Viimeinen lusikka
Puutarhassa vihreiden nurmien keskellä hernekasvien penkki on tyhjä. Sen musta multa pistää häiritsevästi silmiini. Niin häiritsevästi, että muistan laukkuni pohjalla odottavan viimeisen Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-kampanjan lusikan.
Kroonisesta nälästä kärsii tänä päivänä 925 miljoonaa ihmistä. Ongelma vaivaa edelleen erityisesti kehitysmaita, joiden asukkaista jopa 16 % ei saa tarpeeksi ruokaa. Joka kuudes sekunti lapsi kuolee aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin. Möyhitty maa muistuttaa Lusikkaliikkeen ytimestä: ruokaturvan kehittämisestä. Lusikka kädessä ymmärrän, ettei kyse ole nälänhädän laastaroimisesta vaan sen syiden lievittämisestä. On korjattava ongelman ydin.
Ihminen tuntee itsensä pieneksi isojen asioiden äärellä. Kun olin pieni, noin 6-vuotias, äidiltäni kysyttiin: "Kuinka tuo lapsi näyttää siltä kuin se kantaisi koko maailman murheita harteillaan?". En edes tiennyt tuolloin, kuinka epäreilu maailma on. Vaikka pystynkin toisaalla vaikuttamaan omilla valinnoillani ilmastonmuutoksen hidastamiseen, teen toisaalla tekopyhästi asioita, jotka lisäävät kasvihuonekaasuja. Kierrätän intohimoisesti ja autoilen. Suosin julkisia kulkuneuvoja ja lennän lomalle. Myyn vanhat vaatteet kirpparilla ja ostan massaketjuilta uudet tilalle. Syyttävä sormi osoittaa myös minua kohti.
Jos löysit lusikkani, toimi siinä olevien ohjeiden mukaisesti!
***
0 kommenttia:
Post a Comment