Something beautiful
Joskus sitä tietää tavanneensa täydellisen tuttavuuden jo ennen ihan ensimmäistä tapaamista. Kuten silloin, kun huomaa tuijottavansa lumoutuneena banneria. Juu, mainosbanneria. Sellaista, joka yleensä vain välkkyy ja ärsyttää.
Seuraavaksi huomaa klikkaavansa banneria. Huokaisevansa syvään ja hartaasti, todetakseen mukin olevan aivan liian ihana ollakseen totta. Varsinkin, jos on Muumimukikeräilijä. Sellainen ihailen-tove-janssonin-nerokkuutta-keräilijä, joka ihmettelee, jos joku ei tiedä, keitä Mymmeli ja Hosuli ovat.
Asiaan kuuluu mukin nimen – Iltapurjehdus – maistelu kuvan pienimpiä piirteitä innokkaasti tutkiskellen. Seuraavaksi tuohdutaan pikkuisen juhlavuoden mukin hinnasta (29,90!) ja todetaan, että kokoelma ei ole täydellinen ilman yhtä vaaleanpunertavaa purjehduskupposta. Suljetaan netti ja suunnataan uusiin tuuliin.
Asiaan kuuluu mukin nimen – Iltapurjehdus – maistelu kuvan pienimpiä piirteitä innokkaasti tutkiskellen. Seuraavaksi tuohdutaan pikkuisen juhlavuoden mukin hinnasta (29,90!) ja todetaan, että kokoelma ei ole täydellinen ilman yhtä vaaleanpunertavaa purjehduskupposta. Suljetaan netti ja suunnataan uusiin tuuliin.
***
***
Joskus sitä vain tietää tavanneensa jonkun oikein mukavan jo ennen ihan oikeaa kortteliravintolatapaamista, jolla parannetaan maailmaa muutaman tunnin verran. Silloin mussutetaan iso pala vuohenjuustoa ja puhutaan, kuin oltaisiin puhuttu ennenkin. Lopuksi erotaan ystävinä ja todetaan, ettei toinen bloggari ole stalkkeri. Huokaistaan helpotuksesta, kun huomataan kaikkien sisäelintenkin olevan vielä tallella.
***
***
In English:
Sometimes you just know that something
beautiful is around the corner even when
you've never really seen it. Like when you
see some pictures of a perfectly beautiful
Moomin-mug! But something beautiful
might come outta blogging too, you know.
Like a person you feel like you've known
forever even when you've really never met.
I met such a beautiful soul today.
Another blogger who's not a stalker. Yay!
***
5 kommenttia:
Muumit on mahtavia. Ja nimenomaan Tove Janssonin Muumit. Ei nykyiset lastenmuumit, jotka tosin taannoisella 90-luvulla kolahtivat myös aika kovaa.
Olen vasta luettuani "Muumipappa ja meri" tajunnut Tove Janssonin olleen nero. Kuka olisi aavistanut, että muumit herättäisivät minussa ja avomiehessäni syvällisen keskustelun yksilöllisyyden ihannoinnin vaaroista, perheenjäsenten etääntymisestä toisistaan ja liian suurten unelmien toteuttamisen mahdottomuudesta. Go, muumipappa
Muru, ihan samat ajatukset. Molemmista asioista. :)
Myös heppu huokasi aamiaispöydässä Hesarin mainoksessa vastaan tulleen uuden muumimukin hienoutta, joten täytyy se vissiin käydä noukkimassa sarjan täydennykseksi. Että onkin ihana!
Sonja: Muumit ovat aivan mielettömän hienoja olentoja ja kiitosta täytyy antaa myös kääntäjälle, niin hienosti ne on käännetty ruotsista suomeksi! Ymmärsin muumikirjojen hienouden vasta vähän aikaa sitten. Niistä saa aikuisena niin paljon enemmän irti... :) Oi, pitäisikin lukea Muumipappa ja meri uudelleen...! Kiitos muistutuksesta!
Duussi: Miten voikaan olla, että kaiken muun samistelun lisäksi teilläkin kerätään muumimukeja? Vielä kun saisin armaani ymmärtämään muidenkin kuin Haisulimukin hienouden päälle :D
Naurahdin tuota bloggari ei ole stalkkeri.. Ei olis just saanut ennen tätä lukemista katsoa iltahuviksi Pasilan stalkkeri-jaksoa x)
Oola: :D Toisinaan tää touhu tuntuu niin stalkkeri-hommalta, että... Täytyykin kaivaa jostain tuo Pasilan stalkkeri-jakso, itse kun en ole kauheesti niitä katsonu, mutta kaikki kun kehuvat. Jos siitä vaikka kannattais alottaa?
Post a Comment