Ueno Zoo & huojuva hotelli

Huomenna, kun ruoho on vielä aamukasteesta märkää ja kukat vasta heräävät aamuaurinkoon, lähdemme takaisin arkea kohti. Sinne, missä liikutaan kellon mukaan. Sinne, missä meidän oikea elämämämme on.

Tänään oli viimeisen lomapäivän aika, joka päätyikin olemaan virallisesti reissun ihanin. Ehkä se vain halusi muistuttaa tulevasta muutoksesta. Herättää lumisateisena odottavaan todellisuuteen.

Suuntasimme aamiaisinemme Uenon puistoon, jossa oli jonkinmoinen iloinen lastenfestivaali. Perheet nauttivat viikonlopusta ja silitin yhtä vierasta koiraa. Pientä Whippettiä, jonka häntä heilui vinhasti kosketuksesta. Kun tiemme erosivat, koiran omistaja huuteli vienosti "Bai, bai!".

Päivä oli lämmin, juuri sellainen, jona syödään ensimmäiset jäätelöt tai heitetään vihdoin sukkahousut nurkkaan. Suuntammekin oli yhtä selvä kuin näillä koululaisilla: Ueno Zoo, arigatooo!

Armaani tahtoi nähdä elefantteja, mutta toiset meistä saavat ilonsa paljon pienemmistä kavereista, nimittäin...

...pöllöistä

...pöllöistä

...ja pöllöistä!

Eikä tiikerikään ruma ollut...

...suloisesta apinasta puhumattakaan.

Pingviinin tahdon ehdottomasti omaan eläintarhaani...

...ja kelpaa sinne yksi jääkarhukin.

Eläintarhasta harhailimme erään temppelin pihalle, jossa myytiin pikkuisia Hello Kitty -vohveleita. Armaimpani epäili niiden maukkautta, mutta päätin silti satsata syötäviin kisuihin, koska jos syömäsi ruoka näyttää söpöltä, maistuu se varmasti pikkuisen paremmalta!

Maksoin pienimmästä määrästä – 20 vohvelista – hurjat 3,5 €, mutta epäilen saaneeni niitä ainakin 30 kappaletta. Myyjäsetä oli vähän höveli.

Ja mitä makuun tulee...

...mums, mums, sokerista, mutta maukasta!

Niin, olihan siellä pussissa näitä Doraemoneitakin,
mutta ne on jotain poikien juttuja.

Temppeli sijaitsi lammen keskellä. Lampi taas kaikessa korniudessaan oli täynnä joutsenen mallisia polkuveneitä. Kolme neitoa perinteisissä puvuissaan näpyttelivät kännyköitään, ja suuntasimme armaani kanssa metroasemalle. Viimeisenä iltana kuljimme käsi kädessä Omotesandon ja Harajukun katuja. Hotellille päästyämme Japani näytti parastaan huojuttamalla taloa hetken. Elämäni ensimmäinen maanjäristys oli epämiellyttävä tapaus. Meillä Turussa on vain sortuva silta. Sitä kohti siis!

***

In English:
Tomorrow we're heading back home
and I bet just because of that we had the
best day ever today. It was really warm,
just like the first days of summer and we
went to Ueno Zoo. Afterwards we just
walked around and found a temple in the
middle of a pond. Ate some Hello Kitty's and
Doraemons and took the metro to
Omotesando and walked to Harajuku.
When we came back to the hotel
Japan arrainged yet another surprice
for us: a little earthquake.

***

3 kommenttia:

Riehu said...

kuva istuvasta valkoisesta pöllöstä teki mun päivän, ihana! :)

Merja said...

Voi mikä ihanuus tuo pieni valkoinen olkapäälläsi! Lähtikö se mukaan Suomeen?

Hanstu said...

Riehu: Olin todella innoissani niistä valkoisista pöllöistä, olivat niiiiin suuria ja hienoja! Vieläkin hymyilyttää, kun näkee sen kuvan :)

Merja: Silittelin valkoista pörrökasaa useassa eläintarhan kaupassa... kauan... harkitsin ostavani sen siskontytölle, mutta tulin siihen tulokseen, että valkoinen pehmolelu on pienen ihmisen käsittelyssä kohta harmaa... Nyt jälkeenpäin tietenkin harmittaa, koska olisinhan voinut ostaa mokoman kotiin! No, kaveri lähtee kohta Tokioon, saatan ruinata hänet hakemaan mulle yhden pöllön :D

Post a Comment