Kukkaistyttö
Kotipihamme oli metsän laidalla. Joka ikinen kevät
odotin innoissani, että valkovuokot puhkeavat kukkaan,
sillä silloin pihalta metsään aukesi valtava kukkameri,
aivan ikioma keijukaismaa.
Puin vaatteiden päälle valkoisen vanhan pitsikuvioisen
kesämekon ja juoksin kukkien seassa. Siipiä minulla ei ollut,
mutta mielikuvituksessani ne kasvoivat varmasti kovassa
vauhdissa selkääni. Äiti huusi ovelta, ettei vielä saa
juosta ympäriinsä ilman takkia. Ei keijukaiset käytä
takkia. ihanmitenvaan. Jos juoksi vielä kauemmas,
voi leikkiä, ettei kuullut takkikäskyä.
Valkovuokot...
...ovat merkki äitienpäivästä
...tuovat kesän tullessaan
...kuolevat ärsyttävän nopeasti maljakossa
Kotipihamme oli metsän laidalla. Joka ikinen kevät
odotin innoissani, että valkovuokot puhkeavat kukkaan,
sillä silloin pihalta metsään aukesi valtava kukkameri,
aivan ikioma keijukaismaa.
Puin vaatteiden päälle valkoisen vanhan pitsikuvioisen
kesämekon ja juoksin kukkien seassa. Siipiä minulla ei ollut,
mutta mielikuvituksessani ne kasvoivat varmasti kovassa
vauhdissa selkääni. Äiti huusi ovelta, ettei vielä saa
juosta ympäriinsä ilman takkia. Ei keijukaiset käytä
takkia. ihanmitenvaan. Jos juoksi vielä kauemmas,
voi leikkiä, ettei kuullut takkikäskyä.
Valkovuokot...
...ovat merkki äitienpäivästä
...tuovat kesän tullessaan
...kuolevat ärsyttävän nopeasti maljakossa
2 kommenttia:
Onpas nättejä kuvia :) Ihana kotimetsä teillä!
Keijukiitos :) (vaikka juuri jutun kirjoitettuani totesin, etten ole ihan kuitenkaan keiju: astuin kissan hännälle! keijuille ei käy niin!)
Post a Comment