Lusikkaa liikkeellä

Tänään matkustin Turkuun ja takaisin, kirjoitin matkalla näyttelijän alastomaksi sekä söin Tintåssa ja Bossaliinassa. Minulla on pulma ratkottavanani. Sellainen pulma, joka yrittää syödä kaiken positiivisuuden arjestani, ja silti olen niin onnekas. Toisinaan asioiden ymmärtämiseen tarvitaan puhetta ja perspektiiviä. Mietitään sitten uudestaan, jos nekään eivät auta.

Lusikkaleikkini KUA:n Tekoja-kampanjassa ruokaturvan puolesta jatkui, kun piilotin yhden aterimen junaan. En ole köyhä, maassani ei ole sotaa tai poliittista epävakautta, meillä vallitsee demokratia, äärimmäiset sääilmiöt rajoittuvat ikuiseen jäätävään tihkuun, luonnonvaroja käytetään suhteellisen järkevästi ja markkinavoimat jylläävät – kaikki asioita, joiden puutteessa ruokaturva joutuu heikoille.

Hyvinvoivilla on hyvinvoivien ongelmat ja pienet ilot muuttuvat helposti itsestäänselvyyksiksi. Tänään tahdon olla kiitollinen: sanoista, halauksista, katseista, joilla on merkitystä, ystävistä, työpaikasta, lounaasta, mustikkapiirakasta, junan vessasta ja käytäväpaikkojen niskatyynyistä, joiden alle mahtuu kokonainen lusikka – isoista ja pienistä asioista.

***

In English:
I hid another spoon today and realised
that I should be so much more thankful.
After all, I have friends, family, food,
and a place to work.

***

0 kommenttia:

Post a Comment