Lunta (ja unta)
odotellessa
Kuuntelen niitä naisia, joilta laulu kumpuaa kuin puhe. Pulppuaa helposti täynnä merkityksiä ja sävyjä. Vähän surua ja sellaista hymyä, jonka takana piilee salaisuus. Istun sohvalla ja juon glögiä. Mietin niiden tarinoita, kun kello kiitää eteenpäin eikä uni löydä väsyneitä ajatuksiani. Mietin, kuinka paljon tähän maailmaan mahtuu luovia ihmisiä, joiden töihin en tule koskaan törmäämään. Piilotettua ja kadotettua lahjakkuutta ilman yleisöä. Poikkeuksia valtavirrasta. Löydettyjä merkityksiä lyhyelle elämälle.
2 kommenttia:
Totta, väistämätöntä ja lohdutonta, tuo miten jää niin paljon löytämättä. Sellaistakin, joka voisi osoittautua itselle tosi tärkeäksi. Mutta kiitos kun jaat niitä merkityksiä, jotka olet löytänyt. :)
Duussi: Ainakin itse harmittelen usein sitä, kuinka jään kuuntelemaan pelkkää hit-music-only-genreä ja unohdan kokonaan uuden etsimisen... Ehkä siksi taidan innostua vähän liikaakin, kun löydän uuden ihanuuden ja kuuntelen artistin tuotannon puhki :P
Pidän siitä, kuinka vuosia myöhemmin musiikki voi tuoda jonkun hetken tunnelman ihan iholle – olla tärkeää. Näitä merkityksiä on hyvä jakaa, ne ovat pässeet juurtumaan päähäni pahasti :)
Post a Comment