Yellow actually is... all around!

Miksi kummassa olen väittänyt talven olevan pelkkää harmaata? Kun avaa todella silmänsä ja katsoo ympärilleen, huomaa väriä joka puolella. Arjessa. Niissä paikoissa, jotka ovat muuttuneet jo niin tutuiksi, etteivät ne kiinnitä ohikulkijan huomiota ennenkuin ovat poistuneet keskuudestamme. Jos silloinkaan.

Tavallisilla reiteillä on helpompaa painaa katse maahan ja tuijottaa kengänkärkiä siinä toivossa, ettei lentäisi lahjakkaasti takamukselleen. Unohtaa katsella ympärilleen tai moikata tuttuja. Vaipua omiin ajatuksiinsa ja lopulta todeta tulleensa jo perille. Nähneensä matkalla paljon hiekoitusta ja koirankusta.

Tämän talven kunniaksi täytyy sanoa, etten ole koskaan aikaisemmin tainnut pitää kaatumissaldoani näin pitkään nollassa. Ehkä se tapahtuu jo huomenna, kun näin kävin kehuskelemaan. Se alkaa pienellä heilahduksella, jonka vielä pystyn korjaamaan. Voitonriemuissani kuitenkin unohdan seuraavalla askeleella käveleväni yhä peilikirkasta hiekoittamatonta alamäkeä sileäpohjaisilla saappailla. Se tapahtuu äkkiä ja se sattuu. Paljon.

Lisävoimia kaatumisen välttelyyn antaa pikselinen Audrey-sormus. Voin aina katsoa siihen ja yrittää olla gracious. Helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin, jos tykkää käydä hakemassa työmaalta ihan melkein luvalla vanhoja parkkikylttejä, joista suurin osa on onnistuttu jo runnomaan rikki.

Silloin kannattaa nauraa itselleen, kun ruuvaa kiiltonahkasaappaissa ilman hanskoja pieniä valkoisia kylttejä irti parkkitolpista, jotka sojottavat harvassa läjässä entisen militaristisen rivin sijaan. Oikeastaan säilöin vain lähihistoriaa, sillä toimistomme pihamaa on nykyään työmaa. Tietokoneiden näytöt heiluvat päivän mittaan kuin ruotsinlaivalla konsanaan, eikä paalutus ole edes vielä alkanut.

Ehkä keltainen väriviikko tuli sopivaan paikkaan noin näkyvyydenkin kannalta. Vilkkuivathan keltaiset helmat sopivasti kaivuriin sointuen työmaaepisodin ajan. Kai sitä sitten on Audrey-sormus sormessa aina edes pikkuisen gracious. Huojuvassa toimistossa se on aina hyve. Onhan?

Ainakin keltaisissaan vaikuttaa pikkuisen varoitusmerkiltä kaiken harmaan keskellä. Tai siltä, että on suuntaamassa buffan kautta tax free -kaupoille ja lopulta päivätansseihin humppaamaan. Whatever. Antaa toimiston vaan huojua.

***

Päivän asussa...

...mekko/dress - Nanso Lempivaate
...sukkikset/stockings - H&M
...saappaat/boots - Hanna Saren by Seppälä
...laukku/bag - vintage
...sormus/ring - Aura Street Marketin joulumyyjäiset

***

In English:
Yellow actually is... all around! You just need
to lift up your eyes from your shoes
and stop worrying about the slippery road.

***

3 kommenttia:

Pihla said...

Keltaisella varoitellaan, että älä tee sitä tai älä mee sinne. Mutta eikö se sit hiukan houkuttele edes kurkistaa, josko siellä olis jotain mielenkiintoista :) Ihana toi sun mekko :)

Kaitaliina said...

Mä rikoin mun "nollakaatumis"-saldon tällä viikolla. Oltiin koirien kanssa puistossa, lähdin astelemaan rappusia alas, astuin ihan rappusen perälle (etten liukastuisi), jalka luisti, kaaduin, liuuin (hassu sana) rappuset vaakatasossa alas asti, nice. Ja se sattui, muttei kamalasti..

Hanstu said...

Pihla: Jep, ei keltainen ole vain varoitusväri. Se on hyvä houkutinväri ja useimmiten keltaiset jututkin maistuvat hyvältä, kuten sitruunalaku :)

Kaitaliina: Oi voi. Vaikka vähäsen tuo kuulostaa hassultakin :P itselle meinasi käydä tänään lähes samalla tavalla, mutta onneksi sain kaiteesta kiinni :)

Post a Comment