Äkki(mekko)lähtö

Viime viikon suunnitelmissamme oli pienen pintaremontin
tekeminen. Hetken mielijohteesta päätimme kuitenkin
suunnata pintaremontin vaaleaan hipiään, yhteiseen aikaan,
rentoutumiseen, ihanasta kreikkalaisesta keittiöstä
ja kesän viimeisistä hetkistä nauttimiseen.

Naamioimme äkkilähtömme huonon omantunnon
välttämiseksi Second Honeymooniksi. Olimmehan vasta
vuosi sitten ihan oikealla häämatkallamme, Kreikassa
silloinkin. Tuolloin matkan kohteena oli jumalainen Santorini.

Matkalipussa luki Hanian rannikko, Kreeta. Hania on upea,
värikäs, lähes epäkreikkamainen, sillä venetsialaiset
ovat rakentaneet vanhan kaupungin muistuttamaan...
hmm... VENETSIAA! Kaupungin erikoisuuksia ovat
mm. satamassa takanani näkyvä pyöreä rakennus,
entinen moskeija, sekä kirkko, jossa on sekä minareetti,
että kirkontorni. Molemmat muistoina turkkilaisten
valtakaudesta.

(mekko/dress - Forever New, Australia)

Tällä kertaa äkkilähtö oli todella äkkilähtö, sillä
en laittanut tikkuakaan ristiin pakkaamisen eteen ennen
perjantaiyötä, lähtö kun oli varhain lauantaiaamuna.
Matkajokeri arpoi meidät Agia Marinaan, noin 15 min
bussimatkan päähän itse Haniasta. Pääsimme jopa
neljän tähden hotelliin, jota emme pelotteluista huolimatta
joutuneet edes vaihtamaan kesken loman. Lucky us!

Agia Marina itsessään oli ruotsalaisilla rahoilla rakennettu
lomamesta, täynnä skandinaaveja, skandinavian lippuja ja
ruokalistoja, joilla luki: "meatballs-lihapullat-köttbullar jne..."
Lähibaarissa olisi nähnyt Suomen uutiset joka päivä
klo 20.30, vieressä oli Tre Hjärtan -ravintola.
Ranta kuitenkin oli upea ja frappe, tuo kreikalainen
jääkahvi maistui joka päivä. Niistä taivaallisista
kreikkalaisista lihapullista, moussakasta ja stifadosta
puhumattakaan. mmmm. Ja toisaalta, aina myös
lomahelvttien keskeltä löytyy jotakin aitoa, lahjomattoman
paikallista - kirkko, kissa, mummo, liikenteessä
tunteet pinnassa ajava partamies tai kalastajasataman
ahavoitunut kalastajanainen. On vain katsottava
syvemmälle, tarkemmin, poikettava pääkadulta.

(mekko/dress - Hanna Saren by Seppälä)

Haniassa kävimme useaan otteeseen, hengittämässä
sen pölyistä ja kuumaa ilmaa, kävelemässä päättömästi
pienen vanhan kaupungin kaduilla ilman karttaa,
aistimasa sataman tunnelmaa ja tuhlaamassa
remonttirahoja. Tai ehkä haimme vain inspiraatiota
remonttiin? Haluaisin ainakin eteisen seinät
kreikkalaisen turkooseiksi, toisaalta tuon veneen
kulunut minttukin olisi upea!

Itse olin jo aikaisemmin käynyt Haniassa, mutta
armaani kanssa löysimme niin paljon uutta ja ihmeellistä.
Kameran muistikortilla oli kotiin saapuessamme
yli 400 kuvaa.Viime kerralla kuvasin silloisella uudella
filmijärkkärilläni kaksi filmiä. Siis kaksi 24 kuvan
filmiä tarkkaa sommittelua ja harkittuja kuvauskohteita.
Toiveita, että silmät eivät menneet juuri napin painal-
luksella kiinni tai ettei kissa liikkunut juuri
kriittisimmällä valoitushetkellä.

(mekko/dress - Gina Tricot)

Elimme tarkoituksellisessa uutispimennössä, ilman
nettiä tai televisiota kokonaisen viikon ajan. Emme
edes tienneet Kreikassa riehuvista metsäpaloista,
kunnes bongasimme eräänä päivänä rannalla
loikoillessamme taivaalta sammutushelikopterin.

Torstaina teimme pienen päiväreissun Gramvousan
saarelle, jonka edustalla kuvan upea ruostunut hylky
kököttää. Cousteau minussa halusi laittaa punaisen
pipon päähän ja painua tutkailemaan hylkyä vielä
hieman lähemmin. Lopulta olisin kertonut Kreikan
viranomaisille, että sen alta löytyy kadonnut Atlantis ja
että hylky on poistettava heti, siitä kun liukenee mereen
vaikka mitä myrkkyjä. Tyydyin valkoisen hellehatun
painamiseen päähäni ja poseeraukseen hylyn edessä.

Vartin hellepatikoinnin jälkeen olimme saaren vuoren-
huipulla ihailemassa linnoitusta ja upeaa maisemaa
lahden toiselle puolelle, Baloksen laguuniin, joka oli retken
toinen etappi. Mieleen muistui kasarileffa, Sininen
laguuni, jonka katsoimme siskon kanssa melkein salaa.
Aww... Paikka oli paratiisi. Jos unohdetaan se hemmetin
tuuli, joka puski kipeällä vauhdilla hiekkaa iholle.
Olen varma, että sillä hiekkapuhalluksella olkkarimme
seinät olisivat sileät ja tapetittomat.

Nyt olen valmis syksyyn. Oikeastaan jo odotan sitä.
Värillisiä sukkahousuja, neuleita, kipristelevän kirpeää
aamuilmaa ja sitä ensimmäistä kertaa, kun puen
taas villakangastakin päälleni. Syysmyrskyissä
on hyvä käpertyä neljän seinän sisään, juoda
omena-kaneliteetä ja katsella eteisen seinää syksyn
valossa - ehkä maalaammekin sen hiekan väriseksi?

(mekko/dress - H&M)

***

In English:
Greece is heaven.

***

3 kommenttia:

M said...

En osaa taaskaan muuta sanoa kuin ihanaa ;) eli ihania mekkoja, ihania..no okei, UPEITA maisemia ja hmm..lupsakka lomatunnelma :) Oon kade. Niinku aina. Ihan vihreä jopa.

Hanstu said...

Frax: Kiitos :) Älä vihreäksi rupea, se ei sovi niin hyvin syksyn väreihin. Tai no, riippuu tietenkin vihreästä :D murretut värit kun useimmiten ovat syksyllä kovassa huudossa :P

M said...

Hahhahhaa... ;D

Post a Comment