Mekko ihanin
Eilen vietimme ystävien häitä peltojen keskellä ja navetan vintissä. Pidimme ukonilmaa ja huokailimme hellettä. Elimme elokuvaa, jossa on suloisen siirappinen juoni ja onnellinen loppu. En muista, milloin olisin nauranut ja itkenyt yhtälailla yhden päivän aikana. Aika oli ihanin ja taisinpa juhlia ystävien rakkautta elämäni toiseksi ihanimmassa mekossa (ykköseksi yltää tietenkin oma hääpukuni).
Juhlavarustelun aloitin kerrankin ajoissa. Pestasin taidokkaan serkkuni ompelemaan pukuni, jonka malli valikoitui 1950-luvun mystisesti kultaiseen leikkaukseen perustuvasta kaavakirjasta.
Onneksi serkkuni ymmärtää mysteerikaavojen piirtämisen salatiedettä. Mekon harjoituskappaleessa hihoissa oli havaittavissa hassuja muotoja, mutta pienten korjausten jälkeen hän uskalsi iskeä saksensa vihreään raakasilkkiin.
Olen aika onnekas, sillä serkkuni on taidokas. Tällä mekolla sopii pönöttää koivujen juurella, autojen edessä ja keskellä viljapeltoa, eikä missään tule samanlaista vastaan.
Sopivan yksinkertainen malli tekee mekosta helposti muunneltavan. Suunnitelmissani onkin ensi kesän kaasoilu samassa mekossa uusin asustein. Kiitos Immikki, olet aikamoinen mysteerikaavavelho!
6 kommenttia:
Onpa ihana mekko :) Serkkusi taitaa olla oikea aarre ;)
Turun Tilda: Kiitoksia :) Kyllä, serkkuni on oikea jalokivi!
aivan ihanan täydellinen mekko! Oispa mullakin ompeleva serkku. :)
Riehu: Kiitos :) Kyllä mun serkkua saa lainata (mutta se asuu kyllä Turussa)! Tulihan mekolle hintaa, koska työtunneille tuli hintaa, mutta samalla mekko on juuri sellainen, kuin halusinkin :)
Tosi kaunis mekko! Mäkin oon juuri surautellut itselleni 50-lukumekkoja :) Tekikö serkkusi myös tuon vyön (tai sinä itse) vai onko se ostotavaraa?
Ilona A: Kiitos :) Vanhat kaavat ovat kyllä parhautta :) Itse tein vyön, edellisenä iltana ja mustalla ompelulangalla, kun sitä neulassa oli :D Voin vaikka postailla siitä tänne parempiakin kuvia, kunhan kerkiän ottamaan kuvat :)
Post a Comment