Listin' life

Rinsessat käyttää puhvihihoja
(...ja kruunuja ja kultaisia kenkiä)

Vielä vuonna 1989 synnyinkaupunkini Kaarina
oli kunta. Keskustassa oli ainakin kirjasto, Kaarina-Center,
lettinauhakauppa, liian kallis kirjakauppa, kauneushoitola,
se kuuluisa Hesburger, R-kioski ja Osuuspankki.

Kirjastosta lainattiin kuvakirjoja, Kaarina-Centerissä ihailtiin
pinnejä, lettinauhakaupasta haettiin lettinauhoja metritavarana,
Hesburgerille haluttiin (muttei päästy: "Kallista!",
sano äiti ja ajoi kotiin), R-kioskilta ostettiin 5 pennin karkkeja
säästöhiposta ryöstetyin rahoin ja Osuuspankista sai
uuden vaaleanpunaisen hipon sen ensimmäisen punaisen tilalle.


Ennen ekalle luokalle pääsyä piti mennä neuvolaan, jossa
testattiin kasarimuksun valmiudet. Vielä silloin en tiennyt
kirjaston nuortenosastosta, joka tulisi viemään ruipelot
raajani kantokyvyn äärirajoille. En ollut kuullutkaan Tiimarista,
joka tulisi viemään loputkin säästöhipon sisällöstä tuoksuviin
lippulappuihin, ruusulautasiin ja määrätarjouksella myytäviin
söpöilyvihkoihin. Tunsin lumputtamisen jalon taidon,
prinsessasatujen sankarittaret ja haavemaailman hienouden.

Kun sitten mukava neuvolatäti pyysi minua piirtämään
itseni, otin määrätietoisesti punaisen värin käteen ja
piirsin ensimmäisenä ison helman, sellaisen pyöreän ja
pöyheän unelman. Jatkoin piirtämällä itselleni puhvihihat ja
pyllyyn saakka ulottuvan ruskean kiharapilven. Koko
ihanuuden viimeistelin kirkkaankeltaisella kruunulla
ja tosihienoilla kultaisilla korkokengillä.
Olin ylpeä. Tämä oli mestariteos, vaikka neuvolatädin
paperi olikin ruudullista. Halusin viedä kuvan kotiin.
"Mutta eihän sulla ole nyt prinsessamekkoa päällä?",
äiti kysyi hieman häpeillen.
"Mutta tässä mä olenki menossa naamiaisiin!",
vastasin ylpeänä. Neuvolatäti sanoi: "Hyvä.", hymyili
ja laittoi kuvan kansioon. Minusta tuli koululainen.
Puhvihihapiirrustuksesta huolimatta.
Olisikohan tulos ollut sama, jos olisin piirtänyt
mustan mörrimöykyn, joka on menossa naamiaisiin?

Vaikka puinkin tänään puhvihihat ja kultaiset kengät,
en matkannut naamiaisiin. Katsoin peiliin ja muistin
neuvolassa piirtämäni naamiaisunelman.
Aikuisena haaveilu ja lumputtaminen on aika kivaa.
Saa leikkiä salaista prinsessaa vaikka appiukon
ruokapöydässä ihan tavallisena sunnuntaina,
siitä huolimatta, että Kaarina on nykyään Piikkiön
niellyt kaupunki, lettinauhakauppaa ei ole enää olemassa,
keskustasta löytyy kebab-mesta ja kahvila,
Penkola toi Nanson ihanuudet entiseen naapuriini enkä
entisenä kaarinalaisena enää tunne paikkoja.
Kirjasto sentään oksennuksen hajuisine
rappukäytävineen on ja pysyy.

***

Päivän puhvihihaisessa asussa...

...mekko/dress - Nanso
...paita/shirt - H&M
...sukkikset/stockings - Seppälä
...koru/necklace - H&M
...kengät/shoes - DinSko
...laukku/bag - Sisters Point

***

In English:
Back in 1989 I was
6 years old, and I totally believd that only a princess
can wear puffy sleeves and golden shoes. Otherwise
you had to be someone going to a masquerade
as a princess. I ain't no princess and I didn't go to
a masqueade today, but now I know
that I can wear both of them.
Even on an ordinary
Sunday.

***