Päätöntä touhua!

Blogini ei ole edes ehtinyt viettää ensimmäisiä synttäreitään ja silti aina välillä jään miettimään, miksi kummassa haluan vapaaehtoisesti ottaa itsestäni kuvia ja laittaa ne kaiken kansan katseltavaksi.

Päättömämmäksi touhu muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun asettelen pimeään eteiseen pyykkikorin, jonka päälle tulee sopivan kokoinen kirjapino. Seuraavaksi juoksen hullun lailla pyykkikorin ja eteisen oven edustan väliä toivoen, ettei koko komistuksen päällä oleva kamera putoa ja mene rikki. Onnistunut kuvakin ois kiva.

Astetta hullummaksi homma muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lataan kuvat koneelle ja alan valitsemaan: "Yök, ei, hyi, hyi, no ehkä..." Vastassa on kaksoisleukaa ja hassunhauskaa, mutta niin kovin tahatonta asentoa ja ilmettä. Puh. Kesällä kaikki oli niin paljon helpompaa, kun ulkona oli lämpöä, tilaa ja valoa sen verran, että onnistunut lopputulos sentään oikeutti sen huvittavan kameran eteen pomppimissession.

Onneksi asiat voi tehdä välillä toisin. Lopputulos ei ehkä ole mikään maailman hienoin, mutta oivalluksia se aiheutti. Kuten sen, että piirtäminen on rauhoittavaa ja sen, että musta puuväri on aina paperilla harmaa, ellei sitten paina sitä täysillä. Olin unohtanut, kuinka pidänkään terävän lyijykynän äänestä pehmeää paperia vasten. Tämän voisi vaikka antaa kehittyä tavaksi. Hyväksi tavaksi.

Päivän asussa...

...paita/shirt - Matthew Williamson for H&M
...neule/cardigan - Lindex
...shortsit/shorts - H&M
...huivi/scarf - Promod
...sukkikset/stockings - Seppälä
...saappaat/boots - Aaltonen
...piirrustustaidot/ drawing skills - ruosteessa/almost gone

***

In English:
I must be insane. Taking my picture
and uploading it here for no reason at all.
Especially in the winter it's just madness
since the result nearly ever pleases me.
There's no light and it just drives me crazy.
Luckily it's easy to do things differently sometimes.
Like draw for the very first time in ages.
So I might as well draw my outfit, you know.
And remember again how relaxing it is to hear
the sound of a sharp pencil on a soft paper.
This might become a good habit.
A very good habit indeed.

***

6 kommenttia:

Chatrin said...

No samaa valottomuutta manailin minäkin juuri. Goddamit.

Merja said...

Tyttö, sä osaat piirtää!

Olen iloinen että valitsit keltaisen, sitä minäkin olisin äänestänyt jos oisin ehtinyt..

Duussi said...

Käsialaorgastikkona totean vain: ihana käsiala! :)

Hanstu said...

Chatrin: Tilataan valoisuutta yhdessä, jos se vaikka sitten ilmestyisi jostakin, jookos?

Merja: Kiitos :) Keltainen voitti suunnattomalla äänivyöryllä eikä se haitannut ollenkaan... ihan piristävää hipsiä hieman kellertävämpänä tuolla kinosten keskellä.

Duussi: Kiitos :D Oletkin vissiin eka käsialaorgastikko, jonka olen tavannut. Itse aina ihailen muiden käsialoja (tekeekö se minusta käsialaorgastikon?), mutta oma käsiala on tietysti niin tuttu, ettei siitä edes jaksa enää välittää. Ylä-asteella yritin keksiä hyperhienoa käsialaa, mutta homma jäi laiskuuden jalkoihin :D

Kaitaliina said...

Toi on niin totta! Mulla pyykkikorin sijaisena toimii silityslauta... ei hyvin mene... Asujen piirtämisestä ei tulisi mun kohdalla mitään, mulle ei ole suotu niitä taiteellisia lahjoja.

Hanstu said...

Kaitaliina: Hmm, silityslauta saattais olla paremmalla tasolla :) Kiitos vinkistä! Aina voi kokeilla piirtämistä ja yllättyä itsekin lopputuloksesta... Itse en ole piirrellyt ikiaikoihin ja olin ihan ihmeissäni kuinka kivaa se oli. Ei sillä lopputuloksella ole niinkään väliä :D

Post a Comment