Englantilainen aamiaissalaseura

Tänään loistelias residenssimme oli parhaimmillaan: kristallit kimalsivat, hopeat kiilloitettiin ja lähes Buckinghamin palatsin astiastoa vastaavat posliinikupposet nostettiin kaapista kruunaamaan tilaisuus loisteliaan hempeällä läsnäolollaan. Upeat ladyt saapuivat aamiaissalaseuraan yhtä hehkeinä kuin englantilaisen ruusut konsanaan – olivathan juttumme tasoltaan ainakin yhtä veitsenterävän hauskuuttavia kuin Oscar Wilden ja William Shakespearen parhaimmat säkeet yhteensä.

Kokkauksen keskellä pitsihanskatkin oli heitettävä syrjään...

...mutta helmistä, papiljottikampauksesta, kukkamekosta
ja vihreästä luomiväristä ei tingitty!

Menusta löytyi niin nakkeja, papuja, paahtoleipää...

English Breakfast -teetä, kahvia...

...lämpimiä tomaatteja

...sitruunaa, hunajaa

...marinoituja herkkusieniä, marmeladeja, juustoja,
munakokkelia, pekonia kuin tuoremehujakin!

Eräskin vanhempi rouvashenkilö seurasi
keskusteluamme valppaasti...

...tai ehkä se vain kaipasi pikkuisen lisää rakkautta!

Näillä eväillä herää vaikka talvihorroksesta...

...ja tällaisen kukkamekkoisen kaunottaren seura
sulattaa varmasti pakkassään kylmettämän mielen!

Musiikki soi, suut kävivät ja maailma parantui
ainakin yhden Lemon Curd -paahtoleivän verran.

Om nom nom nom... Koskas tavataan uudestaan?

***

In English:
Our secret breakfast club had a splendid
meeting today when the lovely ladies came
over to my home for an English breakfast!
I bet these meetings make the
world at least a bit better place.
How couldn't they when such a loveliness
is gathered all together in one place?

***

6 kommenttia:

Riehu said...

Kuvissa on ihanan seesteinen sunnuntaitunnelma. Ja kissanhaistelukuva on kaunis! Puhumattakaan kukkamekkotytön tyylistä. :)

Hanstu said...

Riehu: Kiitos :) Sunnuntait muuttuvat kyllä näin kahden aamiaissalaseuran vankalla kokemuksella sanottuna paljon paremmiksi, kun viettää sen yhdessä hyvän ruuan ja kivojen ihmisten kanssa! Tuo kuva kisusta ja kaverista on myös oma lempparini... Kaverilla kävi vähän parempi tuuri päivän pukukoodin kanssa, kun hänen omasta kaapistaan löytyi niin kivat vetimet :) (ite kävin äidin kaapilla ja sen kyllä huomasi!)

Ilona said...

Voi miten ihanan kuuloinen salaseura! Aivan suloiset teekupit ja somat asut teillä kaikilla. Itse kuulun ompeluseuraan, joka on kokoontunut nyt 3,5 vuotta viiden tytön voimin. Siellä juodaan aina teetä ja rupatellaan (ja välissä vähän neulotaankin), ja se on kyllä ihan parhautta.

PS. Mä en ole ikinä voinut ymmärtää, miksi kukaan (englantilainenkaan) haluaisi syödä aamiaisella lämpimiä tomaatteja. *väristyksiä*

Hanstu said...

Ilona A: Kiits. Voi tuo ompeluseura kuulostaa ihanalta myös! Kaipaisin kovasti askarteluseuraa ja aina siitä puhutaan ja sitä suunnitellaan, mutta vielä ei olla saatu tapaamista aikaiseksi. Ruoka näköjään toimii parhaana houkuttimena :D

Itse olen oikeastaan unohtanut lämpimät tomaatit, mutta hyvin ne upposivat sinne munakokkelin ja lämpimien papujen sekaan :D Jos aamiainen olisi muuten kylmä tai tomaatit jäähtyneitä löllöjä saattaisin itsekin jättää tomaatit syömättä :) Mulla taas nakit ja makkarat ei uppoa muutenkaan, joten aamiaiseksi nakkia? Ei kiitos!

Sis said...

musta toi kalenteri on kyllä tosi hieno samaten se vihree mekko jonka allekirjoittanut on joskus itse tehnyt, olisin kyllä halunnut koko komeudesta nähdä kuvan :) kuka olis uskonut että sekin kaunis kammotus saa uuden elämän :)

Hanstu said...

Sis: :D Kyllä vain, kalenteri on erityishieno! Mekosta en menis niin vannomaan, se oli mulle sattuneista syistä aika lyhyt ja levee... Mutta on se todella taidokkaasti tehty, kunnia siitä taitavalle siskolle! (Mutta älä innostu, kyllä mä sen palautan äidin kaappiin takas roikkumaan, not really my cup of tea..)

Post a Comment