Listin' life

Rintamamiestalossa on tunnelmaa

Tiedän, missä täydellisen pysähtynyt tunnelma asustaa. Olen viettänyt siellä lapsuuden kesiä, kironnut teininä pakkopysähtyneisyyttä ja kantanut aikuisena vettä kaivosta saunaa varten.

Olen kasvanut hiljalleen pitämään paikasta, joka sijaitsee peltojen keskellä. Paikasta, jonne isäni vanhemmat tulivat aikoinaan evakkoina. Tässä pihapiirissä isäni varttui ja näissä nurkissa hän viettää edelleen suuren osan vapaa-ajastaan. Vanha rintamamiestalo peltotien päässä on kesämökkimme.

Kaivon vesi on niin pehmeää, että saunassa on vaikeaa saada shampoota irti kutreista. Lapsena yritimme myös hiusten huuhtelua navetan rännin alla kesäsateessa. Ei onnistunut. Tuli kylmä.

Vanha Philips-radio toimii yhä.

Siitä kuunneltiin aina Kansanradiota.
"Kuuntelen sinua, kuuntelet minua,
ääni näin on, nyt Kansanradion!"

Lapsena haaveilin näiden tapettien vaihtamisesta.
Se haave on jo eilinen.

Kirjahyllyssä ei koskaan ollut mitään luettavaa.
Tuijotin Teksti-TV:tä....

...Mannerheimin valvovan silmän alla.

Mandoliini taisi tarttua mukaan Karjalasta...

...kuten rajan taakse jääneen tilan palovakuutuskin.

Setä edustaa komeasti rippikuvassaan.
Hän toi aina mökkiin korillisen limsaa – olin otettu.

Kaapissa on tärkeitä asiakirjoja. Ameriikasta on saatu
joskus perintöä. Nykyrahassa summa
on naurettavan pieni.

Vedellä ei saanut lutrata. Kaivosta kannettu vesi
lämmitetään yhä samassa kattilassa.

Pieni tulitikkuleikkijä seurasi aina innolla vierestä hellan sytyttämistä. Olipa siitä hiukan hyötyäkin, sillä aikuisena osaan yhä kesyttää Porin Valun, eivätkä savut pääse sisälle.

Silti olen kovin kiitollinen myös hienolla
logolla koristellusta sähköhellasta.

Lattioita peittävät räsymatot – mitkäs muutkaan.

Astiatkin ovat eripariset.

Makuuhuoneen romanttinen tapetti miellytti pienen tytön silmää. Vielä ihanampaa oli tavata kehystetystä sukututkimustaulusta vanhoja nimiä ja kuvitella niille tarinoita.

Sisustuksen rosoisuus miellyttää...

...ja tarkkailin jopa tätä mattoa kotiuttamismielessä.

Vanha koristetyttö on jumissa ikkunan välissä. Olkoot vain,
leikkimme ovat jo loppuneet vuosia sitten.

Pihaa koristavat koivut tuulenpesineen.
Mitkäs muutkaan, kun tilan nimi on Koivulehto.

Siellä se seisoo pellon laidalla. Metsätien päässä ilman ystäviä. Talovanhus, jonka seinien sisään kätkeytyy kasa muistoja ja päivän pysähtynein tunnelma. Vapaaehtoisesti sinne on hyvä palata. Ottaa yksi muisto mukaan ja päättää, että seuraavalla kerralla pelastan toisenkin.

***

In English:
This is our sommer cottage. A house, where
nothing happens. Oh, how I hated it as a teenager
but now I find myself liking it a lot. It kinda
looks like my grandpa would come back any
minute. Nothing has really chainged
since he moved to the city.
I quess it's my dad's tribute to his parents.

***