Trip down the Memory Lane
Taannuin viikonlopuksi 1990-luvulle. Se oli puolittainen vahinko, sillä aluksi ohjelmaan piti kuulua enemmän Edward Cullenia kuin Jordan Catalanoa. Vähemmän valveutuneina vampyristeinä suuntasimme ystäväni kanssa vuokraamaan Twilight-saagan kahta ensimmäistä osaa jo perjantaina, kun kakkososan leffavuokraamoensi-ilta olikin vasta lauantaina. Fail. Pikaisella suunnitelman muutoksella ja erään dvd-boksin noudolla ystävän kotoa, ohjelmapaikan varastikin ihana Jordan Catalano, flanelli ja farkkupaidat. Tai siis My So-Called Life.
Ajoitus ei olisi voinut olla yhtään pahempi tai parempikaan. Lauantaina kun vuorossa oli yläasteen luokkakokous. Angela ja Jordan veivät minut yhtä iltaa liian aikaisin suoraan takaisin sinne, missä epävarmuus ja ailahtelevat tunteet kukoistivat. Muistin taas hetkellisesti, miltä tuntui vihata ja rakastaa elämää täysillä. Ahdisti. Olin unohtanut, kuinka osuva ajankuvaus tuo sarja onkaan. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että olin roolittanut hahmot aikoinaan myös omaan elämääni. Ne samat hahmot, jotka olin tapaamassa seuraavana iltana kymmenen vuoden jälkeen.
Niinpä puin Tiikerin päälleni, väänsin tukan nutturalle ja unohdin asukuvan ottamisen. Kuljin epävarmoin askelin istumaan suuren pöydän ääreeen niiden kanssa, jotka olivat joskus olleet lähimpiäni. Arkeani. Niiden, joiden ääntä en olisi enää tunnistaisi puhelimessa. Niiden, joiden tavat – niin ärsyttävät kuin ihastuttavatkin – olivat unohtuneet vuosien kuluessa. Kuuntelin elämäntarinoita ja kerroin omani. Tutustuin uudelleen. Elvytin muistikuviani. Halasin tosissani. Olin meistä niin tavattoman ylpeä. Yksi syö työnsä ohessa litratolkulla jäätelöä, toinen testaa leikkikenttiä ja kolmas ohjaa lyhytelokuvia. Minä kirjoitan mainoksia. Yksikään meistä ei haaveillut tällaisesta elämästä vuosina 1997–99, mutta nyt on hyvä huokaista helpotuksesta. Me muutimme maailmaa. Löysimme paikkamme sieltä.
***
In English:
This weekend I took a heavy trip down the
Memory Lane. It wasn't supposed to be this
heavy. It was supposed to be a bit bloody
with Edward Cullen and the first two parts of
the Twilight-saga. Sadly we were trying to rent
them both one night too early. So we decided
to go back to the 1990's with Jordan Catalano. Or,
I mean My So-Called Life. The next night we had our
high school reunion. I met again all the people who
had been my closest for 3 years 10 years ago. All
these people whose voices I had totally forgotten.
I listened to their stories and told mine. In the end
I was just so proud of us. We have found our places
in this world. That was certainly worth
warm laughs and hugs.
***
In English:
This weekend I took a heavy trip down the
Memory Lane. It wasn't supposed to be this
heavy. It was supposed to be a bit bloody
with Edward Cullen and the first two parts of
the Twilight-saga. Sadly we were trying to rent
them both one night too early. So we decided
to go back to the 1990's with Jordan Catalano. Or,
I mean My So-Called Life. The next night we had our
high school reunion. I met again all the people who
had been my closest for 3 years 10 years ago. All
these people whose voices I had totally forgotten.
I listened to their stories and told mine. In the end
I was just so proud of us. We have found our places
in this world. That was certainly worth
warm laughs and hugs.
***
3 kommenttia:
Tulin vastavierailulle :) Luokkakokoukset ovat hivenen ahdistavia, kun niissä pitää aina olla niin pärjäävinään. Että on kaunis, elämässään onnistunut ja onnellinen. Ei siellä puolivieraille ihmisille oikein kehtaa mennä kertomaan, ettei tämä nyt ihan niin mennyt kuin suunnittelin. No, minä olen ollut vain yhdessä luokkakokouksessa ja siellä oli oikeastaan aika lutuista. Pojistakin oli tullut miehiä.
Mä suunnilleen elin tosta sarjasta. Rakastin Jordania, halusin sen itselleni, mutta silti myös Clairelle. Oivoivoivoi...
Kirjailijatar: Tervetuloa :) Ajatus luokkakokouksesta ahdisti juuri luettelemiesi syiden vuoksi... Lopulta kuitenkin tilanne ei ollut ollenkaan sellainen. Moni kertoi myös epäonnistumisistaan. Jep. Pojat olivat kasvaneet aikuisiksi. Ne olivat vastuullisia ja kykeneväisiä pitkiin lauseisiin :D Kun sitten yksi ehdotti, että tapaisimme jo vuoden päästä uudestaan, olin ihan ajatuksen kannalla. Yhteinen historia näemmä hitsaa ihmiset aika hyvin yhteen...
Chatrin: Onneksi Jordania ei ole oikeasti olemassa. Vois tulla tyttötappelu :D Suosittelen ehdottomasti DVD-boksin hankkimista, jos sen vaan saa käsiinsä! Itse koukutuin uudelleen niin pahasti, että on saatava nuo levyt omaankin kirjahyllyyn :)
Post a Comment