Unelmia, ei toimistohommia

Eilen olisin tahtonut niin kovasti olla taas turkulainen. Tänään olen yhä entinen turkulainen, mutta niin ylpeä kahdesta turkulaisesta ystävästäni, jotka avasivat oven sepposen selälleen, kun Unelma tuli kynnykselle koputtelemaan. Tänään heillä on jo toista päivää ihan oma kahvila: Bossaliina.

Vuosien ajan Ioanna ja Annu haaveilivat omasta kahvilasta, jonka tekonimi oli Mummola. Sellaisesta, jossa tuolit olisivat eriparisia ja tavaroilla olisi tarina. Paikasta, jonne tultaisiin viihtymään. Ajatusta vaalittiin, hellittiin, palloteltiin ja sen voimalla kulutettiin toimiston penkkiä sillon, kun voimat eivät tuntuneet enää riittävän yhteenkään tiukkaan aikatauluun.

Elämän leppoistaminen on hankalaa. Kukaan täysijärkinen ei jätä siistiä sisätyötä hypätäkseen tyhjän päälle, paitsi Ioanna. Tästä piti tulla hyvä opiskeluvuosi, kunnes eräs tuttu kertoi etsivänsä omistamalleen kahvilalle pitäjiä. Jännittyneet Facebook-statukset muuttuivat muutamassa kuukaudessa ihan eläväksi unelmaksi – kahvilaksi, jossa on räsymatto ikkunalla, Mae West seinällä ja pöytälevynä kulunut ovi.

Myöhään sunnuntai-iltana, avajaisten aattona, löysin kahvilasta kaksi väsynyttä, mutta niin onnellista, naista. Kupit odottivat rivissä. Pöydällä oli mummuni virkkaama pitsiliina. Kaikki oli valmista ja lahjussamovarillekin löytyi paikka. Siihen se jäi jöpöttämään ja toivoin niin kovasti, että olisin voinut istua sen vieressä seuraavan päivän.

Herkkuja en päässyt vielä maistamaan, mutta täytyyhän minullakin olla unelmia toimistohommien keskellä. Ihan pian otan suunnakseni Maariankatu ykkösen. Syön aamiaisen ja lounaan. Istun siinä ja herkuttelen, leppostellen.



***
In English: My friends just opend a Cafe in Turku and I could'nt be more prooud of them! Well done girls! See you soon in Bossaliina!

***

6 kommenttia:

Duussi said...

Oh, mahtavaa! Ja vallan hieno nimikin...! ;D Tuollahan täytyy käydä pikimmiten.

Hanstu said...

Duussi: Sinne, sinne, heti jo! :)

Riehu said...

Voi itku, tälläsista unelman toteuttamistarinoista mä sitten tykkään! Mahtavaa. :)

Hanstu said...

Riehu: Mä oon niin ylpee tytöistä, että ajatuksestakin tulee melkeen itku silmään :) Nyt pitäis sitten keksiä, mikä se oma unelma on, niin vois joskus kirjottaa senkin toteutumisesta :D

Unknown said...

Kuinka upeeta,sano tytöille että ovat sankareitani.Tästä haaveillaan meiänkin toimistolla.Kahvilassa toimisi myös taidenäyttelyä,livemusaa ja pientä tavaramyyntiä koska olemme tuotteistaneet kaikki suuret luomuksemme.Kukaan ei vaan uskalla irrottautua siitä siististä sisätyöstä ja ottaa riskiä.
Jatkan haaveilua

Hanstu said...

Henrietta: Kerron tytöille terkut! Heilläkin taitaa tulla kaikkea toimintaa kahvilan nurkkiin, vielä juttuja ei ole vain julkistettu :)

aikoinaan haaveilin omasta design-kaupasta, jossa myisin ihania luomuksiani. Kun on nähnyt monen ystävän oman tuotemerkin pyörittämisen veren, hien ja kyyneleet, ymmärtää jäädä vielä hetkeksi toimiston penkkiin :)

Post a Comment