Even the Bonsai-killer has hope!

Ostimme kerran armaani kanssa Bonsain.
Se eli noin viikon. Onnistuimme kuivattamaan
sen hengiltä liialla enhän-kastele-sitä-liikaa-
panikoinnilla. Nyt minullakin on virallisesti
toivoa, sillä löysin kesän alussa hienon
Bonsai-tyyppisen kasvin, Pagodipuun.
Täydellisen surkeasta hoidosta huolimatta
se on edelleen elossa. Jopa kasvanut hieman.

Kasvi on kiinalainen. Siellä näitä varmaan
kytketään rikkaruohoina harva se päivä.
Samalla pyöritellään riisihattuisia päitä,
kuinka nuo hullut pohjoismaalaiset haluavat
kiinalaisia rikkaruohoja koteihinsa laittaa.

***

In English:
I do love plants, but most of the times
I'll just end up killing them. This one
I bought in the beginning of the summer,
and it's still alive! I still have hope!
YAY!

***

My Favourite things

Pidän sunnuntairetkistä. Siitä huolimatta, vaikka
seikkaillessa tulisikin kiire töihin. Tänään suuntasimme
armaani kanssa Askaisiin ihailemaan Louhisaaren linnaa,
tuota Mannerheimin syntymäkotia. Iloiseksi yllätykseksi
pääsimme linnaan ilmaiseksi, sillä tänään oli
Varsinais-Suomen museopäivä! Mahtavuutta!

White dreamy castles...

...and dresses with ponies

...small funny guy, who is telling me stories

...man with a mustache

...and the east wing

...these are a few of my favourite things!

Rooms with ghost stories...

...and old accessories

...crystals and candles and things that are priceless

...pink little playhouse and leafs painted gold

...locks to the treasures and stories untold

Little dots and,
little horses,
when I'm feeling sad...

I simply put on my favorite stockings...

...And then I don't feel so bad!

Iloisessa asussa...

...mekko/dress - Wardrobe, Australia
...sukkahousut/stockings - Seppälä
...kengät/shoes - Seppälä
...neule/cardigan - Glassons, Australia
...laukku/bag - Vintage

***

Zoolandia, Zoolandia!

Liedossa, noin vartin ajomatkan päässä Turusta,
sijaitsee jokaisen lapsen lauantaipäiväunelma: Zoolandia.
Pieni, pikkuisen kotikutoinen eläintarha peltojen keskellä.

Ennen täällä eli elefanttikin, nyt paikkaa asustavat...

...pelottavaääniset emut

...maailman söpöin BAMBI!

...vanhaa luutaa muistuttavat alpakat

...laiskat hirvet

...kaksikyttyräinen kameli

...ja tänään vierailijana: Hanstu, koskipantteri
Nautelankoskesta

Olihan siellä paljon muitakin. Ainakin villisikoja, heppoja,
poneja, kaikkia ällöjä käärmeitä, berberiskinkki,
pari hassua turistia, hääseurue ja ihan aito wallaby,
siis sellainen pikkukenguru, jota kävin Australiassakin
tökkimässä.

Matkalla kotiin poikettiin Nautelankoskelle.

Päivän pantteriasussa...

...paita/shirt - 2nd hand, Zara
...farkut - Cheap Monday
...huivi/scarf - H&M
...kengät/shoes - 2nd hand, Esprit
...laukku/bag - Piensurina

***

In English:
Went to a zoo today!

***

A-B-C

Turun Tilda haastoi minut leikkimään aakkosilla. Koska
olen jo aikaisemmin näpytellyt tänne elämäni aakkoset,
päätin aivan itse muuttaa tämän haasteen aakkoset
tyyliaakkosiksi. Oh, niin tyylikästä.

A-asenne
Siitä se alkaa. Ilman asennetta mikään ei toimi.

B-ballerinat
Mustina ja valkoisina. Sekä kaikissa muissa sateenkaaren
väreissä pitkin eteisen lattiaa armaintani ärsyttämässä.

C-chic
Siihen pyritään. Harvoin sitä saavutetaan.

D-drapeeraus
Helmi sanaksi ja työstötavaksi.

E-effortlessly gorgeous
Miten siinä onnistutaan?

F-farkut
Joskus elin ajatuksen mukaan: Jos löydän
sopivat, on ne ostettava. En enää.

G-Ginan leggarit
Ne mattinykäset tietenkin. Kolmansia viedään.

H-helyt
Kaulaan, ranteeseen, sormiin, korviin! JUU!

I-ite tein
Kun olisi aikaa toteuttaa kaikki ne päässä
seilailevat ideat!

J-jokaiselle jotakin
Kaikille kaikki ei sovi, mutta toisille jotkut jutut
sopivat toisia paremmin. Oma tyyli tulee aina ennen
muotia. Vaikka se on muodissa, sitä ei tarvitse hankkia,
jos siinä ei viihdy. Ugh.


K-kirpparit
Löytöjä, ihanaa, löytöjä!

L-leikkaus
Tykkään, jos siinä on jujua.

M-mukavuus
Jos vaate kiristää, puristaa tai ahdistaa,
sitä ilman on helpompi elää.

N-naisellisuus
Olen aina ollut tyttömäinen pukeutuja.
Kadehdin niitä, jotka osaavat pukeutua
yksinkertaisen androgyynin kauniisti.

O-Odd Molly
Kun olen rikas kotiutan koko malliston.
Yrittäkää sitten jankuttaa, että less is more. Pyh!

P-pitsi
Käy aina, sitä ei voi olla koskaan liikaa.

Q-quattro, neljä
Samaan aikaan päällä olevien värien maksimimäärä.

R-Ruotsi
Rapakon takana henkkamaukkakin
on kivempi ja Elle. Se on paras ruåssissa.

S-silhuetti
Jos yläosa on iso, alaosan kuuluu olla tiukka.
Jos yläosa on tiukka on alaosan oltava löysä.

T-tunikat
Niissä on niin mukava asua ja yrittää.


U-Uuh, miten hieno!
Jos tapaat tuotteen, joka aiheuttaa tämän
reaktion, on se kumppani. Ja kumppani
kuuluu aina viedä kotiin.

V-villatakit ja -paidat (& sukat)
Olen vilukissa. Mjau.

W-wanha on kaunista
Ihailen wanhan ajan muotia. Miksi, oi
miksi synnyin vuosikymmenellä, jolloin
Spandex ja neonvärit olivat kuuminta hottia?

X-X+Y=Z
Olen ärsyttävän tarkka värikoordinaattori.
Koko asun on sukista alusvaatteisiin sovittava
yhteen. Ehkä joskus vielä repäisen ja laitan
tahallani päälleni väärän väriset sukat!

Y-yksityiskohdat
Saavat minut usein kiikuttamaan tuotteen kassalle.

Z-zebra
Pysy aina poissa kaapistani. Kiitos!
Pantteri ja käärme saavat kyläillä meillä.

Å-Åh nej!
Jos tuote on pelkkää akryyliä saa se painua
tekokuitujen hikiselle hautausmaalle. Heti.

Ä-älä osta!
Jos vaate on halpa, mutta vain ihan kiva
se ei ole kumppani. Jääkööt siis kauppaan.

Ö-ö-mappi
En koskaan heitä vaatteita roskiin, vaan kaikki
menevät kierrätykseen. Ehjät kirpparille,
rikkinäiset räteiksi.

***

A-B-C-asussa...

...paita/shirt - Barkins, Australia
...housut/pants - Promod.eu
...kengät/shoes - Ril's
...laukku/bag - Mexx
...korvikset/earrings - Crete
...jakku/blazer - Seppälä

***

Jättikassialma

Se tapahtui ihan vahingossa, varoittamatta ja
huomaamattomasti. Se alkoi äidin kaapista. Tai ehkä niistä
kerroista, kun istuin jossain tärkeässä tilaisuudessa, jossa lasten
on oltava aivan hiljaa paikoillaan. Pieni käsi penkoi äidin mustaa
kirjekuorilaukkua ja oli aivan varma, että jossain sen pohjalla
on aarre. Ja kyllähän sieltä aarteita löytyikin...

...tamponi
(hei äiti, mikä tää on? - punastusta ja murhaava
tästä-keskustellaan-vielä-kotona-katse)

...karkki
(heti suuhun, ihan sama, kuinka vanha se on)

...joku käsiohjelma
(siihen on hyvä piirrellä, tai yrittää sotkea
esiintyjien nimistä hassuja versioita)

...äidin kolikot
(hei eiks pienet rahat kuulu pienille ihmisille?)

...kynä ja paperia
(tärkeimmät ja toimivimmat hiljennysvälineet)


Pian tiesin sen: haluan oman käsilaukun!
Siinä voi kantaa kaikkia aarteitaan aina mukanaan.
Ensimmäinen oma käsilaukkuni oli nahkainen. Taitava tätini
oli tehnyt sen aivan itse. Läpässä oli lammas ja taisi siinä
olla vielä nimenkin. Sisällöksi kelpasivat kaikki kauniista
kivistä hienoihin karkkipapereihin. Olin varsinainen
hunter-gatherer-lapsi, aarteita oli kaikkialla ja niitä piti
myös raahata mukanaan aina synttäreistä hautajaisiin.

Ensimmäinen aivan itse ostamani laukku oli pikkureppu.
Tiimarista. Se haisi pahalle, eikä se ollut edes kovin hieno,
mutta sitäkin muodikkaampi. Ostin Ahvenanmaalta
tykkiavaimenperän, jonka laitoin roikkumaan pikkurepustani
kaikkien näkyville. Voi sitä surua, kun tykki irtosi ja repusta
roikkui aivan yksinäinen rinkula. Hetken olin aivan varma,
että joku oli nyysinyt hienon miniatyyritykkini. Not.

Luultavimmin muutuin peruuttamattomasti kassialmaksi
joskus lukiossa, kun heitin repun nurkkaan ja aloin raahata
kirjojani Björn Borgin vinkuvakankaisessa laukussa.
Paluuta ei ole ollut. Ei, vaikka ne minikokoiset laukutkin
kävivät välillä kaapissani (josta ne ovat onneksi häipyneet
kirpparille). Mukaan haalittavan tavaran määrä kasvoi
vuosien myötä. Pitkään kriteerini laukulle on ollut,
että sinne mahtuu A4-paperi. Ruttaantumatta, tietenkin.
Enkä edes kanna mitään kopiopaperipinkkaa mukanani
(juu know, niinku jos tarttis vaikka kopioida kesken
shoppailureissun tai jotain).

Eilen taisin tehdä jättikassiennätyksen ostaessani
kuvien valkoisen Mexxin tikkikassin: kannoin tänään
mukanani kahta loisteputkea unohtaen, että olin sellaiset
edes kassiini tunkenut! Kaveri voittaa kuitenkin
loisteputkiensyöjäkassini kadehdittavan hienolla Acnen
kassillaan, johon mahtuisi koko loisteputkivaraston
lisäksi kaverin taaperoikäinen poika.

***

Päivän asussa...

...laukku/bag - Mexx
...paita/shirt - Vila
...liivi/vest - Vero Moda, Stockholm
...farkut/jeans - Bershka, Crete
...läpsyt/shoes - Santorini, Greece

***

In English:
The bigger the bag, the happier the blogger.

***

Kreikkalainen korukauppa

"It has real Murrano glass pearls, it's made by hand!",
mies kommentoi ja lasken sormuksen käsistäni. Kapea
myymälä, jossa on valkoiseksi kalkitut seinät ja kaartuva
holvikatto on ripoteltu täyteen erilaisia koruja. Mies tiskin
takana ei hievahdakaan, huutelee vain myyntiargumentteja
asiakkaille sitä mukaan, kun hän näkee kenenkään silmien
osuvan yhteenkään tuhansista tuotteista. Ulkona on paljon
hälinää ja ihmisiä. Kapean kadun vastakkaisella puolella
olevasta nahkamyymälästä leijuu sieraimiin vasta työstetyn
nahan haju. Ilma ja korut ovat pölyn peitossa.

Tiedän helmien olevan Muranon lasia. Sokeakin ne
sellaisiksi tunnistaisi. Pidän sormuksesta ja joudun
kokeilemaan kaikki noin 30 kappaletta läpi löytääkseni
sormeeni sopivan. Sekään ei ole ihan tarpeeksi pieni ja
tietenkin yksi niistä ainoista, jossa ei Muranon helmiä ole.
Ihan vain tavallisia muovisia hopean värisiä helmiä.
Mies tarkkailee jokaista liikettäni. Häkellyn.

Suuntaan sormuksen ja paksun rannekorun kanssa kassalle.
Mies valitsee monesta eri kokoisesta paperipussista
sopivimman, sellaisen, jossa teksti on painettu väärinpäin.
Varmaan saanut halvalla virhe-erän. Kun korut ovat pussissa,
mies teippaa sen vielä kiinni, jonka jälkeen alkaa tarran asettelu.
Mietin, kuinka mies olisi voinut nuokin tarrat liimata valmiiksi
pusseihin, säästyisi nyt aikaa. Hän siemaisee mustaa kahviaan,
sekin on varmaan seissyt paikallaan kupissa tunteja.
Kadehdin miehen työetiikkaa.

Itse en voisi istua päivää kahvikupin kanssa välillä asiakkaille
huudellen. Tässä ajassa olisin jo liimannut kaikki tarrat pusseihin,
pölyttänyt korut kolmeen kertaan ja jättänyt asiakkaat
pohjoismaalaisen jäyhästi omaan rauhaansa. Mies nostaa
savukkeen takaisin huulilleen. Se on sauhunnut yksinään
kupissa koko teippaa-liimaa-askartele-toimituksen ajan. Miten
sitä tuonkin merkkaisi tuntikirjanpitoon? Miehen rentouteen
verrattuna olen kireä kuin viulun kieli. Minä, lomalainen. Työstä
tauolla. En kehtaa enää tässä vaiheessa mainita miehelle, että
olisin ottanut korut heti käyttöön. Mies ojentaa paketin minulle.
Oman elämänsä rento herra, ehkäpä liikkeen omistaja.

Poistun liikkeestä, avaan pussin ja sujautan uudet korut
käteeni. Mietin, kumpikohan meistä on onnellisempi?
Kahvistaan ja tupakastaan nauttiva mies pienessä
korukaupassaan vai minä, luterilaiseen
kärsimystyömoraaliin kasvanut kahvilla toimiva kirjoittaja?

Kreikkalaisessa asussa...

...mekko/dress - Hania, Crete
...leggarit/leggins - Gina Tricot
...neule/cardigan - Zara
...kengät/shoes - Seppälä
...laukku/bag - H&M
...korut/ring&bracelet - Hania, Crete

***

In English:
Bought my new favourite bracelet & a ring
from Hania, Crete.

***

Äkki(mekko)lähtö

Viime viikon suunnitelmissamme oli pienen pintaremontin
tekeminen. Hetken mielijohteesta päätimme kuitenkin
suunnata pintaremontin vaaleaan hipiään, yhteiseen aikaan,
rentoutumiseen, ihanasta kreikkalaisesta keittiöstä
ja kesän viimeisistä hetkistä nauttimiseen.

Naamioimme äkkilähtömme huonon omantunnon
välttämiseksi Second Honeymooniksi. Olimmehan vasta
vuosi sitten ihan oikealla häämatkallamme, Kreikassa
silloinkin. Tuolloin matkan kohteena oli jumalainen Santorini.

Matkalipussa luki Hanian rannikko, Kreeta. Hania on upea,
värikäs, lähes epäkreikkamainen, sillä venetsialaiset
ovat rakentaneet vanhan kaupungin muistuttamaan...
hmm... VENETSIAA! Kaupungin erikoisuuksia ovat
mm. satamassa takanani näkyvä pyöreä rakennus,
entinen moskeija, sekä kirkko, jossa on sekä minareetti,
että kirkontorni. Molemmat muistoina turkkilaisten
valtakaudesta.

(mekko/dress - Forever New, Australia)

Tällä kertaa äkkilähtö oli todella äkkilähtö, sillä
en laittanut tikkuakaan ristiin pakkaamisen eteen ennen
perjantaiyötä, lähtö kun oli varhain lauantaiaamuna.
Matkajokeri arpoi meidät Agia Marinaan, noin 15 min
bussimatkan päähän itse Haniasta. Pääsimme jopa
neljän tähden hotelliin, jota emme pelotteluista huolimatta
joutuneet edes vaihtamaan kesken loman. Lucky us!

Agia Marina itsessään oli ruotsalaisilla rahoilla rakennettu
lomamesta, täynnä skandinaaveja, skandinavian lippuja ja
ruokalistoja, joilla luki: "meatballs-lihapullat-köttbullar jne..."
Lähibaarissa olisi nähnyt Suomen uutiset joka päivä
klo 20.30, vieressä oli Tre Hjärtan -ravintola.
Ranta kuitenkin oli upea ja frappe, tuo kreikalainen
jääkahvi maistui joka päivä. Niistä taivaallisista
kreikkalaisista lihapullista, moussakasta ja stifadosta
puhumattakaan. mmmm. Ja toisaalta, aina myös
lomahelvttien keskeltä löytyy jotakin aitoa, lahjomattoman
paikallista - kirkko, kissa, mummo, liikenteessä
tunteet pinnassa ajava partamies tai kalastajasataman
ahavoitunut kalastajanainen. On vain katsottava
syvemmälle, tarkemmin, poikettava pääkadulta.

(mekko/dress - Hanna Saren by Seppälä)

Haniassa kävimme useaan otteeseen, hengittämässä
sen pölyistä ja kuumaa ilmaa, kävelemässä päättömästi
pienen vanhan kaupungin kaduilla ilman karttaa,
aistimasa sataman tunnelmaa ja tuhlaamassa
remonttirahoja. Tai ehkä haimme vain inspiraatiota
remonttiin? Haluaisin ainakin eteisen seinät
kreikkalaisen turkooseiksi, toisaalta tuon veneen
kulunut minttukin olisi upea!

Itse olin jo aikaisemmin käynyt Haniassa, mutta
armaani kanssa löysimme niin paljon uutta ja ihmeellistä.
Kameran muistikortilla oli kotiin saapuessamme
yli 400 kuvaa.Viime kerralla kuvasin silloisella uudella
filmijärkkärilläni kaksi filmiä. Siis kaksi 24 kuvan
filmiä tarkkaa sommittelua ja harkittuja kuvauskohteita.
Toiveita, että silmät eivät menneet juuri napin painal-
luksella kiinni tai ettei kissa liikkunut juuri
kriittisimmällä valoitushetkellä.

(mekko/dress - Gina Tricot)

Elimme tarkoituksellisessa uutispimennössä, ilman
nettiä tai televisiota kokonaisen viikon ajan. Emme
edes tienneet Kreikassa riehuvista metsäpaloista,
kunnes bongasimme eräänä päivänä rannalla
loikoillessamme taivaalta sammutushelikopterin.

Torstaina teimme pienen päiväreissun Gramvousan
saarelle, jonka edustalla kuvan upea ruostunut hylky
kököttää. Cousteau minussa halusi laittaa punaisen
pipon päähän ja painua tutkailemaan hylkyä vielä
hieman lähemmin. Lopulta olisin kertonut Kreikan
viranomaisille, että sen alta löytyy kadonnut Atlantis ja
että hylky on poistettava heti, siitä kun liukenee mereen
vaikka mitä myrkkyjä. Tyydyin valkoisen hellehatun
painamiseen päähäni ja poseeraukseen hylyn edessä.

Vartin hellepatikoinnin jälkeen olimme saaren vuoren-
huipulla ihailemassa linnoitusta ja upeaa maisemaa
lahden toiselle puolelle, Baloksen laguuniin, joka oli retken
toinen etappi. Mieleen muistui kasarileffa, Sininen
laguuni, jonka katsoimme siskon kanssa melkein salaa.
Aww... Paikka oli paratiisi. Jos unohdetaan se hemmetin
tuuli, joka puski kipeällä vauhdilla hiekkaa iholle.
Olen varma, että sillä hiekkapuhalluksella olkkarimme
seinät olisivat sileät ja tapetittomat.

Nyt olen valmis syksyyn. Oikeastaan jo odotan sitä.
Värillisiä sukkahousuja, neuleita, kipristelevän kirpeää
aamuilmaa ja sitä ensimmäistä kertaa, kun puen
taas villakangastakin päälleni. Syysmyrskyissä
on hyvä käpertyä neljän seinän sisään, juoda
omena-kaneliteetä ja katsella eteisen seinää syksyn
valossa - ehkä maalaammekin sen hiekan väriseksi?

(mekko/dress - H&M)

***

In English:
Greece is heaven.

***

Hei me mentiin naimisiin,
vuosi sitten lauantaina!

Tasan vuosi sitten oli onnellinen päivä: menin naimisiin
paremman puoliskoni kanssa. Se, että tapasimme
armaani kanssa on monien asioiden sattuma.

Pääsin opiskelemaan ensimmäiseltä varasijalta sellaiseen
opiskeluohjelmaan, jossa kukaan ei koskaan ennen ollut
jättänyt vastaanottamatta opiskelupaikkaansa. Olin onnekas,
se ensimmäinen varasijalta opiskelemaan päässyt tyyppi,
joka tunsi muutaman ensimmäisen viikon ajan olevansa
muita vähemmän oikeutettu opiskelupaikkaansa.

Jo pääsykokeissa olin tutustunut tamperelaiseen tyttöön,
joka oli pitänyt välivuoden englantilaisessa hotellissa
työskennellen. Tuolla tuo tyttö oli ystävystynyt turkulaisen
pojan kanssa. He olivat hyviä ystäviä, kuin sisko ja sen veli.
Sama poika saapui typerä ruotsalainen hirvivaroitus-
t-paita päällään opiskelukaverini tupareihin.
Ajattelin pojan olevan joku tamperelainen, joka on
käynyt ensimmäistä kertaa elämässään laivalla.
Oikeasti pojan äiti asui Ruotsissa, jossa poikakin oli syntynyt.

Poika oli kylmä, hymyili kyllä, muttei osoittanut mitään
sen kummempaa kiinnostusta. Näimme muutaman
kerran, kunnes päädyimme kävelemään yhdessä
kotiin, armaani kun sattui asumaan toisella puolella
jokea kuin minä. Pidin pojasta. Paljon.

Lainasin pyörääni ja tein tyttökaverille oharit.
Poika toi pyörän takaisin päällään maailman rumin
mokkanahkatakki. Se ei haitannut. Eikä myöskään se
XL-kokoinen liimamainospaita, jossa oli kuva kultakala-
maljasta. Poika oli tunkenut paidan housuihin ja sen
hihat ulottuivat melkein vyötärölle saakka. Poika
oli jotain aivan muuta. Puhuttavaa riitti, sanottavaa
oli niin paljon.

Toiseksi tärkeimmät sanat sanottiin
25.3.2006 Budapestissä. Poika polvistui. Oli kysynyt
äidiltä lupaa aikaisemmin. Jossain kaukana katusoittaja
soitti "O Sole Mio". Sormuksen poika oli ostanut
salaa, Suomessa siihen kaiverrettiin päivämäärä
ja paikka. Sääli, että olemme kaiverruksen mukaan
kihlautuneet paikassa, jota kartoilta ei löydy
- sormuksessa lukee Budabest.

Tärkeimmät sanat sanottiin 23.8.2008. Toivon, että
meillä on vielä vuosienkin jälkeen yhtä paljon puhuttavaa,
kuin sinä kesänä, kun tapasimme. Tämän miehen kanssa
haluan vanheta. Katsoa muutosta molempien kasvoilla,
elämää, ajan kulkua. Tahtoa, vielä ryppyisenä mummona.

Hyvää hääpäivää armaimpani!

(kuva: Studio Auran Kuva)

***

In English:
Today is our 1st anniversary!

***

Loma, mikä ihana tekosyy!

Älkää peljästykö, jos saavutte blogiini seuraavan viikon
aikana, eikä täällä tapahdu yhtikäs mitään. Kysymys
kun kuuluu, jos bloggari kaatuu onnesta soikeana
itseään paahtamaan yksinäisellä rannalla hiekalle,
eikä kukaan kuule sitä, kaatuuko bloggari
aivan oikeasti?

Lennämme armaan kanssa Kreetan kuumille hiekoille
jo muutaman tunnin päästä. Takana on yhdet synttärit,
yhdet lettukestit ja todella nopeasti täysin harkitsematta
kasattu lomapuvusto. Jos on seitsemän päivää reissussa,
tarvitsee mukaansa varmasti seitsemän mekkoa. Yhtä
näppärää, kuin kääpiöiden (tai kuolemansyntien)laskeminen.

Hameviikon viimeisessä raportissa...

...hame/skirt - Seppälä

...toppi/top - Vila

...legginssit/leggins - Ojay, Australia

...neuletakki/cardigan - Hanna Saren by Seppälä

...hakaneula selän puolella pitämässä
hametta korkealla vyötäröllä, kun kerran jänskäsin
tätä ostaessani korkean vyötärön kanssa
- pahasti vääntynyt, kumma ettei pistellyt
päivän mittaan

***

In English:
Won't be blogging for a week
since I'm heading to Crete
with my hubby.
Having joy, fun and
seasons in the sun :)

***

Isona tahdon olla aikuinen

Hameviikon kunniaksi hulmutin Zaran lastenosastolta
kesällä 2004 ostamani hameen helmoja. Tuolloin
tein aika paljon löytöjä lastenosastoilla, esimerkiksi
lempparifarkkuni olivat Seppälästä mukuloiden puolelta.

Tästä hameesta syntyi ostohetkellä melkein tappelu
paikalla olleen perheenäidin kanssa. Kädessäni oli
viimeinen kappale, mutta hameen helmaan oli joku
tahmatassu pyyhkinyt jotain rään tai banaanin tapaista.
Ja Zarassahan ei lika-alea tunneta. Hameen hinta,
29,90 e, tuntui kovalta opiskelijabudjetissa, mutta
tiesin löytäneeni kumppanin. Sellaisen vaatteen,
joka tulee viihtymään vaatekaapissani. Pitkään.

Siinä mahdollisesta alennuksesta myyjän kanssa
keskustellessani täti vaunuineen kärkkyi tuotetta
kädessäni: "Jos et sää ota sitä, niin määä kyllä
otan sen!". Kävelin suoraan kassalle ja ostin hameen
pois. En edes tiedä, kelle täti hametta kaavaili.
Vaunuissa mönki sylivauva ja täti itse oli liian iso
hamoseen. Ehkä kotona odotti ahnas teini?

Jälkeenpäin tuli ostokrapula. Oliko hame varmasti
ihan oikea kumppani? Ostinko sen vain, koska ahnas
täti pulleat sormet hametta kohti ojollaan osui
jonnekin superärsytyshermoon? En edes oikein välitä
vakosametista. Ja olen kasvanut aikoja sitten yli
lastenosaston kokotaulukoista.

Milloin on liian vanha ostamaan vaatteita lastenosastolta?
Milloin tulee pukeutua iän vaatimalla tavalla? Ja mikä
ihme se iän vaatima tapa on? Jos vaate mahtuu mainiosti
päälle, saako sen kotiuttaa lastenosastolta? Pitääkö
sen alkuperää tuossa tapauksessa häpeillä, vai tuleeko
siitä olla hyvin ylpeä?

Haluaisin sanoa iän olevan vain numero. En vain ymmärrä
missä vaiheessa 18-vuotias muuttui silmissäni nuoreksi?
Silloin, kun minä olin 18, tunsin olevampi aikuisempi,
kuin nyt. Toisaalta silloin, kun kuvittelin ylioppilaiden
olevan aikuisia, pidin nelikymppisiä ikäloppuina. Nyt
tyypit parhaassa iässä ovat nelikymppisiä. Sellaisia
itsevarmoja tyyppejä, jotka ovat ehtineet jo moneen,
mutteivät ole vielä jumittuneet paikoilleen.

Näin viiden vuoden yhteiselon jälkeen Zaran hamosen
kanssa voin sanoa, että se todella on kumppani. Osto
ei harmita yhtään. Päinvastoin. Se, mikä harmittaa,
on outo muutos, joka minulle on tapahtunut lyhyen
ajan sisällä. Olen nimittäin aina ennen ollut se, joka
voi mielestään pukea päälleen niin lapsellisen
ponipaidan kuin ikinä huvittaa ja laittaa hiukset leteille
tuntematta tarvetta siirtyä hiekkalaatikon puolelle.

Nykyään kaikki ne lapsellisen kuviolliset paidat eivät
näytä silmissäni enää pätkääkään kivoilta. En löydä enää
vaatteita lastenosastolta ja olen antanut anteeksi vuosien
mökötyksen jälkeen mustalle värille. Loukkaannun silti,
jos minua kutsutaan naiseksi, tädittely on isku vasten kasvoja.
Muutos ei ole kuitenkaan täydellinen: kerron ylpeänä jokaiselle
kysyjälle hameen olevan Zaran lastenosastolta ja pyörähdän
kuin lapsi pienen ympyrän. "Kato, mikä prinsessahelma!".
Isona tahdon olla aikuinen.

***

Päivän asussa...

...hame/skirt - Zara, childrens department
...paita/shirt - H&M
...vyö/belt - Stockman Outlet, Zara
...kengät/shoes - Santorini, Greece
...laukku/bag - Friis & Co.

***

In English:
I bought the skirt that I wore today
from Zara's childrens department
in 2004. Back then I used to find a lot
of stuff from childrens departments.
Those days are gone now,
but there's a little
girl inside of me, who wants to
be a little princess every day.
I wonder when will I grow up,
u know, when will I feel like
an adult. Atleast now I know
that when I grow up,
I want to be an adult.
No idea if that'll ever happen.

***