Tulkoon valkeus!
Ja valkeus tuli. Pienellä, noin puolisen vuotta kestäneellä viiveellä, mutta tuli kuitenkin. Asentajana toimi isä, apunaan mies, tikkaat, pöytä, tuoli, sähkökynä ja ruuvimeisseli.
Valon jälkeen tuli kutsu Ranskaan. Sedän ääni kuulosti puhelimen toisessa päässä joulupukilta ja satujen välissä pilkahti häivähdys vanhaa miestä. Tarinointi kulkee suvussa, se on selviytymiskeino.
Tänään tarinointi jatkui uuden valoisan tuttavuuden kanssa. Tikkupäämaatuska yhdisti kaksi nuorta ja nättiä – olisihan siinä aikaa kulunut enemminkin, mutta kahvila suljettiin. Päässä lämmitti pikkuisen liian kireä karvahattu, mutta edes kiristävä tunne pään ympärillä, pakkanen ja pimeys eivät haitanneet. Ehkä kaikki menee kuitenkin ihan hyvin, valoisammin ainakin.
2 kommenttia:
Olen iloinen, kun treffattiin :) Kiitos seurasta ja tikkupäämaatuskasta! I shall return the favor. Nähdään taas!
Chatrin: Kuin myös :) On kyllä jännä, kuinka blogin kautta oppii kuitenkin tuntemaan ihmistä... Ei tullut missään vaiheessa sellainen olo, että kaksi vierasta istuisi saman pöydän vieressä, vaan siinä istui tuttavat :) C U!
Post a Comment