Kestotilaus kannattaa

Löysimme kodin. Sen kahdessa pienessä huoneessa on katto korkealla. Suurista ikkunoista paistaa lempeä valo ja keittiössä on kestämättömän siniset kaapit. Huoli alkaa helpottaa, vaikka paljon on vielä edessä: pakkaaminen, muutto ja paikoilleen asettuminen.

Nykyisessä kodissa kaapit tyhjenevät hiljalleen. Laatikoiden määrä lisääntyy ja kissa elää elämänsä laatikkokevättä. Istuu jokaisessa. Omii ne leikkeihinsä. Mokoma vanhus. Käyttäytyisi arvonsa mukaisesti. Hölmö hupakko.

Karsin, karsin ja karsin. Tarpeettomat päätyvät ystäville, kirpparille ja mökin uumeniin. Muutama huonekalukin kaipaisi uutta kotia. Mikään ei näköjään ole pysyvää. Nelivuotias sohvakin joutuu pois – siitä huolimatta, että se oli ensimmäinen yhteinen iso ostoksemme.

Käärin tavaroita sanomalehtiin kädet mustina. Illalla niskassa on mustat sormenjäljet. Olen pohtiessani hieronut hartioitani, kuin se olisi lievittänyt luopumisen vaikeutta. Käärinnän ohessa luen mielenkiintoisia. Pienen vauvan taakaksi on annettu kamala nimi, toisella puolella sivua on vain 10 vuotta itseäni vanhemman ihmisen kuolinilmoitus. Viikon vanhat uutiset ovat minulle uusia. Kyllä kestotilaus kannatta, eivät ainakaan lopu pakkauspaperit kesken.

***

In English:
We found a home from Helsinki, what a relief!
I've been just packing, packing and packing.
The cat has played in every single box.
These days are hard. We need to get rid
of things we don't need and move all
the things we'll need to our new home.

***

2 kommenttia:

Chatrin said...

Onneksi olkoon uudesta kodista!

Hanstu said...

Chatrin: Kiitokset :)

Post a Comment