Yeah they were all yellow!

Turun Tildan haastaman väriviikon keskellä
huomaan pohtivani vaatekaapin kellertämistä...

Haaveeni lentelevät brodeeratuilla lentokoneilla...

...suoraan mainion nauhaneuleen lähteille!

Päästäisin pienet pilkut päälleni...

...kukittaisin kaulani tällä

...kaappaisin kevättä kainaloon

...ja pukisin keltahelmaisen mekon
raukean kesävalon kaveriksi.

Niin. Kesävalon. Keltainen tuo mieleen kevään ensimmäiset päivät, jolloin aurinko paistaa kirkkaasti korkealla taivaalla, vaikka kello on jopa huolestuttavasti päässyt lähemmäksi iltaa. Lunta löytyy enää ojien nurkilta ja kylmä viima nostattaa katupölyt silmiin ja hampaisiin. Omapahan on vikani, kun pyöräilen kellohelmaisessa mekossa suu leveässä hymyssä. Puen nilkkasukat balleriinoihin ja asettelen rusetin tukkaan. Oikeasti ilman tuulta olisi aivan mainio ja lämmin ilma. Seuraavana aamuna kurkku on käheä, mutten kadu krekkalointiani (sana, jota mummu käyttää liian vähissä vaatteissa hiippailusta). Minikokoisessa äidin vanhassa valkeassa kermakossa yöpöydällä hymyilee leskenlehti. Kevään ensimmäinen.

Saattaisiko kuitenkin olla niin, että päivän asuvalinta vaikutti kellertäviin päiväuniini? Asussa keltaista edusti vain kuvan Pilgrim-koru, joka tuo sen kevään mieleen, jolloin sain korun tuliaisiksi armaaltani. Kesäinen raukea valo väritti pitkiä aamiaisia ja meillä oli vain aikaa.

Vaikka asuni yhdisti lempparineuleen, lempparimekon, lempparileggarit, lempparinkorun ja lempparisaappaat, päivä ei tuntunut yhtään niiltä. Ehkä seuraavalla kerralla käyttäessäni tätä korua pyöräilen kellohameessa ja nilkkasukissa auringonpaisteesta nauttien. Ehkä silloin omistan myös tuon ensimmäisen kuvan upean Anthropologie-lentokonemekon ja yöpöydälläni komeilee kevään ensimmäinen leskenlehti. Raukeassa valossa. Tietenkin.

***

In English:

I just caught myself dreaming
of these pretty yellow things and some
soft summer light. Maybe I didn't feel like
wearing the combination
I wore today
or maybe it was
the necklace I had on
that reminded me of a perfect
spring some
years ago. My darling brought
me this
necklace as a gift from some trip
he made and the spring
was just one
great breakfast in a soft light.

We had only each other
and so much time.


***


***

2 kommenttia:

Kaitaliina said...

Ihanasti kirjoitettu juttu. Taas. Asukuvista tuli niin keväinen fiilis. Itse haluaisin omistaa tuon pilkullisen mekon, sopisi sekä arkeen, että juhlaan. Meillä päin krekkalointi on kekkalointi, eli aika lähellä:)

Hanstu said...

kaitaliina: Kiitos :) Kurkkaa anthropologien sivuille ja hajoa ikuisiksi ajoiksi... Siellä on lisää yhtä ihania kuvia ja vaatteita..! Se pilkkumekko on hurjan suloinen, mutta lentokonemekko on haaveideni ykkönen :D

Post a Comment