Näin hänen on parempi, ei ole kipuja enää. Olet rakas, niin kovin tärkeä. Autan missä tahansa apua tarvitsetkin. Anna osa surustasi, jaetaan se. Tarkoitan jokaista noista sanoista. Olen vain puhelinsoiton päässä.

***

In English:
I'm extremely bad with things that I can't do
anything about. Just heard today that
someone who was very important to my friend
just passed away. I wish I could do something.
Ease the pain. I'm so sorry and always just
a phonecall away.

***
Kymmenentuhatta aaltoa
& talonpoikaisjuliste

Kävimme vihdoin tänään Helsingin taidehallissa katsastamassa Isaac Julienin videoinstallaation Ten thousand waves. Tuossapa on varma aloituslause, jolla saan blogini lukijat nukahtamaan hetkessä.

Jatkan silti, sillä itse en oikein odottanut teokselta mitään – paitsi kauniita maisemia. Päälimmäiseksi jäi kuitenkin ajatuksia ennakkoluuloista, odotuksesta ja ihmisen arvosta, sekä museokaupasta käteen jäänyt 1970-luvun talonpoikaisjuliste.

"Kuka kumma on taas lakaissut pihapolkuni?", kyselee hassu partasetä punainen huivi vyötäröllään. Minä nostan sen eteisen seinälle. Jos joku vaikka lakaisisi siihen polun kaikkien kenkieni keskelle. Tai oikeastaan, nostelisi ne mieluummin nätisti paikoilleen. Ei tee hyvää nahkakengille lennellä pitkin lattiaa.

***

In English:
Went to see a video installation by Isaac Julien today.
I thought that Ten thousand waves couldn't really
touch me, but in the end it did provoke some thoughts.
Did even buy a funny poster called "Who swipt
my walk for me again?". Gonna hang it in the
hall. Maybe someone will swipe a walk for me in the hall
between all my shoes. Or please, don't swipe the
path, just lift my shoes neatly to the closet.

***