Sisustusblogien sietämätön vaikeus

Se on nainen. Sisustaja. Sellainen luonnostaan kaunis ja pitkätukkainen. Sillä on lapsia, jotka lukevat vielä kirjoja. Sen aamiainen on raukea ja kahvi mustaa. Eripariastioista ruokakin maistuu paremmalta. Sen talo on sen elämäntyö. Avioliittokin kestää projektin. Tuhat litraa maalia, revittyjä tapetteja ja 1970-luvun kirousten parantelua. Talo on aarreaitta. Vintiltä esiin tupsahtavat aidot designklassikot – ihan ilmaiseksi.

Se on kirpputorihaukka, mutta kohtelias sellainen. Sen värisilmä näkee unia Pantone-kartoista ja Tapettitalon mallistokirjasta. Kaikki menee kuin Strömsössä, täällä vain ei tarvita tekstitystä.

Se on täysiverinen sisustaja. Lajinsa viimeinen. Sellainen, jonka kanssa tahtoisit olla sydänystävä. Istuisit pöytään ja imisit inspiraatiota – sekä itse valmistettua luomusmoothieta. Vaan siinä se sietämätön vaikeus onkin: kateuksissani en voisi istua rimpuilematta sisustajan omin käsin valmistamalla biedermeier-tuolilla.

Mistä näitä lahjakkaita oikein ilmestyy? Miksei niiden projekteissa käytetä kirosanoja ja väliaikaisratkaisuja, jotka perustuvat kynsilakkaan liiman korvikkeena? Meillä projektit venyttävät parisuhteen äärimmilleen, hetkellinen innokkuus korvaa taidon, kaupassa käydään, kun on pakko ja siisteyttä ihaillaan lasimuseossa.

***

In English:
I had a dream. A dream of an old house that
we could renovate a little by little. Latelly I've realised
that I'd better just keep on reading that kinda interior
blogs, cause with our skills, patience and knowledge
we'd just ruin our relationship and the house.
I mean, we need to go to a museum to see
things put up nice and tidy.

***

10 kommenttia:

Outi said...

Ahihhii :D Meillä kiroillaan ja tehdään väliaikaisratkaisuja vuosikausiksi..suuret suunnitelmat ja laiskuus ei kai ihan mee yhteen..

Hanstu said...

Outi: Mahtavuutta! Yksi tuli sentään ulos kaapista! :D Meillä vaan suuriin suunnitelmiin ei mahdu ikinä realistinen aikataulu. Lopputulos on aina itkupotkuraivarit.

Desthea said...

Mahtava kirjotus taas kerran..! ;-D
Pelottavia sellaset "täydelliset" sisustajat.. ;-)

Unknown said...

Hyvä että löysin tänne,rupean heti vakio-asiakkaaksi jos tälläistä ihanaa ironiansekaista hauskaa tekstiä tulee enemmänkin.
Minä kiroan kuin merimies kun yritän lyhentää verhoja,mies ei uskalla lähestyä silloin olleska.Minä tekisin kaiken suurpiirteisesti mutta onneksi ukolla järki päässä ja tekee huolella.Meillä ei ole suloisia,kilttejä lapsia eikä tule,aamiaista ei syödä ja kirpparilta en koskaan löydä mitään joten en käykkään.
Rakastan sarkasmia:)
Hauskaa lisää sarkastisia juttuja.
Henrietta

Hanstu said...

desthea: Kiitos :) Ehkä mun uus unelma on, että isona minusta tulee täydellisen seesteinen sisustaja, joka pelottelee muita huvikseen :D

Hanstu said...

Henrietta: Tervetuloa! Kateuttani minä tässä sarkasmiani levitän, ja niitä on jäljellä vielä paljon – niin kateutta kuin sarkasmiakin :D

Onneli said...

So true! Mä meen just masisteleen sohvalle sisustuslehtien pariin, niissä on vähintään yhtä täydellisiä sisustajia!

Hanstu said...

Onneli: Mä en edes ala sisustuslehdistä. Niissä todellinen alemmuudentunne piileekin :D

Riehu said...

amen! Ei voi muuta sanoo. :D

Hanstu said...

Riehu: :D

Post a Comment