Toisintoja

Tämä päivä on ollut yhtä suloista toistoa. Kahdesti kakkua, kahdestaan armaan kanssa. Sinne, tuonne ja tänne – takaisin ja uudestaan! Näen viuluopettajani kaksoisolennon kadulla ja huomaan tapailevani venäjää, vaikken ymmärrä siitä sanaakaan. Kummaa tuttuuden tuntua se silti tuo. Nuottini kun olivat venäläisiä.

Minä muistan pieniä hetkiä niiltä ajoilta, jolloin Viro ei ollut itsenäinen. Kenkäkaupan eriparivalikoiman ja yksinäiset grillatut kanat. Kerron miehelle tarinoita matkasta, jolla kävimme täällä perheen kanssa. Kerran, ehkä toisenkin. Muistikuvat häilyvät. Maatuskanikin on kadonnut.

Tämä kaupunki ei ole enää sama. Se nostaa nöyryytyksen jälkeen hitaasti päätään. Miehitysmuseossa näen sen vanhat kasvot. Tutut, mutta niin tuntemattomat.

Me suunnittelemme tänne matkaa uudelleen, vaikkemme ole edes jättäneet kaupunkia. Kuntoilemme kirkon kapeat portaat ylös ja alas. Löydämme ravintolan, jossa haluamme syödä.

Harmittelen tosissaan maatuskan kohtaloa. Se söi sisäänsä ainakin seitsemän pienempää puunukkea. Uuden hankkiminen tuntuu halvalta kopiolta. Sen ensimmäisen sain, kun puin nuken parhaimpiinsa ja lahjoitin sen tuntemattomalle tytölle Eestiin. Rahalla ei voi korvata muistoa.

***

In English:
Our second day in Estonia was so nice.
Ate cake twice. Remembered the time
when our family came here before
Estonia became independent. It's
truly a different conutry now and
Tallinn has charmed us totally.

***

2 kommenttia:

Onneli said...

Ihania hajatelmia. Ja voi, tuollainen prinsessatuoliko olisi seuraava motivaattori pudottamaan kiloja ;) Ei olisi tällä matamilla asiaa istumaan ihan hetkeen :D

Hanstu said...

Onneli: Hihi, hajatelmia :) Kiitos :) Oikeastaan nuo prinsessatuolit olivat minusta aika julmat, sillä ne sijaitsivat kahvilan vieressä ja niiden väliin oli sijoitettu vaaka!!! Tai sitten ne olivat vaan mahtava myyntikikka: punnitse itsesi, masennu ja mene kakulle... Tai vaihtoehtoisesti: punnitse itsesi, ilostu ja juhli kakulla!

Post a Comment