Missä kuljimme kerran
Yllätysilmasto seisoo kaupungin kaduilla. Se iskee aaltona vasten hämmentyneiden suomalaisten kasvoja, nostaa punan valkeille olkapäille ja kosteuden kainaloihin. Minä tervehdin sitä ilolla, vaikka yöllä lakana liimautuu ihoon lokkien ja huuhkajan kirkuessa Helsingin yössä – ikkuna kiinni olisi mahdoton nukahtaa.
Luen, kuten lomalla kuuluukin. Vietän pitkän aamiaisen Kjell Westön seurassa ja ahmin hengästyttävän pitkiä lauseita unohtaen toisinaan, mitä niiden alussa sanottiinkaan. Olen vihdoin saanut kirjan tahmeasta kulusta kiinni, enkä malttaisi laskea sitä käsistäni. Kerronta polveilee pitkin uuden kotikaupungin katuja ja lopultakin ymmärrän, missä tapahtumapaikat sijaitsevat, noin suunnillen ja periaatteessa ainakin.
Radiossa ennustellaan ennätyshellettä, juuri sellaista, johon varaudutaan olkaimettomalla mekolla. Muistan tämän päivän, kun puen taas talvella kerroksia päälleni. Muistan huolella huolettomuuden ja kotiin jätetyt välipukineet ja neuleet. Mekko, läpsyt, ilmastointi, kesärajoitukset ja moottoritie. Illtapäivästä olen jo synnyinseudullani, jossa yllätysilmasto seisoo viljapeltojen päällä. Illalla tapaan taas Westön, jatkakoot kertomuksiaan sieltä, missä kuljin kerran.
Päivän asussa...
...hellemekko/dress - 2nd hand
...läpsyt/shoes - Greece
***
In English:
I'm getting into my summer mood, enjoying
the ridiculously warm weather and a book
by Kjell Westö not to mention wearing
all my summer dresses.
***
0 kommenttia:
Post a Comment