Ikielävä kukitus
Eräänä jouluna ostin ihan ensimmäistä kertaa siskolle joululahjan. Valitsin sen tarkasti, vein kassalle ja hykertelin onnesta. Tulin kotiin ja kerroin heti, mitä olin antamassa. Sisko ei uskonut, kun muotoilin hienosti jo marraskuussa: "Sä saat multa joululahjaksi ikielävän kissan!". Mielestäni ikielävä oli paljon jännittävämpi kuin valkoinen, pehmolelu taikka kaupan halvin.
Eilen sisko kaivoi kassistaan lahjuspussin. Kysyi aloitetaanko hulluimmasta, johon vastasin tietenkin myöntävästi. Pian edessäni oli ikielävä kukitus – siis höttöinen, kukkainen, kankainen kaulakoru. Komeus kruunattiin maailman suurimmalla kukkasormuksella, jota lienee mahdollista käyttää myös nyrkkirautana. Kiitos sisko, nyt on turvallisen koreileva olo!
Puin korut tänään päälleni ja tapasinpa vielä ikivanhan ikielävän kissankin. Toivottavasti ikielävä kukitukseni pysyy parikymmentä vuotta vähän paremmassa kunnossa kuin valkea pehmokissa, joka näytti epäilyttävästi siltä, että se olisi ollut ainut todistaja surullisessa vessapaperinloppumistragediassa.***
Korut/accessories - Diva, Australia
***
In English:
Got this silly necklace and even sillier ring
from my sister. Must admit that driving the
car was a bit difficult with that ring, but it might
be handy in case I needed to defend myself.
***
Korut/accessories - Diva, Australia
***
In English:
Got this silly necklace and even sillier ring
from my sister. Must admit that driving the
car was a bit difficult with that ring, but it might
be handy in case I needed to defend myself.
***
2 kommenttia:
wautsi, onpa hienot korut! Kaulakoru näyttää taas siltä, että tuollaisenhan voisi värkätä itsekin. Sitten kun on valitsemassa Tiimarissa silkkikukkia koruun, niin tajuaa, että siihen on syynsä, että joku tekee noita ammatikseen ja muut eivät edes yritä.
t. Kerttu
Kerttu: Kiitos :) Tuo on niin totta, mutta toisaalta jos ei edes yritä, ei voi päätyä melkein hienoon lopputulokseenkaan :D
Post a Comment