Listin' life

I-ra shai-ma-see – tervetuloa!

Tokio on ollut hyvä minulle, vaikka puolentoista päivän jälkeen korvissa soi kakofoninen tervetuloa-toivotus, päällekkäin raikuva musiikki ja kauppojen sisäänheittäjien mainoshuudot yhdistettynä ylikohteliaiden mainosnenäliinatätien piipityksiin.

Näkymä hotellin ikkunasta keisarillisen palatsin puistoon on upea – meillä kävi mahtava mäihä hotellivarauksen kanssa, eikä lento bisnesluokassakaan ollut pahuutta (Kiitos vain kiltti Finnairin täti!).

Tänään valloitimme Shinjukun. Aloittamalla Starbucksista, tietenkin. Suhteeni Starbucksiin on kovin, kovin lämmin – johtunee varmaankin vain siitä, ettei sellaista löydy meiltä Turusta. Suhteeni armaimpaani on vielä lämpimämpi, johtumatta siitä, onko mokoma Turussa vai ei. Eiköhän tämä hakureissu taida olla ihan onnistunut, sillä mies lupaili tulla kanssani ihan mielellään takaisin Suomeen. Väittää kaipaavansa kissaa ja sohvaa.

Unohdimme kartat hotellille, mutta onneksi minulla on tuon oppaani kainalo. Muussa tapauksessa saattaisin löytää itseni tiedä mistä, sillä jostain kumman syystä metrokartta välttelee länsimaisia kirjaimia.

Toisin kuin Osakassa, Tokiossa en tunne itseäni kummajaiseksi. Olen normaalikokoinen. Saan kuljeskella katuja ja vaikka kuvata kaivonkantta täydessä rauhassa ilman kokoaikaista tuijotusta.

Huomaan kääntäneeni kelkan toisinpäin: tarkkailen paikallisia häikäilemättä. Jos kehtaisin, kuvaisin heitä joka puolella. Vieraan kansan piirteet ovat mielenkiintoisia. Ihmisten tapa olla, pukeutua ja käyttäytyä on toinen. Yhteiskunnan vaatimukset ovat toiset. Naiseus ja kauneus ovat menestyksen esteitä ja välineitä. Tytöillä on tarve mahtua samaan glitteriseen söpömuottiin, jossa silmiin liimataan tekoripset päivittäin. Äärimmäisyys on päivän sana, niin hyvässä kuin pahassakin.

14.3. täällä vietetään White Day -juhlaa. Silloin pojat, jotka ovat saaneet ystävänpäivänä tytöltä lahjan, antavat vastalahjan – mikäli siis tykkäävät lahjan antaneesta tytöstä. Niin, ja niille, jotka eivät saa mitään White Daynä taikka ystävänpäivänä, on myös oma päivänsä. Aina on hyvä syy viettää kulutusjuhlaa.

Suuntasimme myös Tokyo Metropolitan Government Buildingiin, täysin verorahoilla rakennettuun 45-kerroksiseen pilvenpiirtäjään, jonka ylimpään kerrokseen pääsee hissillä aivan ilmaiseksi. Mikä mukavinta, tämä pilvenpiirtäjä on vielä Eiffel-tornia muistuttavaa Tokyo Toweria korkeampi, joten sopivalla säällä on mahdollista bongata jopa Fuji-tulivuori.

Matkalla törmäsimme pop-taiteeseen, jonka edessä oli pakko tietenkin poseerata ihan turistina. Teos näytti hieman eksyneeltä, sillä se sijaitsi täydellisen betoniviidakon keskellä, hyvin vilkkaan risteyksen läheisyydessä.

45. kerroksessa oli hyvä lepuutella jalkoja ikkunalaudalla ja katsella kaukaisuuteen yhtä tulivuorta etsiskellen. Ilma oli sen verran pilvinen, ettei Fuji suostunut näyttäytymään, mutta kaupungin valtavuus iski silmille hetkessä. Tämän kuvan ottaminen soi myös paikallisille koulupojille suunnattomasti iloa – saatoin päätyä muutaman kännykkäkameraan.

Päivä oli puolipilvinen ja Suomen pakkaskelien jälkeen 10 °c plussaa tuntui melkein kesältä. Vaikka näköalakerroksessa oli paljon väkeä, tunnelma oli silti rauhallinen. Mies soitti banjoa ja perheet etsivät yhdessä kuuluisia rakennuksia, joiden nimet eivät sano minulle mitään.

Suurena miinuksena verorahoin rakennetun massiivisen pilvenpiirtäjän vieressä oli surullinen puisto. Kaikki nuo siniset läikät ovat kodittomien telttoja.

Vastakohdista huolimatta – tai ehkäpä juuri niistä johtuen, Tokio on ollut minulle hyvä. Siitä huolimatta, että hintataso vaikuttaa olevan Osakaa kalliimpi. Olen tehnyt muutamia nappilöytöjä, mutta uudenvuodenlupaukselleni uskollisena en ole antanut halvan hinnan ja huonon laadun viedä minua mennessään. Antaa armaan vain viedä, tulen kainalossa oikein onnellisesti mukana.

***

In English:
Tokyo has been really good to me.
Got my husband back after way too
many long weeks and he even said he'll
be happy to return home with me.
(He says he's missing our cat and the sofa).
This city is full of controversies.
Maybe that's why it's been so great.
At least it was great sitting in the window
on the 45th floor of Tokyo Metropolitan
Government Building.

***