Minkä taakseen jättää,
sen edestään löytää!


Välillä käy aika hyvä mäihä. Tai siis ihan älyttömän hyvä mäihä. Kuten silloin, kun jättää kirpparilla suloisen mekon roikkumaan rekkiin, vaikka tykkää siitä kuin turkulainen sinapistaan. Siitä huolimatta, että käy paluumatkalla pitkän yksinpuhelun armaalleen siitä, miksi ehkä pikkuisen harmittaa, ettei edes sovittanut ihanuutta.


Kun sitten on jo unohtanut mekon olemassaolon, voi hieraista silmiään pariin kertaan töissä, kun löytää aika varmasti saman kappaleen sen ainakin viisimetrisen jugurttejani syövän työkaverin kaapin päältä vähän huolimattomassa rypyssä. Aluksi voi epäillä kaverin ostaneen tarkalleen saman mekon, mutta pienen puhelinpalaverin jälkeen saattaa olla iloisesti hämillään. Kirpparilla kun oli tullut ihasteltua ystävän mekkoa. Joskus pidättäytyminen kannattaa. Nyt Marlene Birgerin ihanuus vaihtaa kotia yhden uuniperunan voimin. Viisimetrinen tahtoo perunansa kahdella täytteellä. Lupasin kaupan päälle colankin ja taidan yllättää sen ihan omalla jugurtilla! Jei!

***

In English:
A while ago I went to a 2nd hand
shop and saw a pretty dress that I adored.
As I was trying to be sensible, I decided that
I didn't need yet another dress and so I didn't even
try it on. On our way back home I was trying to
convince myself that it was the right decision by telling
my darling all the reasons why I didn't really need the dress.
I bet he didn't hear any of my reasons... So yesterday
I was leaving from my work and I suddenly saw something
very familiar. I was certain that it was excactly the same
dress by Marlene Birger that I had seen on the
2nd hand shop. My dear friend, who's at least
5 m tall and very keen on eating up my yoghurt,
had been selling it in that very same shop but nobody
had bought it. How lucky am I to get it with
buying a lunch for her? Happy, happy, joy, joy!
I'll buy the girl a very own yoghurt too.

***

2 kommenttia:

Kirjailijatar said...

Olipa hauska tarina mekosta :) Kyllä teitä varmaan nauratti, kun asioiden oikea laita selvisi. Työkaverillasi on selvästi hyvä maku. Aiai, kun tekisi mieli kirpparille tekemään löytöjä.

Riemuskasta pääsiäistä!

Hanstu said...

Kirjailijatar: Kiitos :) Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty. Vähitellen sitten muisti palasi ja tajusin ihailleeni mekkoa kaverin päällä viime kesänä. Meillä on vaatteet vaihtaneet ennenkin omistajaa, olen sopivan kokoinen kaverin liian pieneksi käyneisiin vaatteisiin. Sääli vaan, etteivät minun rytkyni sovi hänelle :D

Ihanaa pääsiäistä myös sinulle!

Post a Comment