Listin' life

Australia jaloissani

Tunnearvo. Sitä ei voi mitata, eikä sen kohdetta voi
valmiiksi määritellä. Se on lisäarvo, muisto jostakin
mukavasta, joka seuraa tavaran tai vaatteen
mukana aina. Se nostaa hymyn huulille tai tuo kyyneleen
silmäkulmaan, muistuttaa jostakin tärkeästä.
Määrittelemättömän tärkeästä.

Tänään olen kantanut Australiaa jaloissani. Näyttänyt
sille paikkoja, hypähdellyt sen kanssa ilosta ja
esitellyt sen kotikaupungilleni.

Toivonut, ettei se koskaan poistu kengästäni.

Toiveeni on sinänsä aivan typerä, sillä Australia jaloissani
on punaista multaa valkoisen saappaan kärjellä. Aivan
pikkuruinen määrä. Ovathan saappaatkin löytö Australiasta,
mutta ensimmäinen sade tai kostea nurmikko tulee
pyyhkimään konkreettisen muiston yhdessä saapastelluista

seikkailuista siskon kanssa kesälomallani. Onnellisen ajan.
Ajan, joka ei koskaan tule samanlaisena takaisin.

Ostin saappaat sisareni uuden kotikaupungin ainoasta söpöstä
vaateliikkeestä pikaisella kukkienhakureissulla, ennen vanhan
vaihtarikaverin tapaamista 9 vuoden jälkeen. Sisko
pyöritteli päätään, kun onnistuin tuollakin pikareissulla
tuhlaamaan. Shoppailumahdollisuudet kun olivat niin

rajalliset ja meillä oli vielä kiirekin.

Saapastelin näissä vaihtarikaverin uuteen elämään,
monille kakkukahveille ja ostosreissuille siskon kanssa
– kävinpä myös mansikkafarmilla nämä jalassani.

Sieltä tämä lisäarvo taisi saappaaseen tarttua, pikkuruisen
ja paljon hyppivän koiranpennun avustuksella.
Joku saattaisi kutsua muistoani liaksi, minä kutsun sitä
unelmaksi seuraavasta tapaamisesta siskon kanssa.

***

In English:
There's just a little bit of Australia on my
boots, way too precious to be wiped away.
Nevermind that the boots are white and
the soil is red. For some people
it'd be a stain, for me it's a memory
and a promise: I had such a blast
with my sister in Australia
this summer and I'm sure I'll
visit her as soon as possible again!

***