Kehitys kehittyy

Kun olin pieni, yksi täti kysyi, miksi tuo tyttö näyttää siltä, että se kantaisi kaikkia maailman murheita harteillaan. En pitänyt väkisin halivista, päätä taputtelevista tädeistä. En halunnut suoda heille hymyäni, joten valitsin mieluummin sen surkean naaman. Vähän värittömän ja sellaisen salaliittoa suunnittelevan ilmeettömän ilmeen.

Kun olin vähän isompi, laitoin mustan värin ja salaliiton suunnittelemisen täydelliseen pannaan. Ketutti, kun kaikki väittivät mustan värin laihistavan melkein Nutrilettia paremmin. Väittivät sen olevan jokin superväri, joka sopii kaiken kanssa. Halusin osoittaa, että ilman mustaa väriä voi olla ihan tyylikäs. Kuljin kukikkaissa mekoissa ja värikkäissä villapaidoissa. Hymyilin isosti. Ruskea oli ystävä.

Seuraavaksi vuorossa oli beige kausi, josta siirryin punaiseen ja lopulta aikaan, jona joku olisi voinut luulla vaatteideni olevan luonnonvärein värjättyjä. Olin kamalan ehdoton. Kesällä pukeuduin valkoiseen. Lopulta avasin kaappini ovet kaikille kuvioille ja väreille. Päätin, että enemmän on enemmän.

Eilen puin viime keväänä ostamani kukikkaan rusettipaidan ja olin levoton. Vaikka kaksi ihmistä kehuivatkin paitaani, en oikein tiennyt, miten päin olisin sen kanssa ollut. Oli liikaa hässäkkää. Asuni oli liian iloinen. Siinä olisi kuulunut laulaa musikaalisävelmiä. Vika saattoi myös olla tyllihameella nostetussa pöyhkeässä hameenhelmassa keltaisista sukkahousuista puhumattakaan.

Tänään päätin viihtyä vaatteissani, olihan vuorossa viikonlopun toiset synttärit. Juhlimme aprillipojan ensimmäistä syntymäpäivää ja tylsä serkkutäti päätti olla musta-valko-sininen. Musta on hiipinyt kaappiini salakavalasti. Tänään olo oli niin kovasti kotoisampi. Kohta jo väitän, että musta väri tekee minusta ainakin 10 kiloa laihemman ja lopetan vielä kaupan päälle hymyilemisen.

Ehkä otan vielä ne maailman murheet takaisin harteilleni. Ensimmäisenä ratkon maailmanrauhan, jonka jälkeen siirryn niinkin tärkeisiin aiheisiin, kuten parittomien sukkien mysteeriin, ei-mitään-päällepantavaa-päivien tuskaan sekä kilomäärään, jonka musta väri kykenee hävittämään vyötäisiltä ihan noin vain!

***

Päivän asussa...

...paita/shirt - Uniqlo, Japan
...neule/cardigan - Zara
...vyö/belt - Alannah Hill, Australia
...shortist/shorts - H&M
...sukkikset/stockings - Seppälä
...saappaat/boots - Aaltonen

***

In English:
It's weird when you realise that the
clothes you thought that were really you
don't feel comfortable at all. Like a shirt
that I wore yesterday. There was just way too
much flowers and colour. That's why I turned
all black, white & blue today. And felt so
much more like myself.

***

0 kommenttia:

Post a Comment