Toisintoja

Tämä päivä on ollut yhtä suloista toistoa. Kahdesti kakkua, kahdestaan armaan kanssa. Sinne, tuonne ja tänne – takaisin ja uudestaan! Näen viuluopettajani kaksoisolennon kadulla ja huomaan tapailevani venäjää, vaikken ymmärrä siitä sanaakaan. Kummaa tuttuuden tuntua se silti tuo. Nuottini kun olivat venäläisiä.


Tämä kaupunki ei ole enää sama. Se nostaa nöyryytyksen jälkeen hitaasti päätään. Miehitysmuseossa näen sen vanhat kasvot. Tutut, mutta niin tuntemattomat.



Harmittelen tosissaan maatuskan kohtaloa. Se söi sisäänsä ainakin seitsemän pienempää puunukkea. Uuden hankkiminen tuntuu halvalta kopiolta. Sen ensimmäisen sain, kun puin nuken parhaimpiinsa ja lahjoitin sen tuntemattomalle tytölle Eestiin. Rahalla ei voi korvata muistoa.
***
In English:
Our second day in Estonia was so nice.
Ate cake twice. Remembered the time
when our family came here before
Estonia became independent. It's
truly a different conutry now and
Tallinn has charmed us totally.
***
2 kommenttia:
Ihania hajatelmia. Ja voi, tuollainen prinsessatuoliko olisi seuraava motivaattori pudottamaan kiloja ;) Ei olisi tällä matamilla asiaa istumaan ihan hetkeen :D
Onneli: Hihi, hajatelmia :) Kiitos :) Oikeastaan nuo prinsessatuolit olivat minusta aika julmat, sillä ne sijaitsivat kahvilan vieressä ja niiden väliin oli sijoitettu vaaka!!! Tai sitten ne olivat vaan mahtava myyntikikka: punnitse itsesi, masennu ja mene kakulle... Tai vaihtoehtoisesti: punnitse itsesi, ilostu ja juhli kakulla!
Post a Comment