Tyttöjen vaateleikit

Meillä sitä kutsuttiin lumputtamiseksi. Sitä, kun kaksi
tyttöä pukivat niin monta hametta ja mekkoa päällekkäin
kuin päälle mahtui. Jalkaan puettiin äidin korkokengät
(salaa) ja tukka väännettiin nutturalle. Leikittiin aikuisia ja
juotiin mehua lasista pikkurilli pystyssä.

Mitä vanhemman vaatteen sai päälleen pukea, sitä
tärkeämmäksi itsensä tunsi. Vaatteen tyyli vaikutti myös
leikin juoneen. Siinä on vissi ero, jos päällä on jakkupuku
taikka harteilla iso kokopitkä punainen hame viitan virkaa
toimittamassa. Peilistä katseli ryysyläinen, joka oli omasta
mielestään ihan varmasti prinsessa.

En ole kokenut sitä tunnetta aikoihin. Pukeutuminen
kun on saanut paljon vakavammat piirteet. Nykyään
on pakko korjata jälkensä ja armaimpani ei oikein
taitaisi innostua ritarileikeistä hörhelöpaidoissa.
Koin kuitenkin yllättävän aikamatkan siihen tunteeseen
perjantaina järjestetyssä Aura Street Market goes
Vintage -tapahtumassa. Funkyn tytöt näyttivät taas,
kuinka mukavaa lumputtaminen onkaan.

Tässä leikissä tää niinku ois merimies,
tai siis merimiesnainen. Ja sillä ois heila joka
ikisessä satamassa. Ja iso laiva ja pieni laivakoira
ja paljon merimiespoikia miehistössä kavereina,
mut tää ois niistä taitavin ja ne muut ei osais
niin hienoja solmuja kuin tämä. Tää osaa kattokaa
umpisolmunki ja hirttosolmun. Mut sitä
hirttosolmua ei saa kokeilla kaulaan ku äiti
on sanonu, et siinä voi käydä hassusti.

Tää ois sellanen nainen, jolla kaikki on niinku
vaaleenpunasta: linna, heppa, prinssi ja kruunu kans.
Ja kaikki niinku tykkäis vaan tästä ja sit ne kaikki
muut laulais ja tanssis tälle joka päivä ja sit
yks päivä tää sais sellasen kruunun, mut toinen
päivä sellanen kateellinen tyhmä prinsessa
varastais sen. Mut sit se prinssi kävis hakemassa
sen kruunun takas, koska jos joku juttu on
toisen ni sitä ei sais vaan ottaa.

Tää ois sellanen vakoilija, jolla ois käsilaukussa
ainaki pistooli. Sit pahikset jahtais tätä, mut
tää juoksis lujempaa näillä äitin kengillä, mut
äiti sanos, ettei tuolla soralla saa juosta näitten
kaa ku sit nää menee rikki, mut jos nää juoksis
vaan tossa nurmikolla ja sit tää tekis sellasii
ninja-juttui ja sit ne pahikset kaikki kuolis
ja tää sais tosi paljon rahaa ja ison auton, joka
osaa puhua niinku se Ritari Ässän auto.

Tässä leikissä tää ois sellanen kohtalokas nainen,
josta kaikki muut supisee sen selän takana,
mutta tää ei niinku välittäis, koska tällä ois
sellanen synkkä salaisuus, niinku vaikka takapihalle
haudattu aarrekätkö, joka ois niinku pankkiryöstöstä,
jonka tää teki joskus sen miehen kanssa, mut tyhmä
vartija niinku ampus sitä miestä ja sitte se
mies kuoli tän naisen käsivarsille ja sitte
se nainen muuttu kohtalokkaaksi.

***

Kiitos Funkyn tytsyt, Vintage Eija's ja
Boutique Minne!
Nyt tää menis leikkimään sellasta, että
tää olis niinku sellanen...

***

In English:
Aura Street Market went vintage
and it was great
, just like
dressing up in my
mothers old clothes when I
was just a little girl.

***

4 kommenttia:

Pihla said...

Hei, kuulostaa kivalta :)

Hanstu said...

Pihla: Ja sitä se olikin :D

Duussi said...

Ihanan tunnelmallisia kuvia. :) Ja mahtavat tarinat - huippua, jos näytös toi noin hyvät fiilikset! Ihan ylihauskaa oli meilläkin!

Oli myös kiva törmätä, vaikka kovin pikaiseksi pyörähdykseksi jäikin siinä kaikessa tohinassa. Ehkä vielä joskus paremmalla ajalla :)

Hanstu said...

Duussi: kiits :) rakeinen tekotaiteellisuus on vastaus liian pimeiden paikkojen kuvaamisen ongelmiin!

Näytös oli ihan huippu, täytyy vaan nostaa hattua siitä vaivasta, mitä koko homman eteen oli nähty :D

Jep, törmääminen jäi tällä kertaa pieneen, kun itse vielä lähdin aika pian näytöksen jälkeen, kohteliaammat olisivat tulleet kiittelemään kädestä (mua ei oo vissiin kasvatettu tarpeeks hyvin :D) mutta kiitos ja kumarrus täällä virtuaalisesti! eiköhän me näissi turun supersuurissa piireissä vielä törmäillä ihan huolella uudestaan :)

Post a Comment