Hei hoi, Haitaripaini!
Sunnuntaina kulttuuripääkaupunki antoi voimakkaan näytteen tulevasta. Yksi hankkeen suurimmista projekteista on Kimmo Pohjosen kaksiosainen haitarin ja painin yhdistävä spektaakkeli. Hmph. Haitaria ja painia. Haitaripainia? Ajatus ei aluksi sytyttänyt, mutta Pohjosen haastattelun luettuani innostuin.
Turku jakaa Euroopan kulttuuripääkaupunkitittelin vuonna 2011 yhdessä Tallinnan kanssa. Yleisessä turkulaisessa keskustelussa on haukuttu hanke sillan alle jo moneen kertaan. Ennen kuin yhtään ohjelmanumeroa on nähty, on päädytty hölmöön asetelmaan: kaikki vastaan kulttuuripääkaupunkihanke. Itse en ihan osaa ottaa kantaa. Olen harmaalla alueella – molemmilla puolilla pöytää on painavaa argumentointia.
Sunnuntaina kulttuuripääkaupunki antoi voimakkaan näytteen tulevasta. Yksi hankkeen suurimmista projekteista on Kimmo Pohjosen kaksiosainen haitarin ja painin yhdistävä spektaakkeli. Hmph. Haitaria ja painia. Haitaripainia? Ajatus ei aluksi sytyttänyt, mutta Pohjosen haastattelun luettuani innostuin.
Ajatus ei ole nimittäin uusi. Ennen haitaria soitettiin painiottelujen temmellyksessä, sillä kulttuuri urheilutilaisuudessa helpotti lipunmyyntitulojen verotusta. Yhden miehen orkesteri palveli painijoita – kovassa väännössä syntyneet pierut kun jäivät musiikin alle.
Lisämaustetta (ja mielenkiintoa) haitarin ja painin liitto sai Logomosta, ihan uudesta VR:n vanhaan konepajaan rakennettavasta luovan talouden, taiteen ja kulttuurin keskuksesta, jonka Haitaripainia-esitys valtasi kulttuurin käyttöön ihan ensimmäistä kertaa. Kun ilmaisia lippuja tarjottiin työn puolesta, päätöksenteko ei kestänyt kauaa: "Ei sunkka siäl lipui mul olis?".
Keskeneräinen Logomo hurmasi. Kulunut teollinen rouheus ja avarat hallit kiehtovat. Esitystila oli rajattu väliaikaisilla seinillä korkean komeuden keskelle ja katsomossa tunnelma oli yllättävän intiimi.
Painimatolle ilmestyi mies haitareineen ja pian seurasin uskomatonta fyysistä vääntöä. Liikkeitä, joihin en koskaan taipuisi. Voimaa, jota ei tule vartalostani koskaan löytymään. Tarjolla oli perinteistä painia enemmän venyttelyä ja harjoitteluliikkeitä. Jotakin, mikä muistutti ehkäpä nykytanssia.
Esityksen juoni mukaili suomalaisen painin historiaa siirtyen välillä poliittisen kannanoton ja osittaisen nationalisminkin puolelle. Suomen Painiliiton avulla spektaakkeliin koottu, oikeista painijoista koostuva painiryhmä Helsingin Nelson antoi kaikkensa. Mukana oli niin entinen moninkertainen olympiavoittaja kuin nuori, kaunis nainenkin – painijoita kaikki.
Vuonna 2011 Paavo Nurmen Stadionilla nähtävä Taistelu 2011 tulee olemaan näkemäni Haitaripainin huipennus, jonka ohjaa Kari Heiskanen. Ei, en ole ostanut lippuja, vaikka sunnuntainen esitys olikin yllättävän hieno ja osittain hauskakin.
Mukana olleen ystävän sanoja lainaten taidan ottaa ensimmäistä kertaa kantaa kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumiin: Miksi kummassa turkulaista kaupunkikulttuuria edustaa helsinkiläinen maaseutukulttuuriin keskittynyt esitys? Itse jäin miettimään, mikseivät turkulaiset keksineet yhdistää vaikkapa jääkiekkoa, kokkausta ja kuorolaulua? Eiku se onkin tehty jo: "Hunajata, hunajata, hunajata sulle....". Njäh. Ehkä tässä tapauksessa tarvitaan myös pikkuisen ulkopuolista kulttuuriapua.***
4 kommenttia:
Niin. Olen itsekin miettinyt kaikkea Turun ensi vuodesta jo ennakkoon saamaa kritiikkiä. Ystäväsi on varmasti oikeassa jääkiekosta, kokkauksesta ja kuorolaulusta, mutta täytyy muistaa, että vuoden tapahtumat koostuvat osin säätiön tilaustöistä, mutta vielä suuremmin osin turkulaisten omista esityksistä/hankkeista/jutuista/performansseista jne. Ne eivät vain ole vielä ainakaan julkisuudessa näkyneet.
Haitaripaini oli ensimmäinen hanke, jota näyttävästi markkinoitiin ja on ehkä siksi nyt saanut liiankin suuren roolin vuoden 2011 edustajana. Ensi vuonna tapahtumia on kuitenkin harva se päivä, joten ehkä haitaripaini silloin unohtuu vähän taka-alalle.
Kävin itsekin katsomassa esityksen ja pidin kyllä näkemästäni aivan loppua lukuunottamatta. Logomo näytti todella kivalle ja olen tyytyväinen, että moinen tila on Turusta kulttuurin tarpeisiin löydetty.
Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan. Täytyy lopuksi tunnustaa, että olen itse hankkeessa mukana vapaaehtoisena. Se ehkä lisää mielenkiintoani aihetta kohtaan, mutta toivon silti aidosti, että mahdollisimman moni löytäisi jotain itseään kiinnostavaa vuoden 2011 tarjonnasta.
Emmi: Kiitos rakentavasta kommentista :) Jäännityksellä odotin, ottaako kukaan kiinni aiheeseen...
Ihan aluksi täytyy korjata, että loppukadeettini tuosta jääkiekosta, kokkauksesta ja kuorolaulusta ei ollut ystäväni suusta, vaan oma tapani huojentaa kritiikkiä, johon en oikeastaan olisi halunnut liittyä... Olisin ehkäpä halunnut pysyä siellä harmaalla alueella, mutta hän vain osui kommentillaan mielestäni naulan kantaan :) Korjasinkin tuon kohdan tekstistä vastaamaan totuutta :P Toisaalta myös yritin omalla lausahduksellani sanoa, että emme keksineet haitaripainia vaan oli oma vikamme näin turkulaisina, ettemme sitten keksineet jotakin vastaavaa.
Samaa mieltä olen siitä, että niin kauan, kuin kulttuuripääkaupungin ohjelma on vielä salainen, en edes halua muodostaa mielipidettä kokonaisesta hankkeesta näin etukäteen. Uskon myös, että joka tapauksessa hanke tuo normaalia enemmän säpinää kaupunkiin, mikä on oikein hyvä juttu.
Jep, lopussa haitaripaini meni... hmm... liian jouluiseksi? Mutta koko esitys yllätti minut todella positiivisesti. Logomo tulee kyllä lunastamaan paikkansa kulttuuripääkaupungin päänäyttämönä. On se vaan niin hieno :)
Mielestäni on aivan mahtavaa, että Turku sai kulttuuripääkaupungin tittelin. Toivottavasti tuleva ohjelma tasapainottaa tarjonnan turkulaisempaan suuntaan :)
Tsemppiä loppurutistukseen vapaaehtoisena. Arvostan sitä, että kerroit samalla reilusti sen, että aihe on sinulle tuttu ja tärkeä. Mitä todennäköisemmin tapaamme vielä vuoden 2011 kulttuuririennoissa :D
Emmi: P.S. Muutin myös kirjoituksen loppua, kun tajusin, ettei lukija voi pysyä ihan pääni sisäisen sarkasmin kelkassa :)
Asian vierestä, blogissani on sinulle jotain. :)
Post a Comment