Isona tahdon olla aikuinen
Hameviikon kunniaksi hulmutin Zaran lastenosastolta
kesällä 2004 ostamani hameen helmoja. Tuolloin
tein aika paljon löytöjä lastenosastoilla, esimerkiksi
lempparifarkkuni olivat Seppälästä mukuloiden puolelta.
Tästä hameesta syntyi ostohetkellä melkein tappelu
paikalla olleen perheenäidin kanssa. Kädessäni oli
viimeinen kappale, mutta hameen helmaan oli joku
tahmatassu pyyhkinyt jotain rään tai banaanin tapaista.
Ja Zarassahan ei lika-alea tunneta. Hameen hinta,
29,90 e, tuntui kovalta opiskelijabudjetissa, mutta
tiesin löytäneeni kumppanin. Sellaisen vaatteen,
joka tulee viihtymään vaatekaapissani. Pitkään.
Siinä mahdollisesta alennuksesta myyjän kanssa
keskustellessani täti vaunuineen kärkkyi tuotetta
kädessäni: "Jos et sää ota sitä, niin määä kyllä
otan sen!". Kävelin suoraan kassalle ja ostin hameen
pois. En edes tiedä, kelle täti hametta kaavaili.
Vaunuissa mönki sylivauva ja täti itse oli liian iso
hamoseen. Ehkä kotona odotti ahnas teini?
Jälkeenpäin tuli ostokrapula. Oliko hame varmasti
ihan oikea kumppani? Ostinko sen vain, koska ahnas
täti pulleat sormet hametta kohti ojollaan osui
jonnekin superärsytyshermoon? En edes oikein välitä
vakosametista. Ja olen kasvanut aikoja sitten yli
lastenosaston kokotaulukoista.
Milloin on liian vanha ostamaan vaatteita lastenosastolta?
Milloin tulee pukeutua iän vaatimalla tavalla? Ja mikä
ihme se iän vaatima tapa on? Jos vaate mahtuu mainiosti
päälle, saako sen kotiuttaa lastenosastolta? Pitääkö
sen alkuperää tuossa tapauksessa häpeillä, vai tuleeko
siitä olla hyvin ylpeä?
Haluaisin sanoa iän olevan vain numero. En vain ymmärrä
missä vaiheessa 18-vuotias muuttui silmissäni nuoreksi?
Silloin, kun minä olin 18, tunsin olevampi aikuisempi,
kuin nyt. Toisaalta silloin, kun kuvittelin ylioppilaiden
olevan aikuisia, pidin nelikymppisiä ikäloppuina. Nyt
tyypit parhaassa iässä ovat nelikymppisiä. Sellaisia
itsevarmoja tyyppejä, jotka ovat ehtineet jo moneen,
mutteivät ole vielä jumittuneet paikoilleen.
Näin viiden vuoden yhteiselon jälkeen Zaran hamosen
kanssa voin sanoa, että se todella on kumppani. Osto
ei harmita yhtään. Päinvastoin. Se, mikä harmittaa,
on outo muutos, joka minulle on tapahtunut lyhyen
ajan sisällä. Olen nimittäin aina ennen ollut se, joka
voi mielestään pukea päälleen niin lapsellisen
ponipaidan kuin ikinä huvittaa ja laittaa hiukset leteille
tuntematta tarvetta siirtyä hiekkalaatikon puolelle.
Nykyään kaikki ne lapsellisen kuviolliset paidat eivät
näytä silmissäni enää pätkääkään kivoilta. En löydä enää
vaatteita lastenosastolta ja olen antanut anteeksi vuosien
mökötyksen jälkeen mustalle värille. Loukkaannun silti,
jos minua kutsutaan naiseksi, tädittely on isku vasten kasvoja.
Muutos ei ole kuitenkaan täydellinen: kerron ylpeänä jokaiselle
kysyjälle hameen olevan Zaran lastenosastolta ja pyörähdän
kuin lapsi pienen ympyrän. "Kato, mikä prinsessahelma!".
Isona tahdon olla aikuinen.
***
Päivän asussa...
...hame/skirt - Zara, childrens department
...paita/shirt - H&M
...vyö/belt - Stockman Outlet, Zara
...kengät/shoes - Santorini, Greece
...laukku/bag - Friis & Co.
***
In English:
I bought the skirt that I wore today
from Zara's childrens department
in 2004. Back then I used to find a lot
of stuff from childrens departments.
Those days are gone now,
but there's a little
girl inside of me, who wants to
be a little princess every day.
I wonder when will I grow up,
u know, when will I feel like
an adult. Atleast now I know
that when I grow up,
I want to be an adult.
No idea if that'll ever happen.
***
Hameviikon kunniaksi hulmutin Zaran lastenosastolta
kesällä 2004 ostamani hameen helmoja. Tuolloin
tein aika paljon löytöjä lastenosastoilla, esimerkiksi
lempparifarkkuni olivat Seppälästä mukuloiden puolelta.
Tästä hameesta syntyi ostohetkellä melkein tappelupaikalla olleen perheenäidin kanssa. Kädessäni oli
viimeinen kappale, mutta hameen helmaan oli joku
tahmatassu pyyhkinyt jotain rään tai banaanin tapaista.
Ja Zarassahan ei lika-alea tunneta. Hameen hinta,
29,90 e, tuntui kovalta opiskelijabudjetissa, mutta
tiesin löytäneeni kumppanin. Sellaisen vaatteen,
joka tulee viihtymään vaatekaapissani. Pitkään.
Siinä mahdollisesta alennuksesta myyjän kanssakeskustellessani täti vaunuineen kärkkyi tuotetta
kädessäni: "Jos et sää ota sitä, niin määä kyllä
otan sen!". Kävelin suoraan kassalle ja ostin hameen
pois. En edes tiedä, kelle täti hametta kaavaili.
Vaunuissa mönki sylivauva ja täti itse oli liian iso
hamoseen. Ehkä kotona odotti ahnas teini?
Jälkeenpäin tuli ostokrapula. Oliko hame varmasti
ihan oikea kumppani? Ostinko sen vain, koska ahnas
täti pulleat sormet hametta kohti ojollaan osui
jonnekin superärsytyshermoon? En edes oikein välitä
vakosametista. Ja olen kasvanut aikoja sitten yli
lastenosaston kokotaulukoista.
Milloin on liian vanha ostamaan vaatteita lastenosastolta?Milloin tulee pukeutua iän vaatimalla tavalla? Ja mikä
ihme se iän vaatima tapa on? Jos vaate mahtuu mainiosti
päälle, saako sen kotiuttaa lastenosastolta? Pitääkö
sen alkuperää tuossa tapauksessa häpeillä, vai tuleeko
siitä olla hyvin ylpeä?
Haluaisin sanoa iän olevan vain numero. En vain ymmärrä
missä vaiheessa 18-vuotias muuttui silmissäni nuoreksi?
Silloin, kun minä olin 18, tunsin olevampi aikuisempi,
kuin nyt. Toisaalta silloin, kun kuvittelin ylioppilaiden
olevan aikuisia, pidin nelikymppisiä ikäloppuina. Nyt
tyypit parhaassa iässä ovat nelikymppisiä. Sellaisia
itsevarmoja tyyppejä, jotka ovat ehtineet jo moneen,
mutteivät ole vielä jumittuneet paikoilleen.
Näin viiden vuoden yhteiselon jälkeen Zaran hamosenkanssa voin sanoa, että se todella on kumppani. Osto
ei harmita yhtään. Päinvastoin. Se, mikä harmittaa,
on outo muutos, joka minulle on tapahtunut lyhyen
ajan sisällä. Olen nimittäin aina ennen ollut se, joka
voi mielestään pukea päälleen niin lapsellisen
ponipaidan kuin ikinä huvittaa ja laittaa hiukset leteille
tuntematta tarvetta siirtyä hiekkalaatikon puolelle.
Nykyään kaikki ne lapsellisen kuviolliset paidat eivät
näytä silmissäni enää pätkääkään kivoilta. En löydä enää
vaatteita lastenosastolta ja olen antanut anteeksi vuosien
mökötyksen jälkeen mustalle värille. Loukkaannun silti,
jos minua kutsutaan naiseksi, tädittely on isku vasten kasvoja.
Muutos ei ole kuitenkaan täydellinen: kerron ylpeänä jokaiselle
kysyjälle hameen olevan Zaran lastenosastolta ja pyörähdän
kuin lapsi pienen ympyrän. "Kato, mikä prinsessahelma!".
Isona tahdon olla aikuinen.
***
Päivän asussa...
...hame/skirt - Zara, childrens department
...paita/shirt - H&M
...vyö/belt - Stockman Outlet, Zara
...kengät/shoes - Santorini, Greece
...laukku/bag - Friis & Co.
***
In English:
I bought the skirt that I wore today
from Zara's childrens department
in 2004. Back then I used to find a lot
of stuff from childrens departments.
Those days are gone now,
but there's a little
girl inside of me, who wants to
be a little princess every day.
I wonder when will I grow up,
u know, when will I feel like
an adult. Atleast now I know
that when I grow up,
I want to be an adult.
No idea if that'll ever happen.
***
6 kommenttia:
Ihanaa! Hyvä lastenosaston prinsessahelmat! :) Itse olen nykyään auttamatta liian iso lastenosastojen vaatteisiin, mutta aikuiseksi en silti suostu.
Duussi: Taitaa olla niin, että lopetin lastenosastolla shoppailun siihen, kun en enää oikein mahtunut joko äässistäni tai tisseistäni niihin vaatteisiin. Vaihtoehtoja ei siis jäänyt niin paljon, kuin aikuisten puolelle :D (oikeastaan, vaihtoehtoja ei jäänyt enää ollenkaan...!)
Aikuisuus kuulostaa niin tylsältä. Ikityttönä on jännempää!
Mäkin ostan edelleen ajoittain vaatteita lastenosastolta! Esim Zarassa takit ja laukut on tosi kivoja lasten puolella. Eli et ole ainoa.:)
Musta tuntuu, että tässä on parina vuonna enemmän puhuttu siitä miten lasten vaatteiden pitäisi olla oikeasti lasten vaatteita. Ei siis aikuisten vaatteiden miniversioita. Just oli hesarissakin (vai mistä mahdoin lukea..) juttua tästä. Ehkä siksikin lasten osastoilta voi olla aikuisen vaikeampi löytää mitään.
Alma: hihii. kiva löytää rikoskumppani. ehkä en tahdo kuitenkaan olla isona aikuinen...!
Kerttu: Tossa asiassa oon täysin samaa mieltä, lapset tulis pukea lastenvaatteisiin..! on siis mahtavaa, jos en löydä enää lastenosastoilta vaatteita sen takia, että nuo vaatteet sopivat paremmin oikealle kohderyhmälleen. kai tämäkin on sen muutama vuos sitten puhuttaneen "kidult"-ilmiön aikaansaannosta. lapsuuden ja aikuisuuden rajat ovat niin häilyvät.
sitä toivoisi, että lapset saavat olla pidempään lapsia, mutta... minä haluan olla vielä hetken pikkuisen lapsellisempi, tyttömäinen.. voin sitten loppuelämäni olla nainen. eikä tähän määrittelyyn kyllä vaikuta millään tavalla se, miltä osastolta vaatteeni ostan, vaan se, minä itseäni oman pääkoppani sisällä pidän :)
Post a Comment