Hei me mentiin naimisiin,
vuosi sitten lauantaina!

Tasan vuosi sitten oli onnellinen päivä: menin naimisiin
paremman puoliskoni kanssa. Se, että tapasimme
armaani kanssa on monien asioiden sattuma.

Pääsin opiskelemaan ensimmäiseltä varasijalta sellaiseen
opiskeluohjelmaan, jossa kukaan ei koskaan ennen ollut
jättänyt vastaanottamatta opiskelupaikkaansa. Olin onnekas,
se ensimmäinen varasijalta opiskelemaan päässyt tyyppi,
joka tunsi muutaman ensimmäisen viikon ajan olevansa
muita vähemmän oikeutettu opiskelupaikkaansa.

Jo pääsykokeissa olin tutustunut tamperelaiseen tyttöön,
joka oli pitänyt välivuoden englantilaisessa hotellissa
työskennellen. Tuolla tuo tyttö oli ystävystynyt turkulaisen
pojan kanssa. He olivat hyviä ystäviä, kuin sisko ja sen veli.
Sama poika saapui typerä ruotsalainen hirvivaroitus-
t-paita päällään opiskelukaverini tupareihin.
Ajattelin pojan olevan joku tamperelainen, joka on
käynyt ensimmäistä kertaa elämässään laivalla.
Oikeasti pojan äiti asui Ruotsissa, jossa poikakin oli syntynyt.

Poika oli kylmä, hymyili kyllä, muttei osoittanut mitään
sen kummempaa kiinnostusta. Näimme muutaman
kerran, kunnes päädyimme kävelemään yhdessä
kotiin, armaani kun sattui asumaan toisella puolella
jokea kuin minä. Pidin pojasta. Paljon.

Lainasin pyörääni ja tein tyttökaverille oharit.
Poika toi pyörän takaisin päällään maailman rumin
mokkanahkatakki. Se ei haitannut. Eikä myöskään se
XL-kokoinen liimamainospaita, jossa oli kuva kultakala-
maljasta. Poika oli tunkenut paidan housuihin ja sen
hihat ulottuivat melkein vyötärölle saakka. Poika
oli jotain aivan muuta. Puhuttavaa riitti, sanottavaa
oli niin paljon.

Toiseksi tärkeimmät sanat sanottiin
25.3.2006 Budapestissä. Poika polvistui. Oli kysynyt
äidiltä lupaa aikaisemmin. Jossain kaukana katusoittaja
soitti "O Sole Mio". Sormuksen poika oli ostanut
salaa, Suomessa siihen kaiverrettiin päivämäärä
ja paikka. Sääli, että olemme kaiverruksen mukaan
kihlautuneet paikassa, jota kartoilta ei löydy
- sormuksessa lukee Budabest.

Tärkeimmät sanat sanottiin 23.8.2008. Toivon, että
meillä on vielä vuosienkin jälkeen yhtä paljon puhuttavaa,
kuin sinä kesänä, kun tapasimme. Tämän miehen kanssa
haluan vanheta. Katsoa muutosta molempien kasvoilla,
elämää, ajan kulkua. Tahtoa, vielä ryppyisenä mummona.

Hyvää hääpäivää armaimpani!

(kuva: Studio Auran Kuva)

***

In English:
Today is our 1st anniversary!

***

8 kommenttia:

Anonymous said...

Onnea teille!

Kiinnostaa tietää, mitä olet opiskellut, jos kukaan ei pääse varasijalta sisään? Tietty, jos johonkin opiskelupaikkaan otetaan vain viisi henkilöä, mahdollisuudet pienenevät huomattavasti. Mistä muuten kuulit, että kyseiseen paikkaan ei koskaan aiemmin ollut kukaan päässyt varasijoilta?

Hanstu said...

Anonyymi: Kiitokset! Pääsykokeissahan ne opettajat asian kertoivat. Linjana oli mainonnan suunnittelu Turun AMK:ssa. Opetusta on ollut vasta noin 10 v. (ellen ihan valehtele), joten kaikki ovat niin kovasti paikkansa halunneet... meidän kanssa samaan aikaan koulussa oli vain 2 aiempaa ryhmää, kun jokainen vuosi sinne ei edes opiskelijoita oteta. nykyään linjaa ollaan muokkaamassa yhteen muutaman muun linjan kanssa, joten aloituspaikat varmaan lisääntyvät, mutta hakijat ehkäpä siinä samassa myös? ja toisaalta, enpä ole jälkeenpäin kuullut moniko on nykyään jättänyt paikkansa ottamatta... voi olla niitä peruutuspaikkoja enemmänkin tarjolla :)

M said...

Onnittelut! Ihana kuva ja tarina :) Miten meni reissu? :)

Hanstu said...

Frax: kiitos ja kiitos :) reissu meni ihanasti...! luvassa on vielä kertomuksia matkalta, kuvia tietenkään unohtamatta!

Duussi said...

Ihana, herkistävä kirjoitus ja kaunis kuva - onnea ekasta häävuodesta! <3 Oottekin hääpäiväsamiksia ystäväparini kanssa, olin itse kaasona tuona samana päivänä vuosi sitten. :)

Hanstu said...

Duussi: Kiits. :) häävalokuvaajaamme (studio auran kuva) olemme edelleen todella tyytyväisiä! kuvista tuli juuri meidän näköisiä, eikä sellaisia perusjöpötyksiä (vaikka otettiinhan me muutama sellanen taviskuva, että vanhemmat pääsee innostumaan niistä). meillä on yhden tuttavapariskunnan kanssa myös samishääpäivä :D kyllä on sun kaveritkin hyvän hääpäivän valinneet!

Mimosa said...

Ihana, paljon onnea! Upea kuva ja puku, olit todella kaunis morsian.

Hanstu said...

Mie: Kiitos :)

Post a Comment