Paris

Kaduilla on kuivaa pölyä ja nurmikko vihertää jo. Luen kauniita sanoja. Niitä on joka puolella. Ravintolan menussa, lehden otsikossa ja kartassa, joka jakaa kaupungin kahteenkymmeneen kaupunginosaan. Maistelen sanoja. Pidän niistä. Huolettomista heittomerkeistä ja tärkeilevistä etuliitteistä.

Olen kaukana kotoa, mutta oloni on hämmästyttävän kotoinen. Epäilen syntyneeni väärään maahan. Varma olen siitä, että minun aikani ei ole tämä hetki. Se meni jo satoja vuosia sitten. Menetin mahdollisuuteni boheemiin taiteilijaelämään. Jäljellä on vain ikuinen vastakkainasettelu: kulttuuri vai urheilu, kulttuuri vai tiede, kulttuuri vai kaupallisuus?

Kun Eiffel-torni valmistui Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1889, kaupunkilaiset vaativat sen välitöntä purkamista. Toisin kävi. Kaikessa korniudessaan eräänkin huijarin kahdesti romuraudaksi "myymä" pariisilaisuuden huippu edustaa kaupunkia moiteettomasti vielä tänäänkin.

Se edustaa niin moitteettomasti, että pieni vilahduskin tornin huipusta turkulaisella kirpputorilla aiheuttaa huokauksen. Kun mukana ovat myös Notre-Dame de Paris, Arc de Triomphe, Sacré-Coeur, Opéra national de Paris ja Hôtel des Invalides, on pakko kantaa aarre kassalle. Niiden luona minä kuljin kerran ja toisenkin. Maistelin kevättä ja koukeroisia sanoja.

***

In English:
I should have been born in another country. I'm even
more convinced that I should have been born in another
century.
I should have had a bohemian life in Paris.
What I have is a bracelet from a 2nd hand shop
from Turku. Someone sold this treasure
and I saved it.

***

2 kommenttia:

Kirjailijatar said...

Aivan ihana tuo koru, tosi kaunis. Minustakin on joskus tuntunut, että olen syntynyt ihan väärälle vuosisadalla tai ainakin kymmenelle. Olisin halunnut elää krinoliinien tai edes hattujan ja käsineiden aikaan. Kaikki vanhat valokuvatkin ovat niin kauniita ja naiset niissä aina paljon kauniimpia kuin naiset nykyään.

Huoleton heittomerkki ja tärkeilevä etuliite kuulostivat ihan oikeilta ihmisiltä.

Hanstu said...

Kirjailijatar: Kiitos :) Jos en olisi saanut vuosisadan vaihteen boheemia taiteilijaelämää Pariisissa, olisin ainakin halunnut syntyä 1930-luvun Suomeen. Rakastan isovanhempieni valokuvia. Isoäitini isälläkin on kaupungilla hattu päässä ja mummu on niin fiininä.

Enpäs ajatellut huoletonta heittomerkkiä ja tärkeilevää etuliitettä ihmisinä, mutta voin heti kuvitella, miltä he näyttäisivät :)

Post a Comment