Listin' life

Matthew Williamson

for H&M vol.2

– osui ja upposi!

Ensimmäinen Matthew Williamsonin H&M mallisto

oli minulle jopa pienoinen pettymys (yhtä kirkkaankel-

taista silkkitoppia lukuunottamatta).

Eilen kuitenkin näin aivan liian monta kertaa

tulevan kakkosmalliston TV-spotin.

Eräs turkoosi mekko (se nainen, joka lilluu täysin märässä

mekossa siellä purossa/joessa/virrassa) kiinnitti huomioni

niin, että olihan sitä mentävä katselemaan kokoelmaa

pikkuisen tarkemmin henkkamaukan kotisivuille.

Oih. Huono idea. Tiedän, etten saa näitä kaikkia,

mutta saanhan haaveilla näistä, joohan?

Tässähän se mekko on. Se on täydellinen. Kunhan ensiksi

hankin ihanan ruskettuneen ja sileän ihon, kolme metriä

pitkät ja kapeat sääret, valkaistut hampaat, talon Nizzasta

ja pikkuruisen koiran. Ei näillä leveysasteilla, kalpeilla

kintuilla ja vähäisillä päiväkahvinäyttäytymishetkillä.

Katsokaa tuota selkää! Mitä pussituksen riemujuhlaa!

Haluaisin pukea tämän kultaisten gladiaattorisan-

daalieni kanssa. Haluaisin mennä neitipiknikille tämä

päällä ja siemailla kultareunaisesta kahviastiosta

jääteetä. Ja tietysti siihen piknikhetkeen mennessä

minulle kasvaa ihana pikkuisen kihartuva pitkä hippitukka

ja asetan otsalleni sellaisen coolin pannan, joka näyttää

oikeasti kivalta vain muotikuvissa ja suomenruotsalaisilla.

Seriously. Uimapuku. Mikä mua vaivaa? Olen vannonut

jo niin monta vuotta bikinien nimeen, että alan huolestua

tästä kokouimapukututkasta, joka minulle on kehittynyt. Nämä

kuuluvat siihen tälle-on-ihan-oikeasti-käyttöä-kategoriaan,

joista voisin ihan oikeasti kotiuttaa jotakin. Täytyyhän minun

olla hyvin valmistunut siihen hetkeen hamassa tulevaisuu-

dessani, kun pääsen uimaan delfiinien kanssa (ja näytän

samalla uikkarissani Jessica Albalta). I wish.

Tämä mekkonen kuuluu myös siihen tälle-on-oikeasti-

käyttöä-kategoriaan. Kukapa ei haluaisi vaaleaa puhvihiha-

ihanuutta pikkuiselle päiväretkelle vaikkapa Louhisaaren

linnaan, Farmors Cafeen tai jonnekkin muuten vain söpö-

läiseen vanhanajan paikkaan? Nimittäisin sen Puutarhame-

koksi ja ehdottomasti asuun kuuluisivat myös olkihattu

ja sopiva tyttökirja (mielellään Vihervaaran Anna).

Less is more, mutta kukaan ei kertonut sitä Matthew

Williamsonille ja hyvä niin! Ihanaa riemunkirjavuutta

valkoisessa mekkosessa. Tämä päällä kuuluu istua oman

armaan kanssa käsi kädessä aamuyöstä laiturin päässä

jalkoja vedessä lillutellen. (siis täysin hyttysvapaa,

lämpöinen, sinilevätön ja aurinkoinen aamuyö laiturilla)

mmmm... kesä.

Murr... miksei se voi olla edes pikkuisen vaaleampi

pinkki? Tiedän, että tämä väri sopisi minulle vasta ehkä

loppukesästä. Jos ostan sen nyt (malliston ilmestyessä) ja

jätän parvekkeelle virttymään? Right. Tyhmä idea.

Joskus on vain sopeuduttava siihen, että ajatus on pöhkö,

ihan samalla tavalla kuin toppiin sopivasta papukaijasta

ja merirosvopäälliköstä (Johnny Depp) haaveileminen.

Kuvat täältä