Listin' life

Ihanat tytsyt metsässä

Pidän itseäni nykyään kaupunkilaisena. Siitä huolimatta,
että olen kunnan metsien kasvatti. Kai metsäläisen voi
muuttaa kaupunkiin, muttei metsää saa poistettua koskaan
sen mielestä ja sydämestä. Mikään ei voita majan rakentamista,
puissa kiipeilyä, mättäällä istuskelua eikä varsinkaan
eväsretkeä puiden siimekseen!

Siispä sunnuntaina suuntasin metsään...

...maisemaan sulautuvien ihanien tytsyjen seurassa!

Pujotin mustikoita heinään, eikä tallinnalaista
kaupunkilaispimua kiinnostanut touhuni ollenkaan...

...vaikka taisi se silti reissusta nauttia!

Näitä sieltä mentiin hakemaan...

...lingon & blåbär, vai miten se meni?

Mättäällä istuminen on maailman paras poimimistyyli...

...ja tärkeintä ovat tietenkin eväät
(kuvasta puuttuvat valkosuklaa, maitosuklaa ja
omenapiirakka. ei kai sitä pienellä metsäretkellä
meinata kaikkia kaloreita kuluttaa, häh?)

...ei se saaliin määrä

...vaikka itsekin yllätyin, kun löysin yhden kanttarellin
kaverin ämpäriin! Hyvä minä!

...yhtään käpyä en kerännyt!

...lapsuuden tavastani poiketen en myöskään
kerännyt yhtään rakettitikkua.
Olisin kyllä poiminut sellaisen heti mukaan,
jos sellainen olisi reitillemme osunut.

***

Nyt saaliini on muuttunut yhdessä omenoiden kanssa
maukkaaksi mehuksi. Kaveri taisi tehdä sienistään
kastikkeen. Tai piirakan. Tai molemmat.
Itse kieriskelen täydellisessä onnistumisen tunteessa,
sillä uskoin vihaavani puolukkametsää. Nyt jopa
mietin, ehtisimmekö sinne vielä uudelleen ennen hallaa.

***

In English:
Went to a forrest
nearby on last Sunday
and picked some lingonberries.

***