Perhonen & Puu
Tänään iloa aiheuttivat otsikon kaverit. Siis Australiasta
löytämäni perhoskoru ja eilen ostamani Anna Puun levy.
Molemmat vain tulivat ja ottivat minut, sillä olen varsin
skeptinen niin Idols-koneistoa kohtaan kuin myös
pelkään oikeita perhosia. Kamalasti.
Muistan hyvin sen kesäisen päivän,kun istuin vaaleanvihreän Volvomme pantterikuvioisella
takapenkillä odottamassa äitiä. Molemmat takaikkunat
olivat veivattu alas (raskasta se veivaaminen olikin)
ja yksi keltainen sitruunaperhonen lensi sisään. Kiljuin.
Enkä pystynyt liikkumaan. Samalla tavalla, kun
painajaisessa jalat ovat yhtäkkiä lyijyä, olin kirkuva
lyijypatsas. Ikää minulla oli enintään viisi vuotta.
Ei perhosissa mitään vikaa ole, kun ne pysyvät kaukana.
Silloin ne jopa kiehtovat. Mutta ajattele sitä karvaista
hirviöruumista ja pullosilmiä. Kaikki samaa väriä kuin
oksettavat yöperhoset. Monta pientä hyönteisjalkaa
valmiina tarraamaan kaulaani kiinni. Ne kaukaa kauniit
siivet läpsyttävät vasten kuin kuolleen henkäys. Hyi.
Eikä niillä ole mitään sanottavaa, mitään tunteita
näytettävänään. Läps läps ne lentävät ja pöllyttävät
kukkia. Sieluttomat mokomat. Pää pölyä täynnä.
Anna tunkeutui elämääni YleX:n jatkuvan soiton jakahden kaverin suositusten saattelemana. Juu, ja oli
Egotripin Knpillä sormensa pelissä, hän on säveltänyt
suuren osan Annan biiseistä. Ja minä jumaloin Egotrippiä.
Kuuntelin Melankolian riemut -kappaleen kerran
Youtubesta ja olin sanaton. Tyttöegotrippiä. Jee jee!
Pidin Annasta jo Idols-aikaan, mutta en ole niitä, jotka
jaksavat seurata ohjelmaa orjallisesti. Tytöstä sai ihan
kivan kuvan lehtihaastattelujen perusteella, mutta en
uskonut, että ensimmäinen levy olisi näin hyvä. Se
sopii kesään, on sellainen kevyt ja tyttömäinen, muttei
kuitenkaan ennalta arvattava. Tai tyhjäpäinen.
...tunika/tunic - H&M Organic Cotton
...leggarit/leggins - Australia
...koru/necklace - Forever New, Australia
...rannekorut/bracelets - kaverilta/from a friend
...korvikset/earrings - Seppälä
...laukku/bag - Seppälä
...läpsyt/shoes - Santorini, Greece
...kadonnut juurikasvu - kiitos eilisen kampaajan!
***
In English:
It's funny how I realise time to time again
and again that I should never say never.
I hate butterflies, or acctually, I'm really
scared of them. They're just some
flying things that look pretty before you see
them really close: the body is sooooo
ugly and the stare in their eyes is just empty...
well I'm certain those evil things
don't have a soul. But dispite my
fear I bought this butterfly necklace from
Australia. And i really like it.
The cd I've been listening the whole day
is from a Finnish artist called
Anna Puu. She became #2 in the
Finnish Idol-contest this year. And
somehow I believe that the contest is a bit evil.
So until the next time I'll have to
admit that I was wrong, I'll keep
on enjoying these two nevers that
I've learned to love.
***
6 kommenttia:
Minäkin inhoan perhosia jos tulevat lähelle, kaukaa katsottuna ovat ihan nättejä. Mutta tosiaan se karvaruumis ja yäääääk!!!
Ja Anna Puuhunkin olen tykästynyt. Itse asiassa olin niin pihalla että sain vasta jälkeenpäin tietää sen olleen Idolssissa :D Levy on vaan niin ihana! :) Ja juurikin Melankolian riemut oli se, jonka kuulin kerran ja olin myyty!
Sulla on mahtava maku, ei voi muuta sanoa, kun jaat vielä perhoskammonikin! normaalein reaktio asialle on rehvakas nauru "sä pelkäät perhosiaa, hahahahahahah"... "öm, joo. ei naurata."
Jep, perhoskammoa ei oikein ymmärretä :D
Mä pelkään myös aivan kuollakseni leppäkerttuja. Sitäkään kukaan ei ymmärrä. Niitä mä pelkään ehkä eniten.
Norsis: vaikka olisi aika loogista pelätä leppäkerttuja perhosten lisäksi, niistä pidän... kummallista. mutten kyllä tykkää yhtään, jos sellainen kävelee kädellä. jää keltainen laikku (pissaako se?) ja sitten ne pienen jalat tuntuvat inhottavilta... sympatiaa siis löytyy kammollesi, ehkäpä vain se, että olen aina tykännyt mustapunapilkullisesta kankaasta ja "lennä lennä leppäkerttu" oli yksi lapsuuteni lempparilauluista, olen onnistunut kanavoimaan inhottavuuden päässäni pois leppäkertuista :D
Ilosaarirockissa menin kuuntelemaan Anna Puuta vaikka en ollut ehtinyt etukäteen perehtyä matskuun ja nyt se soi sitten koko ajan Spotifaissa. Oivaltavaa.
Meidän vihkipappi on perhoskammoinen. Oon joskus ollut sen kanssa samalla riparilla töissä vai olikohan se yks kerta jollain vkl-leirillä. Joka tapauksessa me toisen kaverin kanssa vähän peloteltiin sitä jollain perhosjutuilla. Jälkeenpäin tietty kaikki naurettiin kippurassa mutta oli toinen aika paniikissa ensin... Mulla samankaltainen pelonkohde on voi ja margariini. Kivakiva.
Rva Herttainen: täällä se Anna soi taustalla parhaillaan, taitaa mennä jo kolmatta kertaa tänään levyä läpi :D
Siis meitä perhoskammoisia on ainakin kolme! ois mielenkiintoista tietää, mistä ihmiset näitä pelkoja/kammoja saavat. kun tosiaan monet kammoavat jotain toisen mielestä tuikitavallista asiaa...!
Post a Comment