Jättikassialma
Se tapahtui ihan vahingossa, varoittamatta ja
huomaamattomasti. Se alkoi äidin kaapista. Tai ehkä niistä
kerroista, kun istuin jossain tärkeässä tilaisuudessa, jossa lasten
on oltava aivan hiljaa paikoillaan. Pieni käsi penkoi äidin mustaa
kirjekuorilaukkua ja oli aivan varma, että jossain sen pohjalla
on aarre. Ja kyllähän sieltä aarteita löytyikin...
...tamponi
(hei äiti, mikä tää on? - punastusta ja murhaava
tästä-keskustellaan-vielä-kotona-katse)
...karkki
(heti suuhun, ihan sama, kuinka vanha se on)
...joku käsiohjelma
(siihen on hyvä piirrellä, tai yrittää sotkea
esiintyjien nimistä hassuja versioita)
...äidin kolikot
(hei eiks pienet rahat kuulu pienille ihmisille?)
...kynä ja paperia
(tärkeimmät ja toimivimmat hiljennysvälineet)
Pian tiesin sen: haluan oman käsilaukun!
Siinä voi kantaa kaikkia aarteitaan aina mukanaan.
Ensimmäinen oma käsilaukkuni oli nahkainen. Taitava tätini
oli tehnyt sen aivan itse. Läpässä oli lammas ja taisi siinä
olla vielä nimenkin. Sisällöksi kelpasivat kaikki kauniista
kivistä hienoihin karkkipapereihin. Olin varsinainen
hunter-gatherer-lapsi, aarteita oli kaikkialla ja niitä piti
myös raahata mukanaan aina synttäreistä hautajaisiin.
Se tapahtui ihan vahingossa, varoittamatta ja
huomaamattomasti. Se alkoi äidin kaapista. Tai ehkä niistä
kerroista, kun istuin jossain tärkeässä tilaisuudessa, jossa lasten
on oltava aivan hiljaa paikoillaan. Pieni käsi penkoi äidin mustaa
kirjekuorilaukkua ja oli aivan varma, että jossain sen pohjalla
on aarre. Ja kyllähän sieltä aarteita löytyikin...
...tamponi
(hei äiti, mikä tää on? - punastusta ja murhaava
tästä-keskustellaan-vielä-kotona-katse)
...karkki
(heti suuhun, ihan sama, kuinka vanha se on)
...joku käsiohjelma
(siihen on hyvä piirrellä, tai yrittää sotkea
esiintyjien nimistä hassuja versioita)
...äidin kolikot
(hei eiks pienet rahat kuulu pienille ihmisille?)
...kynä ja paperia
(tärkeimmät ja toimivimmat hiljennysvälineet)
Pian tiesin sen: haluan oman käsilaukun!Siinä voi kantaa kaikkia aarteitaan aina mukanaan.
Ensimmäinen oma käsilaukkuni oli nahkainen. Taitava tätini
oli tehnyt sen aivan itse. Läpässä oli lammas ja taisi siinä
olla vielä nimenkin. Sisällöksi kelpasivat kaikki kauniista
kivistä hienoihin karkkipapereihin. Olin varsinainen
hunter-gatherer-lapsi, aarteita oli kaikkialla ja niitä piti
myös raahata mukanaan aina synttäreistä hautajaisiin.
Ensimmäinen aivan itse ostamani laukku oli pikkureppu.Tiimarista. Se haisi pahalle, eikä se ollut edes kovin hieno,
mutta sitäkin muodikkaampi. Ostin Ahvenanmaalta
tykkiavaimenperän, jonka laitoin roikkumaan pikkurepustani
kaikkien näkyville. Voi sitä surua, kun tykki irtosi ja repusta
roikkui aivan yksinäinen rinkula. Hetken olin aivan varma,
että joku oli nyysinyt hienon miniatyyritykkini. Not.
Luultavimmin muutuin peruuttamattomasti kassialmaksijoskus lukiossa, kun heitin repun nurkkaan ja aloin raahata
kirjojani Björn Borgin vinkuvakankaisessa laukussa.
Paluuta ei ole ollut. Ei, vaikka ne minikokoiset laukutkin
kävivät välillä kaapissani (josta ne ovat onneksi häipyneet
kirpparille). Mukaan haalittavan tavaran määrä kasvoi
vuosien myötä. Pitkään kriteerini laukulle on ollut,
että sinne mahtuu A4-paperi. Ruttaantumatta, tietenkin.
Enkä edes kanna mitään kopiopaperipinkkaa mukanani
(juu know, niinku jos tarttis vaikka kopioida kesken
shoppailureissun tai jotain).
Eilen taisin tehdä jättikassiennätyksen ostaessani
kuvien valkoisen Mexxin tikkikassin: kannoin tänään
mukanani kahta loisteputkea unohtaen, että olin sellaiset
edes kassiini tunkenut! Kaveri voittaa kuitenkin
loisteputkiensyöjäkassini kadehdittavan hienolla Acnen
kassillaan, johon mahtuisi koko loisteputkivaraston
lisäksi kaverin taaperoikäinen poika.
***
Päivän asussa...
...laukku/bag - Mexx
...paita/shirt - Vila
...liivi/vest - Vero Moda, Stockholm
...farkut/jeans - Bershka, Crete
...läpsyt/shoes - Santorini, Greece
***
In English:
The bigger the bag, the happier the blogger.
***
The bigger the bag, the happier the blogger.
***
2 kommenttia:
Kivoja nämä sun tekstit! :) Huomaa että sulla on sana hallussa! Kiva tuo laukku. Ite oon löytänyt tämän tyylien ja trendien ja kaikken ihanuuksien maailman vasta noin puoli vuotta sitten kun päätin alkaa etsimään omaa tyyliäni :) Siihen asti oon laittanut päälle..noh, mitä sattuu :D Mahtavaa ku valmistun (toivon mukaan) keväällä, ja sen jälkeen jos pääsis töihin niin ei tarvis enää opiskelijabudjetilla shoppailla kirppareilla ;) Vaikka niitä rakastankin remuta, ei siinä mitään :) On vaan kiva saaha ostettua joskus jotain uuttakin! Oon mun elämäni ensimmäisessä yövuorossa parhaillaan, ja ajattelin pysyä blogien avulla hereillä :D wish me luck! ;)
Frax: Kiitos :) Olen ajatellut kirjoittaa jossain vaiheessa siitä, mikä on muokannut tyylini juuri tällaiseksi, mutta en vielä ihan ole saanut aiheen päästä kiinni – stay tuned! mulle tärkeintä on, että vaatteet tuntuu hyvältä: ei kutita, purista tai hankaa... enkä osaa edes sanoa itse, mikä sitten on tyylikkyyden huipentuma, tai mitä sitten oma pukeutumiseni edustaa... Toivottavasti jaksoit pystyssä koko yön ja onnea viimeiseen opiskeluvuoteen! Jaksaa, jaksaa!
Post a Comment